Tapasin nykyisen mieheni 3 viikkoa sitten ensimmäistä kertaa ja olemme tosi ihastuneita toisiimme... Olemme olleet tositosi paljon yhdessä (montaa yötä ei olla erossa oltu). Molemmista tuntuu kuin oltaisiin tunnettu jo vaikka kuinka kauan... Nyt on ollut puhetta jo yhteen muuttamisesta (!!) ja toisaalta, mikäs siinä... MUTTA... minulla on 2 pientä lasta edellisestä suhteestani, joiden kanssa asun... Entä JOS kaikki meneekin perseelleen...????? Siis jos tuleekin ero... En halua lapsilleni sellaista... Olenko ihan hullu, jos muutan mieheni kanssa esim muutaman kuukauden kuluttua saman katon alle???
Toisaalta kun mietin, niin en tajua, miksi ihmiset etenevät usein niin älyttömän hitaasti suhteessaan, kun koskaan ei voi kuitenkaan täysin toista tuntea tai tietää, kestääkö suhde vai ei... Monet eroavat vasta vuosien kuluttua... Miksi jarrutella, jos tuntuu hyvältä, kun koskaan ei voi tietää, koska täällä viimeistä päiväänsä elää...??? Osa minusta haluaisi vaikka heti muuttaa yhteen, osa minusta taas pelkää ja haluaa edetä mahdollisimman hitaasti...
Mitä ihmettä tekisin...???????????
Toisaalta kun mietin, niin en tajua, miksi ihmiset etenevät usein niin älyttömän hitaasti suhteessaan, kun koskaan ei voi kuitenkaan täysin toista tuntea tai tietää, kestääkö suhde vai ei... Monet eroavat vasta vuosien kuluttua... Miksi jarrutella, jos tuntuu hyvältä, kun koskaan ei voi tietää, koska täällä viimeistä päiväänsä elää...??? Osa minusta haluaisi vaikka heti muuttaa yhteen, osa minusta taas pelkää ja haluaa edetä mahdollisimman hitaasti...
Mitä ihmettä tekisin...???????????
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että elämä eletään vain kerran ja siitä pitäisi nauttia. Oma mieheni jahkailee (neljän kuukauden tiiviin tapailun jälkeenkin) että yhteenmuutto nyt on vielä aivan liian aikaista, syksyllä ehkä harkittavissa.
Jos sinulla ei olisi lapsia, suosittelisin muuttamaan yhteen heti - mitä sitä turhaan itseään kiusaa kun tulevaisuudesta ei voi kuitenkaan olla koskaan varma. Jos kuitenkin pelkäät, että lapsesi eivät osaa suhtautua yhteenmuuttoon vielä (ja kauheaa sanoa näin, mutta mahdolliseen eroon) niin kannattanee tietysti harkita asiaa vielä.
Pelkään joka päivä kuolevani ennenkuin ehdin sanoa miesystävälleni rakastavani häntä. En vaan voi tehdä sitä, sillä näemme ja koemme parisuhteen täysin erilailla.
yhteenmuuttoa noin lyhyen seurustelun jälkeen. Luepa näitä juttuja tällä palstalla, vaikeuksia ja ongelmia ilmenee, kun ollaan muutettu yhteen liian nopeasti tuntematta toista laisinkaan. Et mitenkään voi tuntea toista ihmistä kolmen viikon tai kolmen kuukaudenkaan jälkeen, joten ei kannata muuttaa yhteen vaan tutustua rauhassa, arki kuitenkin on aivan muuta kuin nopea ihastuminen ja erityisesti silloin, kun sinulla on lapsia.
En tosiaankaan tiedä mitä sanoa, kun olet ihastunut täysillä ja olisi niin kiva olla yhdessä koko ajan, mutta jäitä hattuun, hyvä ihminen.
mutta eipä sitten mennyt..
Miksi ihmeessä teidän pitäisi muuttaa noin pian yhteen. Se seurustelun alkuhan on parasta aikaa,nauttikaa siitä!
