Tämä palsta on täysin turha

SDP:n LaitaVasemmiston ja Vihreitten - PUNIKKI-Kommunistien -ÄLÄ-MÖLÖÄ

Pikemminkin vaikuttaa siltä, että jotkin nimimerkit ovat keskittyneet nimenomaan keskustelemaan jumalista. Ja faktat ovat kovin vähäiset. Panettelua, irvailua ja mahdollisia kuulopuheita. Pois tällainen.
Siinä missä toiset keskustelevat itse asiasta eli ateismista. Ja tuovat esille faktoja monipuolisesti irvailematta. Enemmän tällaista.

On täällä hyviä apukouuluaisen informatiivisiä tietopohja avauksia ja hänen muutenkin monipuolista kommentointia asiasta kuin asiasta! Hyvä palsta!

Palsta ateismi on vain addiktio uskontoja kohtaan. Kyllä, tietyllä tavalla se on kuin suklaata. Eli jumalattomuus voi muodostua addiktiiviseksi. Some ilmiö. Viekö se pois arkitodellisuudesta. Kuten Jeesuksesta esitetyt väitteet.

Jos siis jumalattomuus tarkoittaa aktiivista Jumalan tai uskonnon vastustamista. Onko se enää putipuhdasta ateismista

Jos tällainen toiminta alkaa ohjata ajattelua, tunteita ja elämäntyyliä niin, että ihminen ei enää pelkästään ole uskonnoton, vaan hän etsii jatkuvasti tilanteita, joissa voi taistella uskontoa vastaan tai halveksia sitä. Tämä voi aiheuttaa ongelmia ja ristiriitaa ylämäki alamäki.

Ylivallan tunne... (esimerkiksi tunne siitä, että "minä olen valaistunut, toiset ovat typeriä"). Tämä tunne ei varmasti kosketa Jeesukseen uskovia.

Ainoastaan vastavoimia jotka haluavat

Sosiaalista hyväksyntää tietyissä piireissä

Noitaliemi

Adrenaliinia tai ärsykettä debatoimisesta tai provosoinnista


Tällöin kyse ei ehkä ole enää vapaasta ajattelusta vaan identiteettiin sidotusta käytöksestä, jota voi olla vaikea lopettaa – eli se on addiktiivista.

Eri asia kuin jos jumalattomuus on passiivista – eli yksinkertaisesti vain Jumalaan uskomattomuutta

Tällöin puhuminen addiktiosta ei ole osuvaa. Usko tai uskon puute eivät itsessään ole riippuvuuksia, vaan maailmankatsomuksia. Ateismi tai agnostismi ei ole riippuvuus sen enempää kuin teismi (jumalusko) on.

Addiktion psykologinen näkökulma

Addiktio syntyy usein:

Toistuvasta tarpeesta kokea tietty tunnetila (turva, ylemmyys, varmuus)

Pakonomaisesta käytöksestä, vaikka siitä olisi haittaa

Identiteetin sitoutumisesta tiettyyn rooliin tai maailmankuvaan


Jos jumalattomuus täyttää nämä ehdot – esimerkiksi ihminen ei kykene enää kohtaamaan uskonnollisia ihmisiä ilman vihaa, tai hänen ajattelunsa on täysin pakkomielteisesti keskittynyt uskon vastustamiseen – voi sanoa, että siitä on tullut psykologisesti addiktiivista käytöstä.


Jumalattomuus sinänsä ei ole addiktio, mutta siitä voi tulla identiteetti- tai tunnepohjainen riippuvuus, jos se muodostuu pakkomielteiseksi tavaksi torjua, halveksia tai taistella jotakin (kuten uskontoa) vastaan.

Sama voi tapahtua myöskin uskonnollisuudelle – myös uskonnollinen toiminta voi muuttua addiktiiviseksi.

Siksi on hyvä että on harrastuksia ja
muutakin mietittävää.

Mielenterveys edellä.

Esimerkki uskonnollisesta addiktiosta ja hengellisestä väkivallasta. Suviseurat. Pride

Hei kaikki rakkaat ystävät, sukulaiset ja tuttavat suviseuroissa.

Kuulin, että Tarratoimikunnan päälle on seuroissa heitetty vettä, jäätelöä, haketta ja tavaroita. Viha on avointa. Useimmiten se tulee lapsilta ja nuorilta, mutta myös aikuisilta.

Tottakai joukossa on kunnioittavasti kohtaavia, hiljaista tukeakin.

Tarratoimikuntalaiset ovat lestadiolaiseen herätysliikkeeseen kuuluvia ihmisiä ja yhä sukusitein siihen vahvasti kiinnittyviä lestadiolaisia, jotka haluavat kiinnittää huomiota esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen rooliin herätysliikkeessä.

Tarrat ovat lempeää vaikuttamista, jolla vähemmistöjen olemassaolo tehdään näkyväksi. Näen sen provokaation sijaan enemmän hätähuutona.

Uskonnollisessa yhteisössä tällaisia ääniä tulisi kuulla erityisen tarkkaan ja pyrkiä ymmärtämään, mistä on kyse.

Opetus, jossa sanotaan, että homoseksuaalisuus on syntiä tai että kyllä saat kuulua vähemmistöön, mutta et saa rakastaa etkä elämäsi aikana toteuttaa rakkauttasi, on väkivaltaista. Kun se vielä perustellaan uskonnolla, kyse on hengellisestä väkivallasta.

Sellainen murtaa ihmisen mielen, mutta myös jumalasuhteen.

Suviseurat ovat monelle tärkeä tapahtuma, erityinen kohokohta vuoden kierrossa. Saa pysähtyä, liittyä ja laulaa. Samalla siihen tiivistyy ulkopuolisuutta, erilaisuuden kokemusta ja myös yksinäisyyttä. Ihmisen syvä toive on, että tulisi rakastetuksi ja hyväksytyksi omiensa keskellä.

Hengellisille kesäjuhlille tullaan usein koko elämän painon kanssa ja toiveena on, että Jumalan armo saisi hoitaa ja koskettaa.

Toivon, että avara armo saisi kaikua seurakentällä ja sulkea suojiinsa kaikki ne ihmiset, jotka ovat paikalle saapuneet.

Rauhaa ja rakkautta,
lepohetkiä korkean taivaan alla kaikille ❤️

Lainattu teksti

Suviseurat ja Pride tapahtuma yhtäaikaa.
Onneksi ei kuitenkaan samalla oaikkakunnalla.
Mutta yleisöä riittää yhtä paljon.

Suviseurat on vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suurin kesätapahtuma, jossa korostuu perinteinen kristillinen arvomaailma ja hengellinen sanoma.

Pride puolestaan juhlistaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia, näkyvyyttä ja yhdenvertaisuutta, ja sen arvot korostavat moninaisuutta

Kumpikin tapahtuma on tärkeä monille osallistujille ja edustaa laajempaa yhteiskunnallista ilmiötä.

Samanaikaisuus symbolisoi Suomen moniarvoista yhteiskuntaa, jossa erilaiset maailmankatsomukset näkyvät rinnakkain.

"Tämä palsta on täysin turha"

Ainoastaan sinä olet turhempi!