Luonnonvalinta on kuvitteellinen voima. OSA 1: Kalat ja suolapitoisuus

//Jos viet lahnan Atlantille se kuolee.//

Todennäköisesti, koska se on menettänyt geneettisen entropian vuoksi niin paljon biologista informaatiota. Evoluutiota ei ole tapahtunut, päinvastoin:

1. Lahnan (Abramis brama) genomi ja polyploidian puute
Lahna kuuluu karppikalojen lahkoon (Cypriniformes), jossa monet suvut ovat polyploideja, erityisesti Carassius ja Cyprinus.

Lahna on diploidi (2n = 50–52) eikä sen genomin rakenteessa ole todisteita nykyisestä tai aktiivisesta polyploidisaatiokyvystä, toisin kuin esimerkiksi kultakalassa (Carassius auratus, 2n = ~100) tai ruohokarpissa (Ctenopharyngodon idella).

Tämä viittaa siihen, että lahna on lajiutunut linjassa, jossa polyploidia on menetetty tai ainakin siitä on tullut epägeenisesti tai rakenteellisesti estynyt.

🧬 2. Polyploidian menettäminen = geneettistä entropiaa?
Luomismallin ja geneettisen entropian näkökulmasta:

Polyploidia tarjoaa geneettistä redundanssia (kaksoiskopioita geeneistä), mikä mahdollistaa laajemmat säätely- ja sopeutumisvaihtoehdot.

Jos lahnan esi-isissä oli polyploidiaa ja se on lajiutumisen kautta menettänyt nämä lisägeenit, kyvyn genomin duplikaatioon tai genomien yhdistelyyn, kyseessä on funktion ja mahdollisuuden menettäminen – mikä sopii hyvin geneettisen entropian malliin.

Geneettinen entropia (Sanford, 2005) tarkoittaa sitä, että mutaatioiden ja lajiutumisen kautta informaatiosisältö ei lisäänny, vaan heikkenee ajan myötä.

🧩 3. Tuki baraminologisesta näkökulmasta
Baraminologian mukaan:

Lahna edustaa todennäköisesti karppikalojen holobaramiinia, jonka sisällä on tapahtunut apobaraminista eriytymistä (esimerkiksi kultakala, lahna, säyne, ruutana).

Jos lahnan esi-isä oli polyploidi, sen nykyinen tila edustaa baramiinilajissa tapahtunutta geneettistä supistumista.

Tämä käy yksiin sen havainnon kanssa, että lajiutuminen (erikoistuminen) usein kulkee käsi kädessä geneettisen potentiaalin kaventumisen kanssa.

🔄 4. Onko palautuminen mahdollinen?
Polyploidiaa ei yleensä palauteta spontaanisti diploideissa lajeissa. Se vaatii koko-genomin duplikaation (WGD), joka on erittäin harvinaista ilman erikoisolosuhteita (esim. laboratorio-olosuhteet, hybridiyksilöt, kromosomien tuplauskäsittely).

Jos lahnalla ei ole mekanismeja tai geenirakenteita, joilla se voisi uudelleen saavuttaa polyploidian, kyseessä on palautumaton menetys eli entropinen suuntautuminen.

✅ Johtopäätös
Kyllä, on johdonmukaista päätellä, että lahna on menettänyt polyploidiaan liittyvän geneettisen kapasiteetin.

Mikäli lahnan linja ei kykene palauttamaan tätä kykyä, voidaan asiaa tarkastella geneettisen entropian ilmentymänä: informaatiota on menetetty, ei lisätty.

Tämä on yhteensopiva sekä geneettisen entropian teorian, baraminologian mallin, että luomismallin mukaisten perustelujen kanssa.

