Kun lukee tätä palstaa,tuntuu,että olen ainut onnellinen nainen koko maassa.
Minä rakastan ja kunnioitan puolisoani ja tiedän hänen rakastavan ja kunnioittavan minua.
Meille ei tulisi mieleenkään pettää toisiamme, sillä jokainen hetki,jonka vietämme yhdessä,on laatuaikaa ja otamme kaiken irti liitostamme.
Meidän on hyvä olla yhdessä ja päivittäin huomioimme toisemme ja kerromme kuinka rakastamme toisiamme.
Meitä yhdistää huumorintaju,kunnioitus,rakkaus,samanlainen maailmankatsomus ja se että tiedämme,mitä tarkoittaa kun sanotaan, että *mies ja nainen tulevat yhdeksi*.
Nautimme täysillä toisistamme ja seksielämämmekin on rikasta,kumpikin voi häpeämättämasti kertoa toiselle mitä haluaa ja voimme puhua mistä tahansa asiasta.
Olemmeko ainoa todella onnellinen pari Suomessa?Toivottavasti ei,toivottavasti edes joillakin pareilla menee yhtä hyvin kuin meillä.
Minä rakastan ja kunnioitan puolisoani ja tiedän hänen rakastavan ja kunnioittavan minua.
Meille ei tulisi mieleenkään pettää toisiamme, sillä jokainen hetki,jonka vietämme yhdessä,on laatuaikaa ja otamme kaiken irti liitostamme.
Meidän on hyvä olla yhdessä ja päivittäin huomioimme toisemme ja kerromme kuinka rakastamme toisiamme.
Meitä yhdistää huumorintaju,kunnioitus,rakkaus,samanlainen maailmankatsomus ja se että tiedämme,mitä tarkoittaa kun sanotaan, että *mies ja nainen tulevat yhdeksi*.
Nautimme täysillä toisistamme ja seksielämämmekin on rikasta,kumpikin voi häpeämättämasti kertoa toiselle mitä haluaa ja voimme puhua mistä tahansa asiasta.
Olemmeko ainoa todella onnellinen pari Suomessa?Toivottavasti ei,toivottavasti edes joillakin pareilla menee yhtä hyvin kuin meillä.
Vastaukset 81
Vanhimmat
Minäkin olen onnellinen. Meillä on lähes täydellinen parisuhde. Pitkän yhdessäolon jälkeen vieläkin kutkuttaa odottaa häntä kotiin.
Mutta kuten aina, ne negatiiviset ja surulliset asiat ovat suuressa suosiossa, kuka nyt toisen onnea tahtoisi kuulla ja tulla itse onnettomaksi. :)
Joskus kun asian ottaa jossain puheeksi. Olevansa onnellinen ja niin kovin rakastunut - joku ystävä / tuttava kysyy, että mitä jos hän pettää. Onnea ja ole kiva seurata ulkopuolelta.
Mutta arvaa mitä! Ei välitetä! :)
Avioliitto toimii, kun ajattelee puolisoaan kuin itseään. Muista viis, rämpiköön omassa suossaan.
Hienoa,että teitä on muitakin onnellisia pareja;)
Onnellinen nainen n:o 2 kirjoitti,kuinka jotkut sanovat, että *entä jos toinen pettää*.
Tuttua on tuokin lause mulle,sillä tuntuu siltä,että nyky-yhteiskunnassa ei saa olla onnellinen sen oman kultamussukan kanssa.
Ihmiset ovat liian kateellisia ja se on tosi ikävää.
Jos oma puolisoni pettäisi minua,ihmettelisin kyllä,että miten olen arvioinut mieheni väärin.
Mutta tiedän,että niin ei tule käymään.
Aika hassu juttu..tätä kirjoittaessani sain viestin mieheltäni jossa luki näin *muru,rakastan sua*.Täytyykin nyt heti vastata hänelle:)
Tältä palstalta saa aivan väärän käsityksen Suomesta ja suomalaisista. Enemmistö on edelleen yhden miehen naisia/miehiä ja onnellisiakin löytyy. Täällä on haukuttu niin miehet kuin naiset pystyyn, ja omista kavereistani kukaan ei ole ns. jakorasioita tai pukkeja.
Jokseenkin tuntuu, että toi pettämishommelit kuuluu niille, joille muutenkin on vähän pallo hukassa ja ainoat, joiden tiedän pettäneen puolisoitaan ovat olleet vähän heikommin koulutettuja ja päällepäinkin jo hivenen enemmän ilomielisen oloisia...
"..ainoat, joiden tiedän pettäneen puolisoitaan ovat olleet vähän heikommin koulutettuja.."
Eli mielestäsi pettäminen on koulutuksesta kiinni? Hmm.. korkeasti koulutetut ovat kuitenkin tilastojen mukaan niitä petollisempia. Elintasolla ei muutenkaan voida perustella sitä, pettääkö/onko joku uskollinen.
... hassu sivuhuomautus: "automerkkivertailussa" kävi ilmi, että Audeilla ajavat naiset ovat altteimpia pettämään puolisoitaan. Kuinka monella teistä on varaa Audiin?
on hyvä olla mun kumppanini kanssa. Piti elää nelikymppiseksi ja ajatella elävänsä yksin sinkkuna lopun ikää lapsista huolehtien ennen kuin löytyi sielunkumppani. Olen rauhallisempi kuin koskaan. Elämällä on syvempi tarkoitus. Haluamme vanhentua yhdessä toisistamme huolehtien. Vihdoinkin koen muutakin kuin äidinrakkautta. On ihanaa rakastaa. Rakastuminen on eri asia kuin naisen ja miehen välinen todellinen luja rakkaus, joka kasvaa vuosien myötä. Tällaista onnea ei vain osu jokaiselle. Me jotka sen olemme saaneet, olemme etuoikeutetussa asemassa. Koen syvää kiitollisuutta.
puhetta.
Noin puhuu ihmiset jotka ei ole kokenut kamaluutta kuten pettäminen tai tullut petetyksi.
Pettämisessä ei usein ole kyse onnellisuudesta, vaan yksinkertaisesti tilaisuudesta. Tilaisuus tekee varkaan... Ei kellään muullakaan ole tullut mieleen että "menempä ja petän rakastani", se tapahtuu kun tapahtuu. Se on elämää tyttöseni.Simple as that!
Totta,uskottomuus on syvältä, mutta minkä me pienet ihmiset voimme elämälle? Vaikka niin luulet, sanompa vaan (jos et sitä tiennyt), että kaikki narut EIVÄT ole sun käsissäsi. Pahin virhe minkä SINÄ voit parisuhteessasi tehdä, on pitää rakastasi itsestäänselvyytenä. "Se mielummin jättäis kun pettäis." Kuulostaa tutulta.
Kun valitettavasti rakkaudella ja kunnioituksella ei ole mitään tekemistä tilanteessa kun pettää. Sehä olis liian helppoa. Eipä tarvis miettiä kahta kertaa heittääkö kundin pellolle vai ei!
