Lauluja ateismista

Jos tietää mitä ajattelee ei tarvitse pönkittää itseään jollain ylistyslauluilla.

Minä lauloin kissoilleni lailuja, joista huomasin heidän pitävän.

Eräälle lauloin ' Anttila se ampaisi ylös vuoteestaan ...'
Eräälle toiselle surulliselle huonosti pidetylle kissalle, jonka omin itselleni viekkaudella ja rakkaudelle, lauloin Uralin pihlajia. En vieläkään pysty laulamaan sitä, kokematta sen kissan murhetta. Hänen hautansa on pihallani. Ajattelin istuttaa sinne pihlajan.

Eräälle vakavamieliselle kissalle lauloin Laulu Njeprille, kun hän joutui lähtemään 80+ v. mummon elämästä.

Olisivatko nämä lauluja myötätunnolle ja rakkaudelle kaikkia eläviä olentoja kohtaan?

Vuonna 85 on hyvä.

yksi olisi https://www.youtube.com/watch?v=SvpWRlJY6YQ

Jos käsittelemme ateismia, siitä olemassa olevan tiedon valossa voidaan laulun sanoituksista tuoda esille ainakin se, että on mahdollista olla tiedostamatta ateismissa kuten puu, kivi tai lapsi, jotka ateismissa nähdään samankaltaisina toimijoina.
Toisaalta voidaan ajatella, että osa lauluista voi käsitellä tietoisen ateisminratkaisun vaiheita tai sen jälkeistä aikaa. Näihin melodian voi tehdä toki jokin muu. Koska on vain ajan kysymys, ellei jo arjen nykyinen fakta, että tekoäly tekee hittibiisin.

Lisäksi voidaan ajatella, onko satanistisen ateismin branchilla omia lauluja melodioineen?

Jos asiaa mietitään palsta-ateismin kannalta, niin kaikki ovat ateismissa esim. Jeesusta kohtaan. Ja kaikki ns. uskovaisuushahmot ateismissa kaikkia muita kohtaan. Joten ateististen laulujen esittäjät ovat tiettyjen kristinuskon tyylien tai tapojen ulkopuolisen musiikin esittäjät, jollaista on olemassa.

Kolmantena ryhmänä ateistisessa laulelma perinteessä voidaan tuoda ateismin ja muiden aatteiden rajapinnoilla syntynyt musiikki esim. Neuvostoliitossa, joissa laulettiin ihmisen kaikkivoipaisuudesta. Toisaalta myös muissa vastaavissa olosuhteissa on syntynyt periaatteella hetki historiassa, vallitsevassa yhteiskuntajärjestyksessä jne. aatteellisia lauluja, joissa ollaan hylätty aiemmin tai vielä vallitseva teistinen näkemys.

Totta kai, Aimo – jatketaan samaa ajatusta ja annetaan sanojen rakentaa laajempi kuva vapaudesta ilman uskonnollisia siteitä. Tässä on hieman pidempi versio laulusta:

`
Ei pyhät lait kirjainten kahleissa
sido meitä totuuden poluilla.
Kysymys nousee kuin aamun valo,
ei tarvitse lupaa, ei varjojen taloa.

Kuu ja tähdet meille kirkot on,
ajatukset siivin vailla kahleita.
Ei lohtu meillä ole lupaus taivaasta,
vaan ystävän käsi ja nauru ajassa.

Vapaus valita, vapaus luopua,
ei pakkoa, ei uhkaa kadotuksesta.
Jokainen päivä on meille pyhä,
kun elämää eletään tässä hetkessä.

Ei tuomiota kuiskaa tyhjä taivas,
ei rukoilevia kasvoja yön hiljaisuus.
On sydän kompassi, järki ankkuri,
kun maailmaa mittaamme omin silmin.

Ja silti laulamme, ei kiitokseksi
jumalille, vaan ihmisille meille.
Sillä tässä me olemme – vilpittömänä,
tässä ja nyt, vapaina ja toisillemme.

`

Miltä tämä tuntuu? Haluatko kenties lisätä kertosäkeen tai tehdä tästä säkeistömuotoisen laulun? Voin myös auttaa säveltämisessä tai tyylin hiomisessa – tehdään tästä juuri sinun näköisesi.

Yleensä ateistiset laulut ovat koottuja erilaisten teemojen ympärille. On spontaaneja lauluja, ns. vakavaa musiikkia esim. Neuvostoliitossa olleet sodasta kertovat laulut, klassista musiikkia, ajan henkeen sovelletut laulut jne.

Yksi esimerkki teemalaulannasta on eräs aiemmin ilmestyneen ateismiaiheisen ohjelmasarja teemamusiikki *. Mutta varsinkin neuvostolainen ateismiaiheinen klassinen musiikki on ihan varteenotettava kuuntelukokemus, vaikka ei musiikista itse ymmärtäisikään. Myös osa neuvostalaisesta ja sen kanssa samoja aatteita ajaneesta populaarikulttuurista, joka oli valtion ohjaamaa, antoi itseasiassa jos asiaa katsotaan suomalaisesta nykynäkökulmasta, sanotaanko "erikoista" musiikkia massoille ja nuorisolle nytkytettäväksi.

Yleisesti voidaan sanoa, että ateistisen musiikin tutkiminen on mielenkiintoinen aihe, koska se osaksi haastavaa, mutta se antaa samalla käsitystä aikakausien ateistisista trendeistä, eli siitä mikä ateismissa on nähty, kulloinkin merkitykselliseksi tai ollut taiteellisesti mahdollista tuoda esiin.

Toki riippuen ateismin määrittelytavasta (kevyt ateismi, aatteellinen ateismi, hardcore , hihhuliateismi jne.) voidaan kiistellä siitä mikä musiikki on jumalatonta.

Mutta ainakin itselleni juuri aatteellisen rajapinta ateismin luomukset ovat se asia, joka ateismissa kiinnostaa eniten. Koska se ns. tarkoituksellinen ateismin muoto. Ja sisältää monien eri ateismiin kuuluneeksi määriteltyjen asioiden "selitysteoksia". Ja toisaalta vaikka historiallisessa perspektiivissä siitä ajasta, kun asia oli vielä virallisen liturgian mukaan seremoniallisesti olemassa on vain vähän aikaa, voidaan havaita, että sen jäljet ovat alkaneet jo peittyä. Esim. eräitä transformoituja ateisminmuotoja lukuun ottamatta, joiden kuitenkin sanotaan olevat ensiselityksien mukaisia, tai esitetään olevan aina samaa (joka on eriasia kuin palsta-ateismin hokema).

*
https://www.youtube.com/watch?v=z-h_jNiSczw&list=RDz-h_jNiSczw&start_radio=1

Lauluja ateismista:

-Miljoona ruusua
-Laulu Dneprille
-Prokofjevin Romeo ja Julia