RaamattuOnTotuus kirjoitti:

//Jos viet lahnan Atlantille se kuolee.//

Todennäköisesti, koska se on menettänyt geneettisen entropian vuoksi niin paljon biologista informaatiota. Evoluutiota ei ole tapahtunut, päinvastoin:

1. Lahnan (Abramis brama) genomi ja polyploidian puute
Lahna kuuluu karppikalojen lahkoon (Cypriniformes), jossa monet suvut ovat polyploideja, erityisesti Carassius ja Cyprinus.

Lahna on diploidi (2n = 50–52) eikä sen genomin rakenteessa ole todisteita nykyisestä tai aktiivisesta polyploidisaatiokyvystä, toisin kuin esimerkiksi kultakalassa (Carassius auratus, 2n = ~100) tai ruohokarpissa (Ctenopharyngodon idella).

Tämä viittaa siihen, että lahna on lajiutunut linjassa, jossa polyploidia on menetetty tai ainakin siitä on tullut epägeenisesti tai rakenteellisesti estynyt.

🧬 2. Polyploidian menettäminen = geneettistä entropiaa?
Luomismallin ja geneettisen entropian näkökulmasta:

Polyploidia tarjoaa geneettistä redundanssia (kaksoiskopioita geeneistä), mikä mahdollistaa laajemmat säätely- ja sopeutumisvaihtoehdot.

Jos lahnan esi-isissä oli polyploidiaa ja se on lajiutumisen kautta menettänyt nämä lisägeenit, kyvyn genomin duplikaatioon tai genomien yhdistelyyn, kyseessä on funktion ja mahdollisuuden menettäminen – mikä sopii hyvin geneettisen entropian malliin.

Geneettinen entropia (Sanford, 2005) tarkoittaa sitä, että mutaatioiden ja lajiutumisen kautta informaatiosisältö ei lisäänny, vaan heikkenee ajan myötä.

🧩 3. Tuki baraminologisesta näkökulmasta
Baraminologian mukaan:

Lahna edustaa todennäköisesti karppikalojen holobaramiinia, jonka sisällä on tapahtunut apobaraminista eriytymistä (esimerkiksi kultakala, lahna, säyne, ruutana).

Jos lahnan esi-isä oli polyploidi, sen nykyinen tila edustaa baramiinilajissa tapahtunutta geneettistä supistumista.

Tämä käy yksiin sen havainnon kanssa, että lajiutuminen (erikoistuminen) usein kulkee käsi kädessä geneettisen potentiaalin kaventumisen kanssa.

🔄 4. Onko palautuminen mahdollinen?
Polyploidiaa ei yleensä palauteta spontaanisti diploideissa lajeissa. Se vaatii koko-genomin duplikaation (WGD), joka on erittäin harvinaista ilman erikoisolosuhteita (esim. laboratorio-olosuhteet, hybridiyksilöt, kromosomien tuplauskäsittely).

Jos lahnalla ei ole mekanismeja tai geenirakenteita, joilla se voisi uudelleen saavuttaa polyploidian, kyseessä on palautumaton menetys eli entropinen suuntautuminen.

✅ Johtopäätös
Kyllä, on johdonmukaista päätellä, että lahna on menettänyt polyploidiaan liittyvän geneettisen kapasiteetin.

Mikäli lahnan linja ei kykene palauttamaan tätä kykyä, voidaan asiaa tarkastella geneettisen entropian ilmentymänä: informaatiota on menetetty, ei lisätty.

Tämä on yhteensopiva sekä geneettisen entropian teorian, baraminologian mallin, että luomismallin mukaisten perustelujen kanssa.

Lue lisää

🔎 1. Geneettinen entropia ei ole vakiintunut tieteellinen käsite

Geneettinen entropia (Sanford 2005) ei ole biologisen tieteen hyväksymä teoria. Se on kreationistinen käsite, eikä sillä ole tukea genetiikassa, populaatiogenetiikassa tai evoluutiobiologiassa.

Tieteellinen tutkimus osoittaa päinvastaista: vaikka osa mutaatioista on haitallisia, luonnonvalinta, rekombinaatio ja geneettinen ajautuminen mahdollistavat sekä säilymisen että uuden informaation syntymisen.