Luuletko että olet tällä palstalla ainut kenellä on hyvä/kunnioittava/rakastava suhde?
Ehei,tyttöseni. Meillä kaikilla on. Tai oli. Ennen kun mies/nainen puukotti selkään ja herätti meidät pilvilinnoista todellisuuteen.
Pidä mielessä että miehetkin on vain ihmisiä,ja ihmiset tekee virheitä. Kantapään kautta opitaan.
Kuulostiko kyyniseltä? En ole.
Olen realisti.
pettäminen on vain ja ainoastaan pettäjän oma päätös. Se että päästää jonkun tilanteen niin pitkälle ettei enää hallitse sitä on sekin sen oma vika.
Vai miksi jurrissa pettäminen annettaisiin siksi anteeksi?
Jos sitä on niin vietävissä jurrissa niin miksi pitää vetää sellaset kännit?
Tai miksi pitää flirtata jos se voi johtaa pidemmälle?
Sitä tilaisuutta ei kannata antaa tulla. Vai olenko väärässä?
Olen mies ja pettäjä.
Petin selvin päin ja täysin tietoisesti. Valinta oli omani ei kenenkään muun.
Syitä oli mielessäni monia, jotka tukivat pettämispäätöstä. Puolisoa en ajatellut tippaakaan enkä sitä miltä hänestä tuntui.
Puolison suuntaan kaikki oli loppu. Ei tunteita. Ainoastaan vihantunnetta.
Vastuunkannoin lähtemällä. Eroamalla. Puolisooni en pettämisen jälkeen seksuaalisesti enää koskenut.
Nainen, jonka kanssa petin. Hän on tänäpäivänä minulle 1. nainen.
Tässä karu kertomukseni ilman puolusteluja ja selityksiä.
Siitä päästiin uskottomuuden ytimeen.
Oma päätös. Oma moka. Oma puoliso ei liity siihen päätökseen vittuakaan. Ei vaikka kuinka paljon rakastat. Ei vaikka kuinka paljon sinua rakastetaan.
Heikkous. Itsehillintä.
Sen pitäisi olla tämän palstan otsikko.
Luin teidän pettäjien tekstit ja tajusin,mikä puuttui teidän suhteista....se oli/on KUNNIOITUS.
Se,että menitte pettämään tyttöystävää/aviovaimoa puhuu sen puolesta,että te ette tarpeeksi KUNNNIOITTANEET puolisoanne ja parisuhdettanne.
No jokainen taaplaa tyylillään ja on oman onnensa seppä,minulle riittää se,että olen todella onnellisessa aviosuhteessa ja meillä kahdella menee hyvin:)
Hyvää kesää kuitenkin kaikille!
Santsun listaan lisäisin vihan.
Kunnoituksen puute.... hmm.... voi olla.
Minulla n. 20 v. kunnioitus&yhteiselo muuttui vihaan ja tietoiseen pettämiseen. Tilaisuuksia olisi ollut paljon aikaisemmin (20 v. aikana), niitä en käyttänyt. Valinta oli silloinkin omani.
Onnelliselle toivotan onnea jatkoon. Hyvää kesää.
pettäjien?
Saanen korjata? Pettäjien ja PETETYIDEN.
Ei ollut kunnioitus mikä puuttui.Ei ainakaan meillä.
Me olemme/olimme heikkoja.
Eli ihmisiä.
Aikamoista panettelua tuo.
Minulla on 3 suhdetta kaatunut miehen pettämiseen ja tapaukset ovat olleet mielestäni todellä räikeitä.
Itse en pettäisi ja tiedän miltä petetystä tuntuu. Siksi ensimmäisen suhteen kaaduttua pettämiseen en uskonut miehiin. Ja kaksi seuraavaa vaan todistivat mielipidettäni.
Vihdoin löysin sen ketä USKALLAN rakastaa enkä pelkää että jälleen paras ystäväni hänet kaataisi. Ei pelkoakaan!
Perustele miksi väität, ettemme olisi kokeneet. Ikää ja kokemusta on, mahdollisesti enemmän kuin sinulla.
Harvinaisen hyvin kirjoitettu. Todellakin, elämäni kaikki narut eivät ole minun käsissäni.
että oma päätös voi olla joko moka tai sitten ei. Ja tuon itsehillinnänkin kanssa on vähän niin ja näin. Monet uskottomat taistelevat halujaan vastaan viikkoja, kuukausia (vuosia?)ja päätyvät pettämään kerran. Uskollisilla taas ei välttämättä ole koskaan haluja, joita pitäisi itsehillitä.
ihmiset ovat heikkoja. Vahvimpia ovat ne, jotka myöntävät oman heikkoutensa.
Minäkin rakastan ja kunnioitan miestäni ja tiedän hänen rakastavan ja kunnioittavan minua.
Jokainen hetki, jonka vietämme yhdessä, on laatuaikaa.
Meidän on hyvä olla yhdessä ja päivittäin huomioimme toisemme ja kerromme kuinka rakastamme toisiamme.
Meitä yhdistää huumorintaju, kunnioitus, rakkaus, samanlainen maailmankatsomus ja se että tiedämme, mitä tarkoittaa kun sanotaan, että *mies ja nainen tulevat yhdeksi*.
Nautimme täysillä toisistamme ja seksielämämmekin on rikasta, kumpikin voi häpeämättämasti kertoa toiselle mitä haluaa ja voimme puhua mistä tahansa asiasta.
Ainoa särö, että mieheni on toisen kanssa naimisissa.
,musta tuntuu että taitaa onnesi pelkästään irvistellä,sillä jo se,että kyseinen mies on naimisissa toisen kanssa,ei siis sinun,kertoo sen,että kumpaa teistä mies OIKEASTI rakastaa.
Sitä voit pohtia itseksesi.
Luulen,että kyseinen mies pitää sinua pelkkänä leikkikaluna ja käyttää hyväkseen tai no,en tiedä,omapa on elämäsi:)
Sinä et siis voi tietää mitä OIKEA kunnioitus ja rakkaus merkitsee sellaisessa suhteessa, kun ei ole tarvetta ajautua ulkopuoliseen suhteeseen mutta minä tiedän ja aika tökeröä sinulta kopioida minun kirjoitus tohon alkuun ja väittää että sinä *kunnoitat* miestä.
Kuinka voit kunnioittaa miestä joka on toisen kanssa avioliitossa ja PETTÄÄ aviovaimoaan?
Siinä sulle pohtimista.
Kuule, nämä asiat on meillä tosi monesti puhuttu ja pohdittu, ei tarvitse kehottaa enää erikseen kehottaa. Se on ihan yksinkertaista: tiedän että hän rakastaa ja kunniottaa minua, minä rakastan ja kunnioitan häntä. Sehän on parisuhteen ydin Mitä osaa sinä et tässä tajua? Ja minä kun luin sen sinun ekan viestisi, ajattelin että ihan just noin! Just noin olisin kirjoittanut itsekin, jos olisin osannut sanani valita ja tuntenut tarvetta kirjoittaa!