Sitoutua kyllä ehtii aina,mutta mutta jos suhteessa hosuu liikaa,ei entiseen ole paluuta.
Ja voi olla lapsillekkin hämmentävää jos ääritapauksessa) perheeseen muuttaa aika ajoin uusi mies pariksi kuukaudeksi ja sitten pakkaa tavaransa ja lähtee.
En toki halua pelotella ja syytellä,mutta äitinä sinun tulee olla vastuuntuntoinen ja ajatella enemmän lapsiasi.
Minäkin olen seurustellut jo 1,5 vuotta ja elokuussa olisi yhteenmuutto edessä, mut jotenkin tuntuu silti siltä, että on vielä liian aikaista. Jos aiemmin oltaisi muutettu niin varmasti oltaisi myös erottu jo. Odottakaa ihmeessä ainakin se puoli vuotta!
Anna palaa,ei täällä ikuisesti olla,mekin muutettiin yhteen muutaman viikon päästä ja juhannuksena mentiin kihloihin ja onni kukoistaa;-)))
En ole koskaan ymmärtänyt,mikä ihmeen hoppu ihmisillä on muuttaa yhteen?
Elämä on niin lyhyt,sanovat... Parikymppisetkin ihmiset? Vaikka ihmisethän elävät Suomessa keskimäärin vielä puoli vuosisataa tuohon päälle,niin mikä ihmeen hoppu,vai onko toi yleistäkin,että pelätään kuolla jo huomenna?
Juu,eihän sitä koskaan tiedä.Mutta aika negatiivinen asenne,jos mottona on: -elämä on liian lyhyt!
Seurustelun alku aikahan on sitä ihanaa aikaa,kun tutustutaan vähitellen,kaivataan toista,jutellaan ikuisuuksia puhelimessa,lähetellään ihania tekstiviestejä,käydään ulkona,vietetään viikonloput yhessä,osotetaan hellyyttä,jutellaan aamun pikkutunneille asti toisen sylin lämmössä,parhaassa tapauksessa lekotellaan sängyssä aamupäivään halailun ja aamukahvinkin merkeissä ja mennään yhdessä vielä suihkuunkin.
Siis miksi ihmeessä toi pitäis typistää johonkin kuukauteen ja sitten asua yhteisessä taloudessa?
En tietenkään tarkoita,että yhteenmuutto pilaisi suhteen tms,mutta kyllä se siihen vaikuttaa eikä se ole niin ihmeellistä ja kuhertelukin jää vähemmälle,kun ollaan kokoajan yhdessä ja arkiset asiat painavat päälle.
Valitettavasti vaikuttaa enemmänkin pöhköltä päähänpistolta,kuin fiksulta tavalta sitoutua ja rakentaa harmonista suhdetta,mutta jokainen taplaa tyylillään.
mies tästä ajattelee? mitä lapset ovat mieltä? minkä ikäisiä ovat? tässä on kyseessä lapsistakin kuitenkin. jos pelkäät enemmän kuin haluat, on siinä ehkä vastauksesi?
nyt kuitenkin milestäni tulisi asettaa lapset etusijalle, vai mitä? jos vaikka itse olisit valmis muuttamaan, mikä ei siltä ihan kuullosta, niin ota huomioon sinun suhteesi lapsiin ja miehen suhde lapsiisi.on kohtuutonta, jos lapset joutuvat maksamaan hinnan sinun liian nopeasta päätöksestäsi. haittaahan ei lapsille tee jos he saavat myös tutustua mieheen ja mies lapsiin.
minulla on ystävä joka piti todella miehestä mutta toinen hänen lapsistaan ei tullut toimeen tämän kanssa. juttu jäi siihen. mutta ystäväni löysi miehen jostä hän pitää ja rakastaa ja lapsetkin hyväksyivät hänet. lapset ovat tarkkanäköisiä, jopa näkevät miehen paremmin kuin sinä, rakastunut kun olet.
eli mun neuvo luota itseesi ja kuuntele tunteitasi. jos todella pelkäät enemmän kuin haluat niin odota. tai jos epäilet yhtään lasten ja miehen välistä suhdetta odota.