Minun on Alyson Hannigan. Hän on jotenkin persoonallisen kauniin näköinen ja yksi hauskimpia näyttelijöitä mitä tiedän.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Joskus teininä varmaan viimeksi unelmoin näyttelijättärestä.
Eli n. 30 vuotta sitten.
Ei tule enää ihailua samoin, kuin nuorempana. Olen vaihtanut suosikkinäyttelijöiden elokuvat etnisimpiin, koska juonet ovat paljon mielenkiintoisempia.
Eilen katsoin Areenalta "Kohtalokas Tapaaminen" nimisen Iranilais-ranskalaisessa elokuvan.
Pääosan naisella oli mielenkiintoiset, lämpimät, että ilmeettömän tyhjät kasvot. Elokuva jäi kummittelemaan vähäksi aikaa mieleen, kuten juuri sen naisen kasvot. Se herätti monenlaisia ajatuksia tosiaan, jopa jotain pelottavaa, kuten elämä.
Oli tarkoitus vastata aloittajalle, mut takerruin viimeiseen lukemaani.
Olen tylsä, mutta julkkikset eivät ole tulleet unelmiin.
Mutta tässä tiivistelmä American Pie-elokuvasta niin että kaikki turhat kohdat ilman Allysonia on poistettu. Tuollaisella ulkonäöllä pääsi 90-luvun Hollywood-leffoissa semmoisen ei-niin-suositun tytön rooliin.
https://www.youtube.com/watch?v=e-ftdcWqhUs&t=40s
Hän on jotenkin todella ilmeikäs. Oli Penn & Tellerin juontajana sitten 20 vuotta vanhempana ja mielestäni tosi hyvä siinä.
Olin kuuntelemassa/lukemassa yhtä juttua, jossa liikutaan myös Amerikan 90-luvun nuorison parissa ja elokuvakohtaukset olivat myös hyvä kertaus siihen maailmaan.
Alyson oli muuten kuvaushetkellä jo hyvän matkaa kohti kolmeakymmentä ja muutaman vuoden American Pien poikia vanhempi.
Ihan rehellisesti sanoen mä en edes tunnista 99 %:a "julkkiksista" ulkonäöltä, kun en seuraa heitä lainkaan. Heistä, jotka tunnistan, ei oikeastaan kukaan omana itsenään ole mun makuuni, vaikka jotkut roolihahmonsa ovat olleetkin. Ikuinen ikisuosikkini on toki Keanu Reeves, mutta en minä hänestäkään ole koskaan sen ihmeemmin haaveillut. Nuorempana oli kyllä ihan silmäkarkkikin, mutta hän on mitä ilmeisimmin ihmisenäkin varsin hyvä tyyppi, joten sanotaan siis Keanu.
Anya Taylor-Joy ja Saoirse Ronan taitavat olla nuoremmista näyttelijättäristä ainoita, jotka ovat oikeasti filmitähtiä. Heidän roolisuorituksissaan on aina arvoituksellisuutta sekä pinnan alaista määrätietoisuutta, mikä herätää näinkin varttuneen katsojan mielenkiinnon.
En unelmoi kenestäkään julkkisesta.
Kyllä vaan, ilmeikkyys vetää puoleensa. Jos vielä sitten sattuu olemaan sutjakka brunette niin kaikki ulkoiset elementit ovat kohdallaan 🙂
Ei nyt ehkä julkkis mutta Amanda Rantanen
Joskus takapihalla istuskellessani olen miettinyt että jos rakkaus minua vielä kohtaisi niin miten se saapuisi. Yleensä olen ollut hitaasti rakastuvaa tyyppiä mutta jotenkin viimeaikoina on kyllä ollut sellainen tunne että se saapuisikin luokseni samalla tavalla kuin Rantanen teki voittomaalin Skotlantia vastaan.
https://yle.fi/a/74-20015984
Joskus silloin kauan sitten, kun olin nuorempi, sanotaan vaikka 25 vuotta, oli kaksi sellaista joista ehkä voisi jossain mielessä puhua unelmina. Mary-Louise Parker ja Helen Mirren. Metka sattuma tapahtui noin kymmenisen vuotta myöhemmin, kun molemmat leidit päätyivät elokuvaan Red ja sen jatko-osaan, edelleen hyvin hehkeinä.
Se oli silloin nuorempana, nyt ei enää ole moisia haihatuksia mielessä, vaikka aina toki ihailen naiskauneutta, oli kyse sitten leffatähdestä, DHL:n lähetistä tai toimistosihteeristä. Mutta sitä voi ihailla sen pienen hetkisen kohdattaessa ja unohtaa sitten, ei mene vanhalla äijällä pelikortit ihan sekaisin.
Ei oikeastaan kukaan, mutta viehätyn niistä mukavimmiksi sanotuista julkkismiehistä (jos nyt ylipäätään voi sanoa edes viehättymiseksi). Keanu Reeves, Denzel Washington, Hugh Jackman.. Siinä on jotain vetoavaa, jos ihminen kaikesta menestyksestä ja hehkutuksesta huolimatta pystyy olemaan inhimillinen tyyppi.
Aletheias