Ja kiitos, kyllä minä TIEDÄN, kumpaa se mies rakastaa. Sehän mut juuri niin onnelliseksi tekeekin. :)
Kuule, nämä asiat on meillä tosi monesti puhuttu ja pohdittu, ei tarvitse kehottaa enää erikseen kehottaa.
No mihin päädyitte?Mies käyttää sinua silloin kun hänelle sopii ja sinä kilttinä tyttönä odottelet milloin on se hetki?
Ja kiitos, kyllä minä TIEDÄN, kumpaa se mies rakastaa. Sehän mut juuri niin onnelliseksi tekeekin. :)
No miksi hän sitten EDELLEEN on naimissa toisen kanssa eikä sinun?
Sun oma elämä menee hukkaan siinä,kun elät miehen ehdoilla ja odottelet milloin hänellä on sinulle aikaa.
No eipä tuo mulle kuulu,kyllä sinä mun kirjoitukset joskus vielä ymmärrät.
Voi sentään, sinä et sitten todella ymmärrä. Ajattelin, että onnellinen ihminen voisi tunnistaa toisen onnellisen, ihan niin kuin minäkin tunnistin sinun onnessasi omani. (Ei, ei minulle nyt tästä sentään vielä tullut epäilys, ettet ehkä sitten olekaan onnellinen.)
Se, miksi olosuhteiden pakosta toistaiseksi järjestämme elämämme näin, ei oikeastaan kuulu tähän keskusteluun eikä kelleen muulle. Sanonpa nyt vain, että tämän suhteen aikana elämääni ei todellakaan ole mennyt sekuntiakaan hukkaan - sitä ennen hyvinkin. Tunnen tuon argumentin vanhastaan, mutta kun tässä suhteessa ei ole hyväksikäytettyjä. Kuten ei teilläkään.
Parhaat jatkot teillekin! :)
Suomessa ei kenenkään TARVITSE olla olosuhteiden pakosta naimisissa. Puolisoilla on joku halu olla yhdessä, jos he eivät halua erota. Aina se ei ole rakkaus. Se voi olla tottumus, lapset, kiva talo jne. Mutta erota voi aina.
On todella lapsellista vannoa itselleen naimisissa olevan rakastajansa rakkautta. Teillä voi olla kiva suhde, joka on tietysti toisen loukkaamiselle rakennettu. Pelkästään se tekee kohtalostasi onnettoman. Tunnen monta ihmistä, joilla on ollut "onnellinen" sivusuhde. Yksikään suhde ei ole jatkunut pitkään, vaikka ihmiset ovat siis eronneet vakituisistaan . Eron jälkeen sivusuhteen oleellisen hohto eli yhteinen kutkuttava salaisuus häviää ja sen jälkeen kyseisen suhteen jatko romuttuu.
Minä olen hyväksikäytetty hempukka ja onnellinen aloittaja on sinisilmäinen pikkuvaimo. Jokainen pettäjä on iso paska tai huora ja jokainen petetty on itse ansainnut onnettomuutensa ellei suorastan kerjännyt sitä. Tällä sivustolla on tapana rutata kaikki muut mennen tullen sellaisilla juupas-eipäs -argumenteilla, jollaisia jo tarhassa käytetään.
Ei se elämä ihan niin mustavalkoista ole, kaikkihan sen tietävät. Mutta kun ketään ei täällä hyväksytä asiantuntijaksi oman elämänsä alalta vaan muut tietävät paremmin jopa sisimmät tunteemme - no niin, mistäpä tässä keskustelemaan siis, kun kerta tietävät.
Onnellisen mielestä minun on tökeröä sanoa olevani onnellinen, koska hänellä on monopoli onnen määrittelyyn (ja sanoihin joita siitä käytetään). Minä mielestäni tunnistin hänet onnelliseksi juuri siksi kun tunnistin omat sanani. Sama se. Sanon nyt sille toisellekin tuomaalle kuitenkin, että ei se minun rakkaani minun luotani vaimonsa luokse lähde, kun he eivät edes asu samassa osoitteessa (ihan minusta riippumattomista syistä). Enkä minä mitenkään tunne itseäni höynäytetyksi vaikka miten etsisin syytä sellaiseen. Minä annan ja saan, ja tämä parisuhde rikastuttaa minua joka päivä.
Lopetan nyt osaltani tähän.
Miksi huutelet täällä toisten onnellisten parien perään ja sitten kun sellaisen löydät, alat heti parjaamaan huonosta suhteesta ja moralisoimaan siitä, miten toisen suhde ei voi olla täynnä rakkautta ja kunnioitusta ja onnea? Vain senkö takia, että ko. henkilö seurustelee varatun kanssa? Onko sittenkin vain sinulla mielestäsi oikeus onneen ja muiden suhteet ovat aina jollain tavalla huonompia kuin omasi?
Ettet vain nyt pelkäisi, että toinen nainen, jolle "onni hymyilee" tulee jossain vaiheessa tekemään sinunkin miehestäsi onnellisen?
En enää muuta voi tässä todeta, kuin että olet naiivi,sori,mutta se on totuus.
Mutta kuten sanoin,sinunpa on elämä ja pääasia on se, että osaa olla onnellinen
Miksi huutelet täällä toisten onnellisten parien perään ja sitten kun sellaisen löydät, alat heti parjaamaan huonosta suhteesta ja moralisoimaan siitä, miten toisen suhde ei voi olla täynnä rakkautta ja kunnioitusta ja onnea?
En täällä mitään *huutele*,käsittääkseni kirjoitin omasta tilanteestani.
Kuten kirjoitin aiemmin ja kirjoitan taas uudestaan"huokaus" eli jokainen saa elää mun puolesta ihan vapaasti sitä elämää mitä elää, mutta on jotenkin naiivia lukea sellaisten naisten kirjoituksia, jotka ovat ns *kakkosnaisia*, sillä totuus on se,että heillä itsellä se elämä kuluu siihen odottamiseen,milloin mahdollisesti tämä varattu mies ottaa tähän naiseen yhteyttä,eikö näin?
Ettet vain nyt pelkäisi, että toinen nainen, jolle "onni hymyilee" tulee jossain vaiheessa tekemään sinunkin miehestäsi onnellisen?
No voi voi,keksipä nyt jotain muuta.
Kuten jo aiemmin kirjoitin,meillä mieheni kanssa ei ole tarvetta ajautua ulkopuolisiin suhteisiin ja tiedätkö miksi?Siksi kun meillä menee kaikilta osin hyvin ja tottakai seksi on tärkeää molemmille,jotenka kummankaan ei tarvitse olla *puutteessa*;).Tänään taas tiedossa kaikkea kivaa;),mutta sinähän et sinä,ilmeisesti katkeroinut ihminen voi tajuta.Katellisuus se on monien pahe;)
ootko sama ¤eräs nainen¤ jok puolustel ¤yhden illan# suhde palstal naisen vapaat seksuaalisuutta ja kaikil antamista?
