Uskonnot väittävät, että lapsella syntyessään olisi ollut tietoa tuonpuoleisesta, jonka he kadottavat kun kallon avoin kohta sulkeutuu otsan yläpuolella.
Lapsi omaksuu maapallon ihmisen yleisen kulttuurin.
Aluksi hän on kaikesta jäljessä ja käy peruskouluja oppiakseen.
Oikeastaan lapsi ei tahdo käydä koulussa ja hänet pakotetaan.
Mielenkiintoinen asia on tahdon vastainen oppiminen,
millä tavoin se näkyy yleisessä kulttuurissamme takaisin päin.
Jossakin vaiheessa nuori ja aikuinen saa yhteiskunnassa toimimisen tarvittavan tieto oppimäärän sisäistettyä ja voi vuorovaikuttaa yhteiskunnassa itsenäisemmin.
Yhteiskunnassa 2000 luvulla jatkuu villi luonnon tila. Hyvinvoinnissa se unohtuu.
Villi tila tarkoittaa, että yksilö itse luo elämänsä ja kantaa vastuuta siitä.
Väärät valinnat lyhentävät elämän ja hyvät valinnat pidentävät elämän ja sen laatua.
Eletään ihmisen luomassa keinotodellisuudessa, joka on myös kupla.
Se on elämisen ehto, miten kukin yksilö hyväksyy kyseisiä elinoloja, millä perusteluin?
Sukupolvilla on erilaisia kulttuurin kehityksen vaiheita. Uudempi kulttuuri on voimakkaan trendikäs.
Pitäisi sanoa tarkasti, minkä vuosiluvun sukupolvet elävät mitä tarkemmin kulttuurin vaihetta, jotta analyysistä tulisi oikea, mutta tietäminen joskus ongelmissa kun tiedetään laajoja asioita.
Lapsena voimme ottaa ohjenuoraksi jonkun idean kantaa. Idean tarkoitus kantaa aikuisuuteen. Jos idea on hyvä, emme tule epäröidyksi idean ja jatketaan sen toteuttamista.
Kuitenkin idea voi kääntyä toisenlaiseksi hyvästä pahaksi, joka itse ideakehityksen takia tai ainutlaatuisen ajankohdan takia. Itse kun uskon ajan ainutlaatuisuuteen ja merkittävyyteen, että jokainen hetki kannattaa kokea kun on saanut, koska se on antoisaa.
Siten sivistyneen ihmisen olisi periaatteessa ollut oikein osata lopettaa kannattamaton hanke ja aloittaa kannattava.
Isojen pitkien ideoiden analyysi on hidasta, vaivalloista, joten arvio voi kulkea vuosikymmeniä, joiden jälkeen muuttuminen käy haastavaksi.
Hyvän idean ei pidä tuottaa tappiota itselleen ja muille, joten jos pitkäaikaisessa päämäärässä vaikka lapsen haaveessa on tappion makua, silloin 2000 luvun sivistyksen voima osaisi sulkea sen tarpeettomana.
Toistaiseksi, myönnän, että itse ainakin en osaa nähdä kulttuuria objektiivisesti, mutta olen sen orja eri tavoin.
Tavoite on vapautua orjuudesta.
Tavoite ennalta ehkäisevästä vapautuksesta, jossa jopa hyvin hyvin tutut ilmiöt muuttuvat kannattamattomiksi.
Iällä voi olla osuutta kokemuksessa ja minua vanhemmat sukupolvet voivat selittää ilmiön, jos osaavat, koska hekin ovat kotoisin minua vanhemmilta ajoilta, jolloin me kumpikin ollaan vammaisia nuoressa trendikkäässä ajassa.
Ja kysymys mistä pitää kiinni luopuvassa uudessa muutoksessa?
Oikea muutos kestää kymmeniä vuosia ja elämässä ei ole ylimääräistä aikaa.
Kun ei ole ylimääräistä aikaa, silloin on helppoa pitää siitä mitä on opittu.
"Mitä nuorena oppii, sen vanhana taittaa".
Kuulostaa ahdistavalta ja jopa väärältä jos olemme lapsen perusopetuksen vankeja.
Elämä silloin ei todellakaan ole vapaa kun emme muutu.
Missä määrin voimme pitää nuorena opitusta kiinni ja missä määrin voimme muuttua toisiksi kannattavuuden nimissä?