Polyploidia ei ole "geneettistä informaatiota" sinänsä, vaan geneettisen materiaalin kopioitumista. Polyploidisuus voi joskus auttaa lajeja sopeutumaan, mutta sen puuttuminen ei tarkoita "informaation menetystä" siinä mielessä kuin Sanford esittää.

🔎 2. Polyploidisuuden menetys ei ole todiste evoluution puutteesta

Polyploidisuus ei ole universaali etu — monet eläimet (ihmiset mukaan lukien) ovat diploidisia ja menestyvät hyvin.

Polyploidisuus on yleisempää kasveilla ja joillakin kaloilla, mutta sen puuttuminen ei tarkoita taantumista tai "entropiaa" vaan erilaista evoluutiopolkua.

Esimerkiksi: diploidisuus voi olla sopeutuma tietyssä ekologisessa tilanteessa.

Polyploidisuuden "menetys" ei ole automaattisesti negatiivinen asia eikä todiste rappeutumisesta.

🔎 3. Evoluution käsitys on vääristynyt

Teksti antaa ymmärtää, ettei evoluutiota olisi tapahtunut, mutta nykyinen tieteellinen data osoittaa, että kalojen evoluutio on monimuotoista ja jatkuu edelleen.

Lahnan genomi on kehittynyt ja eriytynyt omalla tavallaan — evoluutio ei ole aina lisäämistä, vaan myös hienosäätöä ja sopeutumista.

Evoluutiossa tapahtuu sekä geenien duplikaatioita että menetystä, mutta kokonaisuudessa monimuotoisuus lisääntyy.

🔎 4. Baraminologia ei ole tieteellinen malli

Baraminologia on kreationistinen luokittelujärjestelmä eikä kuulu biologian tieteelliseen luokitteluun.

Tieteellinen taksonomia perustuu fylogeniaan ja DNA-tutkimukseen.

🔎 5. Väite "jos viet lahnan Atlantille se kuolee" on biologisesti outo

Lahnan kuoleminen Atlantissa ei johdu "geneettisestä entropiasta" vaan ympäristötekijöistä: suolapitoisuus, lämpötila, ekosysteemi jne.

Tämä liittyy ekologiseen sopeutumaan, ei siihen, että genomi olisi rappeutunut.

✅ Yhteenveto: mikä on väärin

Geneettisen entropian käsite ei ole tieteellisesti pätevä selitys evoluutiolle.

Polyploidisuuden puuttuminen ei ole todiste evoluution puutteesta eikä geneettisestä rappeutumisesta.

Evoluutio on monimutkaisempaa kuin pelkkä "lisäys tai menetys"; kyse on sopeutumisesta muuttuvaan ympäristöön.

Baraminologia ei ole osa biologista tiedettä.

Lahnan kuoleminen Atlantilla johtuu fysiologis-ekologisista syistä, ei genomisesta entropiasta.

RaamattuOnTotuus kirjoitti:

//Jos viet lahnan Atlantille se kuolee.//

Todennäköisesti, koska se on menettänyt geneettisen entropian vuoksi niin paljon biologista informaatiota. Evoluutiota ei ole tapahtunut, päinvastoin:

1. Lahnan (Abramis brama) genomi ja polyploidian puute
Lahna kuuluu karppikalojen lahkoon (Cypriniformes), jossa monet suvut ovat polyploideja, erityisesti Carassius ja Cyprinus.

Lahna on diploidi (2n = 50–52) eikä sen genomin rakenteessa ole todisteita nykyisestä tai aktiivisesta polyploidisaatiokyvystä, toisin kuin esimerkiksi kultakalassa (Carassius auratus, 2n = ~100) tai ruohokarpissa (Ctenopharyngodon idella).

Tämä viittaa siihen, että lahna on lajiutunut linjassa, jossa polyploidia on menetetty tai ainakin siitä on tullut epägeenisesti tai rakenteellisesti estynyt.