No en ole,ekaa kertaa kirjoitin tänne tuon aloistuspalstan,kuinka niin?
"Olemmeko ainoa todella onnellinen pari Suomessa?"
Oliko aloitusvietissä esittämäsi kysymys sitten retorinen?
"sinähän et sinä,ilmeisesti katkeroinut ihminen voi tajuta.Katellisuus se on monien pahe;)"
Minähän juuri minä. Ja ei, en ole kateellinen. Yritän vain saada sinut tajuamaan, että kannattaa pitää varansa. Kaikki ei aina välttämättä ole niin hyvin kuin miltä näyttää.
Tuliko onnellisesta onneton, kun muut eivät yhtyneetkään toisten loukkaamiselle perustuvan suhteen ylistämiseen? Noinko pienestä närkästyit? Yleensä onnellisia ihmisiä ei kovin helposti saa vihaiseksi. Ei onni tainnut olla vahvalla pohjalla?
Tuliko onnellisesta onneton, kun muut eivät yhtyneetkään toisten loukkaamiselle perustuvan suhteen ylistämiseen? Noinko pienestä närkästyit? Yleensä onnellisia ihmisiä ei kovin helposti saa vihaiseksi. Ei onni tainnut olla vahvalla pohjalla?
Siis nyt olen oikeasti ymmälläni?
Jos sanoin mitä mieltä olen asiasta,sekö tekee minusta "vihaisen* saati sitten "närkästyneen"?
Olet kirjoittaja täysin hakotiellä.
Minusta on hyvä,että kirjoitukseni sai vastauksia ja aiheesta keskusteltiin.
Ja mitä onneen tulee,mielestäni tänne negatiivisesti kirjoittaville epäilijöillä tuntuu se onni olevan kateissa.
Tapoihini ei kuulu huudella,voin ainoastaan mököttää jos jostain suutun ja minä suutun todella harvoin.
Oliko aloitusvietissä esittämäsi kysymys sitten retorinen?
Kyllä oli.
Kaikki ei aina välttämättä ole niin hyvin kuin miltä näyttää.
Totta,joidenkin elämässä se on niin,ei minun.
Niin ahdettu omaa onneaan täyteen ja hyvää seksiä, jonka puutteesta kuvittelet lapsiparka pettämisen johtuvan. Avaa silmäsi. Et voi koskaan puhua kuin omasta puolestasi. Harva puoliso "olisi ikinä uskonut" ja "ei meidän suhteessa". Niin tuttua. Mutta näköjään ihminen on rakennettu kokemaan kaiken kantapään kautta. Aitoa rakkautta löydät sitten, kun olet valmis hyväksymään ihmisen raadollisuuden. Rakastat, vaikka toinen pettäisi. Kunnioitat edelleen vaikka itse pettäisit.
pessimisti.Jos joku pettää jossain suhteess,so what,se on hänen oma asiansa.Omassa suhteessa tiedän, että itse en petä, eikä puolisonikaan tule pettämään minua.Onko täysin yksinkertaista asiaa noin vaikeaa ymmärtää?
Et ole ainoa sinisilmäinen pikkuvaimo joka noin luulee...
Minunkin vaimoni luulee, että olen kiltti ja kunnollinen ja uskollinen hänelle, mutta annas olla kun pääsen kaverien kanssa ulos tai työmatkalle..
Ehkä oletkin vaimoni, mistä tiedän?
Juuri tätä saamme kuulla näiltä ikuisilta negatiivisilta helppoheikeiltä jotka eivät voi luottaa toiseen koska eivät ole itse luotettavia.
Meitä on jotka eivät ole koskaan pettäneet ja luokittelevat pettämisen sielunmurhana.
Teitä on, jotke petätte ja jaksatte pitää asiasta kauhistuttavan suurta haloota ja me onnelliset vain kauhistellaan hiljaisuudessamme ja nautimme ettei meidän tarvitse kokea tuollaista.
mä just mainitsin.
Heikkoja ihmisiä. Ei opi ei sitten millään.
Paljon voi saada mut ei kaikkea.
Ahneilla kun tuppaa olemaan paskanen loppu.
Kyllä toi asenne muuttuu kun "omarakaskultapuppeli" lähtee hakemaan parempaa muualta.
Sillon muut nauraa!!!!!
Minun mies et ainakaan ole,sillä hän ei ole koneen äärellä päivisin=)
Juuri tätä saamme kuulla näiltä ikuisilta negatiivisilta helppoheikeiltä jotka eivät voi luottaa toiseen koska eivät ole itse luotettavia.
Meitä on jotka eivät ole koskaan pettäneet ja luokittelevat pettämisen sielunmurhana.
Teitä on, jotke petätte ja jaksatte pitää asiasta kauhistuttavan suurta haloota ja me onnelliset vain kauhistellaan hiljaisuudessamme ja nautimme ettei meidän tarvitse kokea tuollaista.
Onnellinen nainen2,sinä sen kirjoitit=),tuota minäkin tarkoitan=)
Kuten aiemmin kirjoitin,kateellisia löytyy aina,mutta se ei meitä rasita,yks hailee,itse tiedämme mitä tunnemme ja millainen parisuhteemme on.
Hyvää kesää sinulle ja puolisollesi!
Sellaisia ihmisiä on kenen elämään asia ei kuulu.
Uskollisia ihmisiä on jotka eivät rummuta toisten epäonnella. Usko pois.
Kun mielestäni onneton ja realisti on kaksi eri asiaa,vaiko?
Mun kirjotuksen tarkotus ei TODELLAKAAN ollut rummutella toisten epäonnella.Ehei.
Jos elät onnellisessa parisuhteessa,niin elä. Hienoa sulle. Niin mäkin elän.
Mut en mä kuuluttele ympäri kyliä että "voi kun mulla on ihana suhde" ja "ei me kyllä ikinä petettäis toisiamme". Mitä jos pilkka osuu omaan nilkkaan?
Älä käsitä väärin. Rakasta täysillä, kun sitä rakkautta kerta löytyy.
Trust me, jos miehes rakastaa ja kunnioittaa sua, niin se EI tarkoita sitä etteikö se sua pystyis pettää.
Sattuneesta syystä mä olen miettinyt tätä asiaa paljon. Siinä tilanteessa,siinä hetkessä, kun pitää tehdä päätös lähteekö vieraan mukaan,silloin ei mietitä sitä omaa kultapuppelia joka odottaa kotona. Ei tosiaan.
Toi on asia mitä monet "vaimokkeet" ei ymmärrä kun petos tulee ilmi.
Petetyt puoliskot jää miettimään että "mitä sillä toisella oli parempaa kun mulla", "miksi mä en riitä", "olenko huono sängyssä", "nalkutanko liikaa?". Lopputulos; petetyn itsetunto murenee.
