Tälläinen gallup siis että kunpi parisuhteessa on ensin ajankohtaisempi naimisiin meno vai oma lapsi?
Kertokaa siis ihan jo toteutuneena, tai tulevaisuuden suunnitelmana?
Voitte myös tietenkin perustella miksi näin päin.
Kertokaa siis ihan jo toteutuneena, tai tulevaisuuden suunnitelmana?
Voitte myös tietenkin perustella miksi näin päin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Meillä oli avomieheni kanssa tarkoitus mennä naimisiin ennen lapsen/lapsien hankintaa, mahdollisesti ensi kesänä, mutta toisin tässä nyt tulee käymään... vauvakuume tuli ja yllätti ja häät on "siirretty" yhdellä kesällä eteenpäin. Mielestäni ei ole tärkeää olla naimisissa ennen lapsen syntymään, mutta aina ennen ajattelin, että teen asiat siltikin siinä järjestyksessä, naimisiin ja sitten vasta lapset. Mieheni suku, on vahvasti sitä mieltä, että naimisissa pitää olla ennen lapen syntymää, joten odotan "innolla" mitä he tuumaavat kun kuuleevat meidän suunnitelmista (toivottavasti pääsemme lähiaikoina kertomaan vauvauutisia heille) ja raskaana ollessa en vain yksinkertaisesti halua naimisiin mennä (se tuntuisi vähän sellaiselta "pakko" avioliitolta, että mennään nyt just naimisiin, että ei synny aviotonta lasta). Vaikka kyllähän monet niin tekevät ja se on ok.
Että näin meillä. :)
HAHAHA "BASTARD!"
itse taidat olla joku avioerolapsi jota kumpikaan vanhempi ei ole halunnut vaivoikseen!!! parempi avioton, jos vain on toivottu, kuin tollanen tollo, jota kukaan ei lapsekseen edes haluaisi!!!
Ei nykyisin ole kovinkaan merkitystä ollaanko sitä naimisissa vai ei ennen lasta.
Jokainen tekee tavallaan ja niinkuin parhaaksi katsoo.
Itse en ole mennyt naimisiin ja en tiedä menenkö edes, vaikka meillä onkin lapsi. Toisaalta minulle on sama elää ilman avioliittoa, vaikka on siitä puhuttukkin.
Jotkuthan menee naimisiin samalla, kun lapsi kastetaan. Omasta mielestä ihan mukava tapa. Vaikka itse en olisi ehkä ollut hehkeimmilläni silloin, siis ne kilot mitkä oli vielä.
Mie toivon, että ensin ehdittäisiin pyörähtää alttarilla, ja sitten vasta lisäännytään. Mutta jos vahinko kävisi, minusta tulisi äippä, se on selvä.
Muiden tekemisiin minulla ei ole sanomista, ei minusta ola "väärin" tai paheksuttavaa tehdä tuo toisessa järjestyksessä, mutta mie haluaisin mieluiten näin. Mutta säälittäviä kyllä on ne (usein miehet), jotka kolmen lapsen vanhempana taivastelevat, että eivät halua naimisiin, koska eivät halua vielä sitoutua niin vakavasti. Herätys!
Itse olen pohtinut samoja juttuja. Kumpaakaan ei ole vielä tosin tehty :) Lapsi tosin nyt on yrityksessä. Itselleni koen oikeaksi vaihtoehdoksi, että joko mennään naimisiin pienimuotoisesti mikäli lapsi ilmoittaa itsestään lähitulevaisuudessa (ei todellakaan maha pystyssä!) tai sitten joskus hamassa tulevaisuudessa (eli vanhana jos se tuntuu tarpeen perintöasioiden vuoksi). Lapsi on kuitenkin avioliittoa huomattavasti isompi sitoumus. Joten itsestä tuntuu kornilta hankkia lapsi ja sitten pitää prinsessahäät (sori). Mikäli olemme lapsettomana vielä reilun vuoden päästä, niin sitten pistetään pystyyn mahtihäät :D
Eipä tuolla järjestyksellä nykyään ole mitään merkitystä!
Nuorempana, olin hyvinkin kärkäs arvostelemaan muita, siitä että tekivät "äpärälapsia", mielipiteeni oli ehdoton, ensin naimsiin ja sitten vasta lapsia. No elämä opettaa. Nyt antaisin vaikka mitä, että lapsen saisin, (vaikka en naimisissa ole, emmekä mene) mutta sitä asiaa ei lääketiedekään voi korjata.
Adoptoi lapsi. Vaikka Kiinasta.