🧬 2. Polyploidian menettäminen = geneettistä entropiaa?
Luomismallin ja geneettisen entropian näkökulmasta:

Polyploidia tarjoaa geneettistä redundanssia (kaksoiskopioita geeneistä), mikä mahdollistaa laajemmat säätely- ja sopeutumisvaihtoehdot.

Jos lahnan esi-isissä oli polyploidiaa ja se on lajiutumisen kautta menettänyt nämä lisägeenit, kyvyn genomin duplikaatioon tai genomien yhdistelyyn, kyseessä on funktion ja mahdollisuuden menettäminen – mikä sopii hyvin geneettisen entropian malliin.

Geneettinen entropia (Sanford, 2005) tarkoittaa sitä, että mutaatioiden ja lajiutumisen kautta informaatiosisältö ei lisäänny, vaan heikkenee ajan myötä.

🧩 3. Tuki baraminologisesta näkökulmasta
Baraminologian mukaan:

Lahna edustaa todennäköisesti karppikalojen holobaramiinia, jonka sisällä on tapahtunut apobaraminista eriytymistä (esimerkiksi kultakala, lahna, säyne, ruutana).

Jos lahnan esi-isä oli polyploidi, sen nykyinen tila edustaa baramiinilajissa tapahtunutta geneettistä supistumista.

Tämä käy yksiin sen havainnon kanssa, että lajiutuminen (erikoistuminen) usein kulkee käsi kädessä geneettisen potentiaalin kaventumisen kanssa.

🔄 4. Onko palautuminen mahdollinen?
Polyploidiaa ei yleensä palauteta spontaanisti diploideissa lajeissa. Se vaatii koko-genomin duplikaation (WGD), joka on erittäin harvinaista ilman erikoisolosuhteita (esim. laboratorio-olosuhteet, hybridiyksilöt, kromosomien tuplauskäsittely).

Jos lahnalla ei ole mekanismeja tai geenirakenteita, joilla se voisi uudelleen saavuttaa polyploidian, kyseessä on palautumaton menetys eli entropinen suuntautuminen.

✅ Johtopäätös
Kyllä, on johdonmukaista päätellä, että lahna on menettänyt polyploidiaan liittyvän geneettisen kapasiteetin.

Mikäli lahnan linja ei kykene palauttamaan tätä kykyä, voidaan asiaa tarkastella geneettisen entropian ilmentymänä: informaatiota on menetetty, ei lisätty.

Tämä on yhteensopiva sekä geneettisen entropian teorian, baraminologian mallin, että luomismallin mukaisten perustelujen kanssa.

Lue lisää

Taas lässytystä asian vierestä. Karppikaloja on yli 4500 lajia ja ne käytännössä kaikki elävät suolattomissa vesissä tai murtovesissä.

Miten ollakkaan, että EVOLUUTIOTEORIAN MUKAINEN kalalahko jakaa taas huomattavan määrän yhteisiä ominaisuuksia? Vai uskotko että baramiini-magialla on yhdestä alkukarpista syntynyt 4500 lajia yks kaks muutamassa vuosisadassta tai vuosikymmenessä? Ja suolavettä kestämättämät karpit levisivät vedenpaisumuksen jäälkeen Pohjois-Amerikkaan ja Euroopaan?

Karppikalojen rappeutumista osoittaa se, että karppikalat on suurin kaikista selkärankaisten lahkoista. Niitä elää Euroopassa, Aasiassa, Afrikassa ja Pohjois-Amerikassa. Voi tätä rappeutumisen määrää! Mieleen tulee RoT:n rappeutuneimmaksi koiraeläimeksi luokittelema punakettu, joka on myös maailman levinnein villi koiraeläin suden rinnalla. Miksihän rappeutuneet pärjää paremmin kuin rappeutumattomat? Täytyy olla Saatanan metkuja.