Eli. Rakkaus ei vaikuta.
Se on se HETKI.
Mokasin itsekkin aikoinaan, ja se EI tarkoita ettenkö olisi onnellinen kultani kanssa.
Kultani petti myös, ja sekään EI tarkoita etteikö hän rakastaisi mua enemmän kun elämää.
Tottakai suhteen alkuvaiheessa toinen pyörii päässää niin paljon, että tuskin tulee edes "tilanteita".
Ymmärrätkö?
Tottakai niitäkin suhteita löytyy joissa ei yksinkertaisesti olla enää onnellisia, ja etsitään parempaa. Mun kirjoitus ei kosketa näitä suhteita.
Me ollaan ihmisiä, ihmiset tekee virheitä ja virheistä opitaan. Ei ole kategorioita kuten "uskottomat" ja "uskolliset".
Älä pidä mitään itsestäänselvyytenä.
Olen aika monessa asiassa samaa mieltä kanssasi. Ehkä hieman säälin aloittajaa, koska itsekin olin parikymmentä vuotta sitä mieltä, että meidän suhteessamme vallitsee luottamus ja mieheni ei minua ikinä pettäisi. Näin jälkeen päin ajatellen olin sinisilmäinen ja ehkä jopa hieman omahyväinen.
Huono suhde ei välttämättä tarkoita pettämistä eikä hyvä suhde uskollisuutta. Täydellistä suhdetta ei käsittääkseni ole olemassakaan. Pettämisen syitäkin on tosi monia.
Jokaisen hyvässä suhteessakin elävän olisi joskus hyvä miettiä, miten reagoisi, jos toinen pettäisi. Itsestään selvänä suhdetta ei kannata pitää. Ei kannata kuvitella, että juuri meitä pettäminen ei kosketa. Aika moni petetty on sitä mieltä, että pettäminen tuli yllätyksenä. Ja kenenkään on ihan turha sanoa, että suhde on huono, jos pettämistä ei huomaa. Kukaan ei voi tuntea toista ihmistä täysin. Pettäminen on kuitenkin niin yleistä (ei ehkä kuitenkaan niin yleistä, kuin tätä palstaa lukiessa tuntuu), joten tavalla tai toisella se koskettaa joka suhdetta. Joko oman suhteen kautta tai lähipiirin kautta.
Pitkä taival on meillä takana.
Olen kokenut pettämiset 3:ssa vakavassa suhteessa. Itse en koskaan pettäisi, se on kuin uskonto jota en salli. Ei salli miehenikään joka on myös syvästi petetty.
Me olemme yhä kaksi rikkinäistä ihmistä, mutta vihdoin löytäneet sen mihin voi luottaa. Ei huolen häivää.
Meidät on tähän kasvatettu. Tulisiko mieleesi mennä hautausmaalle kaatamaan hautakiviä? Tulisiko mieleen murhata isäsi?
Meille ei tulisi mieleen tappaa toisen sielua.
Se on meidän arvomaailma, pidä sinä omasi.
Ihmettelen yhtä asiaa.Sitä,että miksi vähintään joka toisessa kirjoituksessa epäillään esim.minun suhteeni onnellisuutta?Miksi teidän on niin vaikea käsittää sitä että on olemassa onnellinenkin suhde ilman mitään pettämistä?
Teidän kirjoituksista kuultaa läpi kateellisuus,sillä te ette haluaisi kenellekään onnea,paitsi ehkä teille itsellenne.
Jossain joku kirjoitti että puolet esim.miehistä pettää,no se voi olla niin,mutta huomasitteko,että se toinen puoli ei petä?
Ikävää,että tämänkin palstan loogisuus on siinä,että aina pitää varoa jos joku pettää.
No,te elätte omaa elämää,minä elän rakkaani kanssa omaa elämää ja ihanaa kun on perjantai ja pääsee mökille taas tekemään kaikenlaista.
Hyvää viikonloppu kaikille!
Hyvä kirjoitus sinulta,onnellinen2.
Hyvää kesää ja viikonloppua sinulle ja rakkaallesi,pitäkää toisistanne huolta:)
Yksi vinkki teille onnellisille: täällä ei kannata roikkua näillä eikä muillakaan keskustelupalstoilla. Onnen voi hukata tänne. Löytää ongelmia sellaisista asioista, joista ei ole ongelmia. Nämä keskustelut vaikuttavat alitajuntaan ja voivat viedä onnen. Nauttikaa onnesta. Älkää uskoko näitä chatteja ja muita. Pitäkää onni itsellänne.
pettäjämies
Miksi Onnellinen nainen eksyit tällaiselle palstalle? Onko asiasi sittenkään niin hyvin kuin kirjoitit, ehkäpä epäilys kalvaa mieltäsi...
Halusin tuoda tänne tiedoksi sen,ettei kaikkien liitot,olkoon sitten avo-tai avioliitot, ole onnettomia.
Melkein joka paikassa lukee tekstiä, kuinka joku pettää jotakuta, ja kaikki on niin mullin mallin.
Mua ei kalvaa epäilys ja asiani ovat hyvin,otamme kultani kanssa pienistäkin asiasta kaikki irti,nautimme elämästä tässä ja nyt:)
Miehistä pettää puolet ja naisista vähemmän. Lienee selvää, että näillä palstoilla vierailijoilla on jotain syytä täällä roikkua. Vähän sama juttu kuin laiduttajien palsta. Tuskinpa siellä himoliikkujat ja terveysintoilijat palstan tukkeena pyörii.
eri palstoja surffailla yks sun toinen.
Oletko kateellinen avaajalle?
Jussi, olen lukenut tekstejäsi jo kuukauden päivät, ja olet mitä ilmeisimmin uskollinen ja perinteinen perhearvojen mies. Liittosi näyttää olevan kunnossa, ja sehän on hienoa.
Voisitko vastata minulle kuitenkin rehellisesti: MIKSI käyt näillä palstoilla?
Ja toinen kysymys: MIKSI epäilet henkilöä, joka yrittää ymmärtää pettämisen taustatekijöitä kateelliseksi/epärehelliseksi/kieroilijaksi. Oletko ITSE kuitenkaan pohjimmiltasi niin suoraselkäinen ja varma suhteesi kestävyydestä, kuten annat meidän ymmärtää.
Jussi, olet todella usein haukkunut minua kieroilijaksi ja epäillyt petturiksi mielipiteideni vuoksi. Se tuntuu pahalta. Yritän ymmärtää pettämisen taustalla olevia tekijöitä, vaikka olenkin ollut uskollinen koko avioliittoni ajan.
Kentien olet hyvin nuori. Kenties olet perusluonteeltasi hyvin ehdoton, jyrkkä ja tuomitseva. Kenties sinulla ei ole vielä paljoa kokemusta erilaisista ihmisistä ja elämäntilanteista. Toivoisin kuitenkin, että oppisit ilmaisemaan ajatuksiasi vähän rakentavammin.