Koska väärien päämäärien tavoittelu tarkoittaa suoraan kuolemista.
Lapsi omaksuu maapallon ihmisen yleisen kulttuurin.
Aluksi hän on kaikesta jäljessä ja käy peruskouluja oppiakseen.
Oikeastaan lapsi ei tahdo käydä koulussa ja hänet pakotetaan.
Mielenkiintoinen asia on tahdon vastainen oppiminen,
millä tavoin se näkyy yleisessä kulttuurissamme takaisin päin.
Jossakin vaiheessa nuori ja aikuinen saa yhteiskunnassa toimimisen tarvittavan tieto oppimäärän sisäistettyä ja voi vuorovaikuttaa yhteiskunnassa itsenäisemmin.
Yhteiskunnassa 2000 luvulla jatkuu villi luonnon tila. Hyvinvoinnissa se unohtuu.
Villi tila tarkoittaa, että yksilö itse luo elämänsä ja kantaa vastuuta siitä.
Väärät valinnat lyhentävät elämän ja hyvät valinnat pidentävät elämän ja sen laatua.
Eletään ihmisen luomassa keinotodellisuudessa, joka on myös kupla.
Se on elämisen ehto, miten kukin yksilö hyväksyy kyseisiä elinoloja, millä perusteluin?
Sukupolvilla on erilaisia kulttuurin kehityksen vaiheita. Uudempi kulttuuri on voimakkaan trendikäs.
Pitäisi sanoa tarkasti, minkä vuosiluvun sukupolvet elävät mitä tarkemmin kulttuurin vaihetta, jotta analyysistä tulisi oikea, mutta tietäminen joskus ongelmissa kun tiedetään laajoja asioita.
Lapsena voimme ottaa ohjenuoraksi jonkun idean kantaa. Idean tarkoitus kantaa aikuisuuteen. Jos idea on hyvä, emme tule epäröidyksi idean ja jatketaan sen toteuttamista.
Kuitenkin idea voi kääntyä toisenlaiseksi hyvästä pahaksi, joka itse ideakehityksen takia tai ainutlaatuisen ajankohdan takia. Itse kun uskon ajan ainutlaatuisuuteen ja merkittävyyteen, että jokainen hetki kannattaa kokea kun on saanut, koska se on antoisaa.
Siten sivistyneen ihmisen olisi periaatteessa ollut oikein osata lopettaa kannattamaton hanke ja aloittaa kannattava.
Isojen pitkien ideoiden analyysi on hidasta, vaivalloista, joten arvio voi kulkea vuosikymmeniä, joiden jälkeen muuttuminen käy haastavaksi.
Hyvän idean ei pidä tuottaa tappiota itselleen ja muille, joten jos pitkäaikaisessa päämäärässä vaikka lapsen haaveessa on tappion makua, silloin 2000 luvun sivistyksen voima osaisi sulkea sen tarpeettomana.
Toistaiseksi, myönnän, että itse ainakin en osaa nähdä kulttuuria objektiivisesti, mutta olen sen orja eri tavoin.
Tavoite on vapautua orjuudesta.
Tavoite ennalta ehkäisevästä vapautuksesta, jossa jopa hyvin hyvin tutut ilmiöt muuttuvat kannattamattomiksi.
Iällä voi olla osuutta kokemuksessa ja minua vanhemmat sukupolvet voivat selittää ilmiön, jos osaavat, koska hekin ovat kotoisin minua vanhemmilta ajoilta, jolloin me kumpikin ollaan vammaisia nuoressa trendikkäässä ajassa.
Ja kysymys mistä pitää kiinni luopuvassa uudessa muutoksessa?
Oikea muutos kestää kymmeniä vuosia ja elämässä ei ole ylimääräistä aikaa.
Kun ei ole ylimääräistä aikaa, silloin on helppoa pitää siitä mitä on opittu.
"Mitä nuorena oppii, sen vanhana taittaa".
Kuulostaa ahdistavalta ja jopa väärältä jos olemme lapsen perusopetuksen vankeja.
Elämä silloin ei todellakaan ole vapaa kun emme muutu.
Missä määrin voimme pitää nuorena opitusta kiinni ja missä määrin voimme muuttua toisiksi kannattavuuden nimissä?
Koska väärien päämäärien tavoittelu tarkoittaa suoraan kuolemista.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.