Naurettavuuksiin, mennään kun RoT kuvittelee tällä kertaa, että polyploidia on ALKUTILA ja diploidinen kromosomisto (kuten ihmisellä) "rappeutumisen" tulos? Moninkokertainen kromosomisto Adamilla olikaan RoT:n maagisen biologiakäsityksen mukaan? Oliko Adamin kromosomiluku sama kuin simpanssilla vai oliko jo tapahtunut kromosomifuusiorappeutuminen, jossa kromosomiluku väheni yhdellä, kun syntyi ihmisen kromosomi nro 2? Sehän on selvästi kahden kromosomin yhteenliittymä "välitelomeereineen".

RoT:n jutut muuttuvat sitä epäuskottavimmaksi mitä enemmän hän selittelee.

Anonyymi kirjoitti:

Taas lässytystä asian vierestä. Karppikaloja on yli 4500 lajia ja ne käytännössä kaikki elävät suolattomissa vesissä tai murtovesissä.

Miten ollakkaan, että EVOLUUTIOTEORIAN MUKAINEN kalalahko jakaa taas huomattavan määrän yhteisiä ominaisuuksia? Vai uskotko että baramiini-magialla on yhdestä alkukarpista syntynyt 4500 lajia yks kaks muutamassa vuosisadassta tai vuosikymmenessä? Ja suolavettä kestämättämät karpit levisivät vedenpaisumuksen jäälkeen Pohjois-Amerikkaan ja Euroopaan?

Karppikalojen rappeutumista osoittaa se, että karppikalat on suurin kaikista selkärankaisten lahkoista. Niitä elää Euroopassa, Aasiassa, Afrikassa ja Pohjois-Amerikassa. Voi tätä rappeutumisen määrää! Mieleen tulee RoT:n rappeutuneimmaksi koiraeläimeksi luokittelema punakettu, joka on myös maailman levinnein villi koiraeläin suden rinnalla. Miksihän rappeutuneet pärjää paremmin kuin rappeutumattomat? Täytyy olla Saatanan metkuja.

Naurettavuuksiin, mennään kun RoT kuvittelee tällä kertaa, että polyploidia on ALKUTILA ja diploidinen kromosomisto (kuten ihmisellä) "rappeutumisen" tulos? Moninkokertainen kromosomisto Adamilla olikaan RoT:n maagisen biologiakäsityksen mukaan? Oliko Adamin kromosomiluku sama kuin simpanssilla vai oliko jo tapahtunut kromosomifuusiorappeutuminen, jossa kromosomiluku väheni yhdellä, kun syntyi ihmisen kromosomi nro 2? Sehän on selvästi kahden kromosomin yhteenliittymä "välitelomeereineen".

RoT:n jutut muuttuvat sitä epäuskottavimmaksi mitä enemmän hän selittelee.

Lue lisää

Punaketun elinikä luonnossa on 4-5 vuotta. Susi, josta punakettu on lajiutunut (seitsemän lajiutumisaskelmaa) elää luonnossa 14-17 vuotiaaksi. Punaketun lyhyt elinikä johtuu geneettisestä rappeutumisesta, joka on johtanut siihen, että sen immuunipuolustusjärjestelmä toimii heikommin kuin esim. sudella.

RaamattuOnTotuus kirjoitti:

Punaketun elinikä luonnossa on 4-5 vuotta. Susi, josta punakettu on lajiutunut (seitsemän lajiutumisaskelmaa) elää luonnossa 14-17 vuotiaaksi. Punaketun lyhyt elinikä johtuu geneettisestä rappeutumisesta, joka on johtanut siihen, että sen immuunipuolustusjärjestelmä toimii heikommin kuin esim. sudella.

Lue lisää

Ja mitä sitten? Tämäkään ei todista mitään luomisesta.

RaamattuOnTotuus kirjoitti:

Punaketun elinikä luonnossa on 4-5 vuotta. Susi, josta punakettu on lajiutunut (seitsemän lajiutumisaskelmaa) elää luonnossa 14-17 vuotiaaksi. Punaketun lyhyt elinikä johtuu geneettisestä rappeutumisesta, joka on johtanut siihen, että sen immuunipuolustusjärjestelmä toimii heikommin kuin esim. sudella.