Toivon, että jaksat olla yhtä uskollinen vielä vuosikymmenten kuluttua. Minä voin nimittäin kokemuksesta kertoa, että se kannattaa!
..olisikohan kaikilla onnellisilla jotain muuta mielessä?
..en oikein itsekään ymmärrä miksi tein sen. Jotenkin vaan selaimen kanssa tilanne ajautui siihen, että olin tällä palstalla. Olin mä aika jurrissa, mutta ei se sinänsä ole puolustus.
Oudointa on, ettei edes tunnu kovin pahalta jälkikäteen, vaikka tiedän, että mun palstailu loukkaa tosi pahasti teitä onnettomia.
Ehkä mä voisin käydä täällä jopa toisenkin kerran. Ainakin, jos meno muilla palstoilla pysyy samanlailla laimeana. Mun mielestä surffailussa täytyy olla kipinää. Jos mun vakipalstat ei pysty tyydyttämään mun tarpeita, niin mulla on täysi oikeus käydä myös tällä palstalla.
Ja nyt ne moralistit voi pysyä hiljaa, lukekaa itse monta kuukautta joistain horoskoopeista tai perhokalastuksesta, uusin viesti kirjoitettu 2kk sitten. Kyllä siinä jokainen terve ihminen alkaa vilkuilemaan muita keskusteluryhmiä, etenkin täällä selkeesti puhutellaan mua.
Onnellinen palstailija!
Joo, juttelin itse aivan samalla tavalla aiemmin, "olemme niin onnellisia, rakastamme ja kunnioitamme toisiamme, kumpikaan ei voisi edes kuvitella pettävänsä, kaikki menee loistavasti." Sitten mies petti. En olisi koskaan pystynyt kuvittelemaan, että hän tekisi jotain sellaista. Olin varma, että jos jompikumpi pettää, niin se olen minä (eli ei kumpikaan koskaan), niin varma olin hänestä.
Pilvilinnoissa on hyvä elää, kunnes ne hajoavat.
Pilvilinnoissa on hyvä elää, kunnes ne hajoavat
No,sinä saatoit elää pilvilinnoissa,minä en.
Minun ja mieheni suhde on realistisella tunnepohjalla,joka toimii ja tiedän se aivan varmasti, että mieheni ei minua pettäisi,sillä niin erehtynyt en ole miehestäni.
Pitää tässä kertoa eräs juttu*hymy*....kysyin kerran mieheltäni, mitä hän tekisi,jos joku nainen hänelle tulisi baaritiskillä ehdottelemaan jotain *mukavaa*..nauratti kovin hänen vastaus..hän sanoi juoksevansa karkuun sitä haukkaa;),että tällästä.
Jokainen me elämme omaa elämää,toiset onnellisina,toiset vähemmän onnellisina.
kundikaveri sano samaa joskus, ja kappas mitä kävikään. Hah.
Voi hyvänen aika, mä en roikkuisi hetkeäkään näillä palstoilla ellei asia koskettaisi perhettämme juuri tällä hetkellä.
Mun mielestä nämä jutut ovat niin masentavia, etten ole varma, tekeekö edes minulle tämän palstan seuraaminen hyvää.
Jos sulla ei ole paino-ongelmia, käväisehän saman tien kertomassa myös laihdutussivuilla kertomassa, kuinka liikalihavuus on rumaa ja itse aiheutettua. Tai käy puhumassa perheväkivalta-sivuilla siitä, kuinka perkeleestä lyöminen on.
No nyt taidat olla ihan väärässä paikassa ja jos sua masennus kalvaa,hae oikeasti apua lääkäristä.
Onko sua koskaan petetty?
Vastaus on:Ei.
Se varmasti saakin aikaan sen,että en kai voi ymmärtää miltä tuntuu, jos joku pettää jotakuta.
Olen saanut elää onnellisen elämän, minä rakastan ja minua rakastetaan ja siksi olenkin onnellinen.
Kuten aikaisemmin kirjoitin: pettäminen on meidän arvomaailmassamme kiellettyä. Kuten on hautakivien kaato. Yhtälailla pettäminen on teko joka loukkaa syvästi.
Mikäli ei rakasta tarpeeksi, voi erota.
Ihmisellä on kyky päättää. Ihminen ei ole viettien vietävissä. Se on pelkkä tekosyy.
Kiitos kun kerroit onnellisesta parisuhteesta niin paljon positiivisia asioita.
Minulla kun elämä on täysin hukassa, puoli vuotta sitten paljastuneen vaimoni pettämisen,(suhde oli kestänyt puolitoista vuotta) takia.
Pettämis-suhteesta sen verran, että myös toinen oli avio-liitossa, pieni lapsi ja vaimo raskaana.
Vaimoni on herkästi masentuvaa tyyppiä, joten hänellä oli odotus-ajan masennus, raskaus-masennus ym. ym... Huolehdin hänestä, sekä hoidin pientä poikaamme niin hyvin kuin osasin.
Siksi voin oikeutetusti sanoa, että tunsin suunnatonta katkeruutta ja vihaa, epätoivoa ja surua. Ainoastaan viha on hälvennyt.
Pettäjistä olen sitä mieltä, etteivät ne tiedä toisen kunnioittamisesta, huomioonottamisesta, tai muista inhimillisistä tunteista mitään. Niille on tärkeintä oma tyydytys, keinoja kaihtamatta. Siksi onkin onnellisuuden irvikuva kun joku väittää olevansa onnellinen ja rakastettu irtosuhteessaan varatun kanssa. EIKÄ ole mikään puolustus, että pettäminen inhimillistä, päinvastoin se on epäinhimillistä, raukkamaista, puolisoa ja lapsia kohtaan.
Siksipä Onnellinen, nauti onnestasi ja anna sen näkyä, en ole siitä kateellinen. Olen katkera siitä, että rakastettuni puhui rakkaudesta ja tulevaisuudesta, kaikista niistä ihanista asioista jotka liittyvät hyvään parisuhteeseen, kuitenkaan tarkoittamatta mitä sanoi. Hyvää kesää sinulle ja puolisollesi!
Meistä jokainen tuntee niinkuin tuntee ja kaikkeen on omat perin yksilölliset syynsä. Voit todella aivan oikeutetusti tuntea vihaa, surua, katkeruutta ja epätoivoa; sekin on inhimillistä. Silti ei ole vaimosi syy, että tunnet niinkuin tunnet. Jokainen on vastuussa paitsi tekemisistään myös omista tunteistaan. Etkö voisi mieluummin yrittää selvittää ja ymmärtää niitä seikkoja, jotka johtivat vaimosi syrjähyppyyn kuin tuomita kaikki pettäjät alimpaan helvettiin? Kaiken inhimillisyyden alku ja juuri voi löytyä tuosta selvityksestä jos oikein paneudut siihen. Sen jälkeen kaikilla on parempi olla, myös itselläsi. Uskallatko kokeilla?
