Olenko kelvollinen parisuhteeseen?

No ei ollut sun vanhemmillakaan kokemusta lapsen kasvatuksesta, ohjekirjaa vauvaan ei tullut haikaralta mukana...eli ei sitä kukaan tiedä millainen kumppani olet toiselle ihmiselle ennen kuin kokeilee. Tosin, kumppanin kanssa voi sopia erosta, vauvaa ei voi palauttaa, on pärjättävä! Jos sulla on aito halu jakaa sun kamat jonku kans, että se käyttää puolet sun hammastahnasta, syö kyselemättä puolet juustosta, vaihtaa tavaroiden paikkaa ja kertoo rehellisesti millon sun henki haisee skunkilta! Eli siedät toista ihmistä ja sen erilaista käyttäytymistä lähelläsi niin eiku haku päälle! Voit törmätä toiseen yhtä joustavaan kaveriin, jonka kanssa on kiva tehdä juttuja yhdessä, joka haluaa pysyä niin lähellä sua että väliin ei jää jossain vaiheessa edes kumia😘 Mieti ihan ekaksi mitä sä oletat että se seukkaaminen oikein on? Ku siihen sisältyy se ihan sama arki kuin nytkin, huolet, ilot, työ/koulut, kesä, talvi, kaverit, harrastukset, koti jne. Valmis? Hep! Se mitään raketti tiedettä ole...

No minkä ikäsenä sun mielestä se seurustelu sitten pitäs alottaa jos kerran jo parikymppisenä tunnet itsesi vanhaksi?

Älähän veikkone huoli,kyllä varmasti olet kelvollinen parisuhteeseen. Vaatii vain vähän rohkeutta lähestyä ja tutustua ja jos pakit tulee niin mitä siitä uusia tulee. Kun sitten se oikea tulee kohdalle niin ei siinä järkeilyt auta vaan anna tunteen viedä,kaikki etenee sitten ihan luonnostaan. Tärkeintä että toisen kanssa on hyvä olla . Nii ja on paljon muitakin jotka ei ole seurustellut ,älkää ottako asiasta paineita.