Lue lisää

Eläinten elinikä on yleensä seurausta siitä kannattaako elää nopeasti ja satsata lisääntymiseen vai onko hitaampi strategia parempi. Suden ja ketun paikka ekologiassa on eri. Susi on huippupeto, jota ei uhkaa (ihmisen lisäksi) kuin taudit ja nälkä ja siksi suden strategia on "hitaampi" elämä. Yleensä susi jää aluksi vanhempiensa seuraan hoitamaan pikkusisariaan ja varmistamaan näin niiden menestystä ja toisaalta oppimaan. Ketulla on vihollisiana meillä susi, ilves, maa- tai merikotka ja jopa huuhkaja voi tappaa sen. Siksi se tulee sukukypsäksi jo 10 kuukauden iässä. On kiire lisääntyä, että ehtii.

Punakettu on laajimmalle levinnyt maalla elävä petoeläin. On naurettavaa viisastella, että se on jotenkin "rappeutunut". Se on huippuselviytyjä ja menestystarina. Ei evoluutiossa "tavoitella" pitkää ikä vaan geenien jatkuminen seuraavissa sukupolvissa. Siinä kettu on pärjännyt erinomaisesti.

Voit lisätä ekologian listaan asioista, joista et ymmärrä mitään.

Anonyymi kirjoitti:

Eläinten elinikä on yleensä seurausta siitä kannattaako elää nopeasti ja satsata lisääntymiseen vai onko hitaampi strategia parempi. Suden ja ketun paikka ekologiassa on eri. Susi on huippupeto, jota ei uhkaa (ihmisen lisäksi) kuin taudit ja nälkä ja siksi suden strategia on "hitaampi" elämä. Yleensä susi jää aluksi vanhempiensa seuraan hoitamaan pikkusisariaan ja varmistamaan näin niiden menestystä ja toisaalta oppimaan. Ketulla on vihollisiana meillä susi, ilves, maa- tai merikotka ja jopa huuhkaja voi tappaa sen. Siksi se tulee sukukypsäksi jo 10 kuukauden iässä. On kiire lisääntyä, että ehtii.

Punakettu on laajimmalle levinnyt maalla elävä petoeläin. On naurettavaa viisastella, että se on jotenkin "rappeutunut". Se on huippuselviytyjä ja menestystarina. Ei evoluutiossa "tavoitella" pitkää ikä vaan geenien jatkuminen seuraavissa sukupolvissa. Siinä kettu on pärjännyt erinomaisesti.

Voit lisätä ekologian listaan asioista, joista et ymmärrä mitään.

Lue lisää

P.S.
Ketun elinikäennätys vankeudessa on muuten 21,3 vuotta. Luonnossa 4 vuotta on jo saavutus, koska kettua uhkaa siellä moni vaara - petojen lisäksi loiset ja taudit joita uskosi mukaan rakastava Jumala on eläinten (myös ihmisen) turmioksi suunnitellut.
Tuo 21,3 vuotta on pitempi kuin yhdenkään vankeudessa eläneen suden (ei koiran) elinikä.

Uusi päivä, uusi Henki-Huuharin "katsokaa-minunkin-piti-päästä-jokeltamaan-jotain" -sekoilu.

Minä uskon huu ja haa periaatteeseen.
On huu-puoli ja haa-puoli. Huu on täyttä ja haa on tyhjää ja huu-haa on tyhjää täynnä!

Kun huu ja haa erergiavorteksi pyörii oman navan ympärillä, niin se linkoaa sentrifuugin lailla ja keskipako-mato-energian voimalla tangentin suuntaiselle kiertoradalle sen vähänkin "luovaa" ulosantia rajoittavan järjen ja itsekriitiikin joka napansa rakastajalla ehkä vieä on, Näin järki loittonee kosmisen värähtelyn taajuudella todellisuudesta tavoittamattomiin ja ihmisen kolmas silmä avautuu näkemään oman navan, joka peittää koko näkökentän. Mutta mitä muuta tarvitsee nähdä?