Minä olen myös onnellinen. Rakastan ja kunnioitan miestäni. En silti hoe sitä hänelle päivittäin enkä halua sitä häneltäkään alvariinsa kuulla! Tunnen, että hän rakastaa; niin on hyvä. Aika, jonka vietämme yhdessä ei ole laatuaikaa, ihan tavallista aikaa vain ;), mutta nautin siitäkin. Nautimme myös välillä olla yksin pidempäänkin.
Voimme myös puhua mistä tahansa asiasta, mutta kaikista emme halua eikä huvita. Riitelemme myös välillä; kovastikin ja se jos mikä on kasvattanut molempia yhteen. Uskottomuus on käynyt ainakin minun mielessäni, hyvinkin lähellä. Miehelläni ei ole siihen osaa eikä arpaa. Olemme olleet yhdessä 20 vuotta, mutten vieläkään osaa määritellä mikä meitä oikein yhdistää... muu kuin rakkaus.
Kylläpä Jaana kirjoitit aika laittamattomasti. Tunnistin itseni tekstistäsi täysin.
Olemme viettäneet monia leppoisia vuosia mieheni kanssa. Avioliittoomme on mahtunut paljon hienoja hetkiä yhdessä ja yksin. Emme ole perustaneet suhdettamme pelkkään onnellisuuden tunteeseen: uskomme rakkauteen, kiintymykseen, sitoutumiseen ja ennen kaikkea anteeksiantoon.
Olemme kokeneet yhdessä myös vastoinkäymisiä. Kun asiat ovat menneet tarpeeksi kurjalle tolalle, mielessäni on käynyt, josko toisen miehen kanssa olisi kivempaa. Pettänyt en kuitenkaan ole. Itsekin olen varmasti osannut joskus olla niin kurja ämmä, etten ihmettele vaikka mieheni olisi saattanut kiinnostua välillä muistakin naisista.
Yhdessä kuitenkin olemme yhteisine muistoinemme, asuntolainoinemme ja juttuinemme. Olemme instituutio, mikä on mielestäni positiivinen asia. Jos mieheni sikailisi kertaluontoisesti ja satunnaisesti, en missään tapauksessa haluaisi romuttaa kaikkea yhteistä. Olettaen tietysti ettei mikään muuttuisi suhteessamme. Toisin sanoen toivon, ettei hän tulisi keventämään taakkaansa minun kustannuksellani: nuolkoon haavansa yksin.
Ampukaa minut nyt, mutta siitä huolimatta uskallan todeta, että monet asiat, mitä nykynaiset väittävät korkeaksi moraaliksi on ITSEKKYYTTÄ, EPÄVARMUUTTA JA OMISTUSHALUA. Heti ollaan tekemässä ositusta, jos mies hipaisee sihteerinsä olkapäätä tai etsii pornoa netistä. Minä uskon, ettei anteeksiantoa ole keksitty turhaan!
En oikein tajua kenelle minun pitäisi anteeksi antaa? Itsellenikö, joka tyhmänä rakastuneena tunneihmisenä uskoin yhteiseen tulevaisuuteen, perheen tuomaan vastuuseen, siihen vanhaan kliseeseen, kunnes kuolema meidät erottaa. Vai rakastetulleni joka niitä kauniita valheita minulle kertoi. Hänelle täysin merkityksettömiä tyhjiä sanoja, joihin uskoen tyhmänä perustin perheen. Pettämisen tultua ilmi kaduin ensimmäistä kertaa, että olin saattanut lapsen tähän typerään maailmaan, jossa parisuhteessakin annetut lupaukset ovat yhtä tyhjän kanssa.
Jos anteeksiantamisella tarkoitat jotain uskovaisten hömppää, tai muuten puolustat pettäjiä niin meidän arvomaailmamme ovat valovuosien päässä toisistaan!
Aihetta enempään, joten lopetan tähän.
anteeksiantoa meistä jokaisesta tulee kyynisiä ja katkeroituneita ihmisiä. Sitäkö sinäkin haluat? Anteeksi kannattaa antaa itselleen, joka tyhmänä uskoi valheisiin sekä vaimolle, joka niitä kertoi. Kuullostaa varmasti haasteelliselta. Anteeksianto on kuitenkin inhimillisyyden ehdottomasti parhaita puolia, joita taas kyynisyys ja katkeruus eivät ole.
Anteeksiannosta sen verran, annatko sinä anteeksi jos rattijuoppo tappaa lapsesi, tai pedofiili hyväksikäyttää lastasi. Annatko anteeksi jos sinut raiskataan, vai koskeeko anteeksianto vain pettämistä???
Jos ajatellaan, että Suomalaisten keskimääräinen yhdyntätiheys on noin 1,5 kertaa viikossa, niin silloin puolentoista vuoden tiiviissä suhteessa, kun vielä kyse on työpaikkasuhteesta,( jossa ollaan kahdeksan tuntia otollisissa olosuhteissa),yhdyntäkertoja tulee noin 140!! Sanoisin, että se on jo pettämistä pahimmillaan, todellista uskottomuutta! Kyllä ehkä minäkin voisin yhden kännisekoilupettämisen antaa anteeksi, mutta tuollainen tunne/seksi-pettäminen on jo liikaa. Toiseksi olen sitä mieltä, että anteeksi antamalla hyväksyn hänen tekonsa.
ei mielestäni voi koskaan verrata mainitsemiisi törkeisiin rikoksiin. Silti ko. rikoksen uhrit eivät pääse ikinä niistä yli, ennenkuin antavat anteeksi ainakin itselleen. Raiskauksen uhrit esim. syyttävät itseään siitä miksi olivat juuri silloin siinä paikassa, jossa raiskaus tapahtui. Elleivät olisi olleet raiskausta ei olisi tapahtunut. Sinä lasket vain yhdyntäkertojen määrää... Entä jos kumppanisi olisi kerran raiskattu eikä haluaisi koskaan enää seksiä sinun tai kenenkään muun kanssa? Olisiko parempi kuin uskottomuus? Lopputulos kuitenkin lienee sama: Jättäisit hänet? Hänen kannaltaan veikkaisin uskottomuuden olevan erittäin paljon parempi vaihtoehto...
Anteeksiantamalla hyväksyy ihmisen virheineen päivineen, ei itse tekoa. Anteeksianto ei ole hirveä asia vaan oikein hyvä osoitus siitä, että osaa käsitellä asiat asioina.
Tarkoitin sillä yhdyntä-kerroilla tuoda esille yhden ns. erehtymisen ja sivusuhteen eron. Kun siihen vielä lisätään tunnepohjainen pettäminen, niin ei silloin paljon puolisoa arvosteta. En ole sanan varsinaisessa merkityksessä "pillukade",siis mustasukkainen. Joku täällä sanoi, että petetty on vain omistushaluinen. Sitä en kyllä allekirjoita, vaan vertaisin avioliittoa yritysmaailmaan siten, että meillä oli sopimus jossa ei mielestäni ole sijaa pettämiselle/uskottomuudelle.
