Mieheni on minulle todella rakas. Kaipaan häntä. Hän vuorostaan kokee tarpeeni syvälliseen yhteyteen uhkaavana ja vetäytyy. Se särkee sydäntäni. Olen pyrkinyt ymmärtämään että minä olen "liikaa" ja koettanut parhaani tulla vastaan olemalla painostamatta läheisyyteen. Totuus on että koen itseni hyvin yksinäiseksi. Olen kertonut tarpeeni hyvin selvästi, mutta muutos/panostus ei ole juuri parantunut. Se on mitä on.. rakastan silti, ja tiedän että mieheni rakastaa minua. Kaikkia tarpeitaan ei saa tyydytetyksi avioliitossa, niin se varmaan on.
Puolison kaipaus
Anonyymi-ap
15531
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olisin voinut kirjoittaa täsmälleen samoin. Kuluttavaa.
Kannattaa kokeilla polyamoriaa. Etsi kesäksi joku uusi, komea, rikas, hyvin varusteltu ja koulutettu urho iltojasi lämmittämään. 🥰
En kai minä ala pettämään, miten voin katsoa itseäni peilistä jos petän lupaukseni? Missä vaiheessa on sitten aika luovuttaa, voinko mä luovuttaa?
Sama täällä. Häntä ei enää näytä kiinnostavan minun jutut mitkä minulle tärkeitä. Olemme erkaantumassa toisistamme. Silloin kun olemme erillämme ei kysy minun kuulumisista mitään vaan puhuu vaan mitä hän on tehnyt.
Kamalaa. Joudun sanattomasta viestinnästä sekä teoista päättelemään että toinen rakastaa. Mä näen ja tiedän sen, silti kaipaan nähdyksi tulemista. Mies hoitaa velvollisuutensa, on uskollinen. Ei mulla ole oikeutta lähteä, onko syytäkään?
Yrittäjä?
Ei ole yrittäjä.
Kaipa sitä voi elämänsä haikailemallakin elää...tai sitten tehdä jotain asialle!
Et sinä miestäsi voi muuttaa mutta omaa ajatusmaailmaasi kylläkin
Kerro toki, olen avoin tälle asialle. Miten voisin muuttaa ajatusmaailmaani?
Tunteethan perustuvat meidän ajatuksiimme. Voisitko keskittyä parisuhteessanne niihin osa-alueisiin jotka toimivat ja jotka ovat hyvin. Kai niitäkin on?
Jos vaimo ei anna, kysy muualta.
Niin.. ja nyt kun mies ei anna?
Moni mies on tällainen. Läheisyys kelpaa niin kauan, kuin hormonit hyrrää ja tuntee olonsa rakastuneeksi. Sen jälkeen alkaa pakeneminen. Kuin vaimo muuttuisi äidiksi ja mies murrosikäiseksi. Ei saa koskea, kun se ahdistaa.
Onko tähän ratkaisua?
Vuorovaikutusmallit, niistä se lähtee. Tunne omasi ja miehen oma myös, ehkä se auttaa ymmärtämään parisuhteenne dynamiikkaa. Älä odota lian pitkään.