Huu-haa generoi meille linnut tyhjästä, jotta olisi joku, joka paskantaisi autojen päälle. Tämä on välttämätöntä, että karma toteutuu. Lintu ei katso onko alla vanha Toyota tai tuliterä Bentley. Terveiset ovat samamlaiset ja täyttä tavaraa, kuten huu-haa-julistuskin!

Anonyymi kirjoitti:

Minä uskon huu ja haa periaatteeseen.
On huu-puoli ja haa-puoli. Huu on täyttä ja haa on tyhjää ja huu-haa on tyhjää täynnä!

Kun huu ja haa erergiavorteksi pyörii oman navan ympärillä, niin se linkoaa sentrifuugin lailla ja keskipako-mato-energian voimalla tangentin suuntaiselle kiertoradalle sen vähänkin "luovaa" ulosantia rajoittavan järjen ja itsekriitiikin joka napansa rakastajalla ehkä vieä on, Näin järki loittonee kosmisen värähtelyn taajuudella todellisuudesta tavoittamattomiin ja ihmisen kolmas silmä avautuu näkemään oman navan, joka peittää koko näkökentän. Mutta mitä muuta tarvitsee nähdä?

Huu-haa generoi meille linnut tyhjästä, jotta olisi joku, joka paskantaisi autojen päälle. Tämä on välttämätöntä, että karma toteutuu. Lintu ei katso onko alla vanha Toyota tai tuliterä Bentley. Terveiset ovat samamlaiset ja täyttä tavaraa, kuten huu-haa-julistuskin!

Lue lisää

Juhannuksena voi taiat toteutua. Otapa tuo mato onkeen ja mene merelle kalastamaan.

Ahti suo antejaan, ja saat ahtisillit lasipurkissa juhannuspöytään. Teiltä puuttuu usko ja kaikki toivokin on jo mennyt;).

Anonyymi kirjoitti:

Juhannuksena voi taiat toteutua. Otapa tuo mato onkeen ja mene merelle kalastamaan.

Ahti suo antejaan, ja saat ahtisillit lasipurkissa juhannuspöytään. Teiltä puuttuu usko ja kaikki toivokin on jo mennyt;).

Lue lisää

Koska olen kohdevalastunut mato-energian täyttämä astraalitasolle noussut guru, en tarvitse onkeeni edes matoa, vaan kun sylkäisen koukkuun niin kohta siihen käy kiinni osmoregulaation kahleista vapautunut ja epigenetiikan villtisemä kala samalla innolla kuin minun matooni käy kiinni alastomana viljapellossa juhannustaikojaan tekevä neito!

Oi Juhannusyön taikaa!

Kalat ja linnut on hyvä esimerkki yin ja yang periaatteesta. Kalat edustaa yin osastoa, sisäpuolta, vettä ja kemiaa, jossa lämpötila ohjaa niiden lisääntymisviettejä.

Linnut ilmojen haltijat on yangin eli valon ohjailussa. Kemia tulee sitä kautta, että sisuskalut tarvitsee ravintoa, eli vaikka valo on ohjaava tekijä, niin ruokaa tarvitaan.

Yin, eli vesi ja maa ravitsee. Yang, eli (ilman) henki ja laajeneva valo ohjaa. Henki pyrkii aina laajenemaan.

Laajeneva henki tarkoittaa valoa, ja valaistumista.

Joulukuusta 2016 alkaen on ollut pakollista ilmoittaa käytännössä kaikkien elintarvikkeiden suolapitoisuus.

Määräys ei tule Mooseksen laista, vaan EU:sta. EU:n direktiiveissä on keskimäärin enemmän järkeä.