Perhoset lentävät suunnittelijan siivin

𝐏𝐞𝐫𝐡𝐨𝐬𝐞𝐭 𝐥𝐞𝐧𝐭𝐚̈𝐯𝐚̈𝐭 𝐬𝐮𝐮𝐧𝐧𝐢𝐭𝐭𝐞𝐥𝐢𝐣𝐚𝐧 𝐬𝐢𝐢𝐯𝐢𝐧
Perhoset eivät ole koskaan lakanneet häikäisemästä ja hämmästyttämästä ihmiskuntaa väreillään, kuvioinneillaan ja ‑ mikä on yhtä merkittävää - uskomattomilla lentotaidoillaan. Vanhimmat dokumentoidut maalaukset näistä kauniista olennoista löytyvät 3 000 vuotta vanhan hautakammion seinistä. Hauta kuului egyptiläiselle ”viljanlaskijalle” Nebamunille (egyptiksi sš ḥsb it – lausutaan sesh-heseb-iyt), joka eli Thutmose IV:n ja Amenhotep III:n hallituskausien aikana.
Tuosta ajasta asti säilyneen freskon perhosineen (kuvassa oikealla) voi nähdä British Museumissa Lontoossa. Näiden suurten perhosten arvellaan olevan Danaus chrysippus aegyptius -lajia (suom. Afrikan monarkki), joka on Niilin laaksossa tänään yhtä yleinen kuin silloin aikoinaan. Ajatteliko Nebamun koskaan silloin kauan sitten, kuinka niin kauniit olennot voivat lentää niin helposti? Emme ehkä koskaan saa tietää. Mutta ainakin hänen hautakammionsa viittaa siihen, että perhoset kiehtoivat häntä, niin kuin minuakin.
Tavallinen havainnoija saattaa ajatella, että perhonen vain lepattelee liikuttaen siipiään ylös ja alas. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Jokainen jäykkä siivenisku vain kumoaisi seuraavan vaikutuksen. Perhosen siivet ovat uskomattoman taidokkaat. Niiden rakenne (ja kiinnittyminen keskivartaloon ja lentolihaksiin) on erittäin monimutkainen: siipien tuet (suonet) ovat sekä jäykkiä että joustavia ja kalvot kovia, mutta taipuisia, takasiivet taittuvat erityisellä tavalla, siipien lihas- ja hermojärjestelmä on pitkälle kehittynyt, puhumattakaan ohjelmoidusta toiminnasta, joka mahdollistaa lentämisen.
Lentotutkimuksia
Lähempi tarkastelu on paljastanut joitakin lentoonlähdön salaisuuksia. Laajasiipiset perhoset, kuten Danaus chrysippus aegyptius, sulkevat siipensä keskiruumiin ja takaruumiin yläpuolella valmistautuessaan lähtemään lentoon.
Kun perhonen lähtee lentoon, tapahtuu hämmästyttäviä asioita. Siivet alkavat erkaantua toisistaan, mutta toisin kuin jäykät kalvot, loitontuessaan ne samalla kaartuvat tasaisesti sitä mukaan, kun alaslyönti etenee. Siipien erkaantuminen alkaa etusiipien kärjistä ja jatkuu taaksepäin, kunnes takasiivetkin ovat erillään. Loitontumisen aikana siipien väliin muodostuu alipaine, joka vetää uutta ilmaa yläpuolelta. Siipien etureunojen yläpuolelle muodostuu alaslyönnin aikana ilmanpyörteitä aiheuttaen nosteen, joka vetää perhosen ruumista ylöspäin. Kaikki tämä kestää ainoastaan 5/1000 sekuntia!
Perhosen vartalo ei ainoastaan nouse ylöspäin, vaan myös taipuu taaksepäin vaakatasossa koko alaslyönnin ajan. Tämä taaksepäin kallistuminen ei ole virhe. Se asettaa perhosen kehon oikeaan asentoon ylöspäin lyöntiä varten, jonka aikana siivet nyt liikkuvat vaakatasossa suhteessa maahan. Samaan aikaan etusiipien etureuna taipuu ylöspäin. Tämä auttaa siipiä pitämään positiivisen kohtauskulman ja saa ylöspäin suuntautuvan voiman jatkumaan koko alaslyönnin ajan.