Ei yritysmaailmassakaan pitkälle pötkitä, jos ei pidetä annettuja lupauksia.
Anteeksiantamalla tässä yhteiskunnassa sallitaan mitä ihmeellisempiä asioita, kun niitä vielä perustellaan sillä, että on inhimillistä tehdä sitä sun tätä. Jos ihminen on vastuunsa tunteva, toiset huomioon ottava, eikä omaan napaansa tuijottava pettäjä-tyyppi, niin mitään anteeksi annettavaa ei ole, eikä tule.
Pitänee kuitenkin pyytää anteeksi aloittajalta, että typeränä toin esiin omia näkemyksiäni uskottomuudesta, sen omakohtaisesti kokeneena.
Hyvää kesää myös sinulle.
että miten niin pettämistä ei voi verrata em. törkeisiin rikoksiin? Pettäminen/uskottomuus on tuhonnut tuhansien petettyjen/perheiden elämän, eräät eivät ehkä koskaan pääse siitä yli! Pettäjät ovat aiheuttaneet piittaamattomuudellaan välillisesti useita koko perheen menehtymisiä.
Jos sinun mielestäsi pettäminen ei ole törkeä rikos puolisoa/lapsia kohtaan, niin minun ei tarvitse ajatella samoin.
Niinhän ne törkeät raiskauksetkin muuttuvat Itä-Suomen hovioikeudessa pelkiksi raiskauksiksi. Paljolti asiaan suhtautuminen muuttuu vasta kun ne tulevat henkilökohtaisesti koetuiksi.
Pettämisestä pitäisi mielestäni yhtälailla seurata sanktio, onhan se aviorikos. Nyt kuitenkin sille löytyy puolustelijoita jos milläkin verukkeella, ja pahimmassa tapauksessa Pettäjä poistuu vieden puolet omaisuudesta, aiheuttaen aineellisen sekä tunnepuolen katastrofin. Lapset viskataan pesuveden mukana!!!
ei ole rikos. Sitä voisi verrata esim. valehteluun tai sopimattomaan käytökseen.
Lapset viskaa pesuveden mukana petetty aivan yhtä lailla kuin pettäjäkin. Sekin on sopimatonta käytöstä, vaikka johtuukin petetyn "tunnepuolen katastrofista". Parisuhteessa tarvitaan jopa rakkautta enemmän vuorovaikutustaitoja sekä omien tunteiden hallintaa. Niistä riippuu tuleeko noita tunnepuolen katastrofeja. Ei siis siitä onko puoliso pettäjä tai muuten hankala ja kelju. Jokaisen ihmisen täytyy ottaa vastuu itsestään eikä syytellä toista tuntemistaan tunteista. Siis oikeampaa kuin sanoa "olet tuhonnut pettämällä elämäni" on sanoa "olen tuhonnut elämäni, koska en osaa käsitellä tunteitani".
Hyvää kesän jatkoa kuitenkin!
Jopa Suomen laki tuntee termin Aviorikos, johon vedoten sai eron.
"Sitä voisi verrata esim. valehteluun tai sopimattomaan käytökseen." Pettäminen on aina pettämistä, rikosnimikkeeltään petos. Tuolla sinun ajattelu-tyylilläsi todella edistetään pettämisen jatkuvaa yleistymistä!
Siis sinun mielestäsi petetty on tuhonnut elämänsä, koska ei osaa käsitellä tunteitaan?
En ole todellakaan lapsenomaisempaa ilmaisua nähnyt. Kukahan siinä tapahtumassa ei osaa käsitellä tunteitaan. Kotona vannotaan rakkautta, ja kun silmä välttää mennään imemään toisen munaa, sitten kotiin tultua miehen pitäis vaan antaa anteeksi, sekä opetella käsittelemään tunteitaan, ettei vaan pahoittaisi pettäjän mieltä!!!
Kyllä pettäjälläkin pitää olla sen verran munaa, että uskaltaa erota ennen kuin aloittaa uuden suhteen. Sen verran puolisoaan pitää kunnioittaa. Mutta ethän sinä sitä ymmärrä, koska pidät pettämistä vain sopimattomana käytöksenä!!!
Aiemmin kun oli kaksi todistajaa aviorikokselle, pari tuomittiin avioeroon.
Ethän?
Hämmästelen purskahdin nauruun vuoksesi.
Huh huh...
oleva lainsäädäntö ei tunne käsitettä "aviorikos".
...minulla oli kaksikymmentä vuotta maailman uskollisin mies. Olimme alkuun täysin rakastuneita toisiimme ja täydellistä onnenhuumaakin kesti vähintään viisi vuotta. Nyt vuoden alusta mieheni jäi kiinni pettämisestä ihan vahingossa. Ei ollut tarkoitus minua loukata, niin väitti. Nyt sitten istutaan molemmat kuin lapset hiekkalaatikolla ja ihmetellään hölmistyneinä miten tuli "paha kakku". Jatketaan.. joo... mutta jotakin menetin, enkä luultavasti ole enää koskaan sama kuin ennen. Vaikea sanoa mikä meni, tunnen alakuloisuutta, tyhjyyttä ja ikävää. Jotenkin vaan kai se seksi vieraan kanssa on sitten jotain, josta harva mies osaa kieltäytyä tosipaikan tullen. Jotenkin haluan uskoa että te voisitte onnistua koska käsittelette aiheen perin pohjin jo alkuun. Me emme juuri keskustelleet uskottomuudesta koska ainakin minä pidin sitä täysin pois suljettuna vaihtoehtona. Onnea sinulle, toivottavasti et joudu koskaan pettymään.
Olen ollut yhdessä mieheni kanssa 14 vuotta, meillä on 2 pientä poikaa ja vauva tulossa. Sain viikko sitten tietää, että reissutyötä tekevä mieheni on käynyt Aasiassa huorissa. Itse olen ollut melkein kolme vuotta kotiäitinä ja aika pitkälle hoitanut yksin lapset ja kotityöt ja olen nyt siis raskaana. Jouduin testauttamaan itseni tautien varalta. Eikö tämä homma ole aika suoraan sieltä? En voi uskoa, että tämä on ensimmäinen kerta, sillä vastaavia tilanteita; (viinaa & naisia helposti saatavilla) on varmasti ollut aiemminkin matkoilla. Lisäksi olen kerran aiemmin saanut hänet kiinni toinen nainen sylissään lujaa vauhtia menossa sänkyyn. Rakastan häntä, ja hän katuu, mutta pystyykö hän jatkossa kieltäytymään kiusauksesta? Tällaista tuskaa en enää toiste kestäisi. Vastauksia pyydän erityisesti niiltä, jotka itse pettävät ja mahdollisesti käyttävät maksullisia. Onko se toistuva tapa? Pitääkö minun vielä antaa anteeksi?