Skoda S110R

Varmaan olet perustamassa automuseota! Suositeltava ostos. Hinta on hyväkuntoisena kovempi kuin saman vuosimallin Audissa tai VW:ssä. On harvinaisempi. Kertoo paljon Skodan hyvästä jälleenmyyntiarvosta. Pidä hyvänä niin arvo vaan kasvaa.

Valmistettu: 1970 - 1980. Viimeinen yksilö rullasi ulos Škoda AZNP:n Kvasinyn tehtaalta 31. 3. 1980. Moottori: 1107 ccm, 52 DIN-hv. 2 2 -paikkainen coupé.

Suomeen on kyseistä mallia tuotu 250-300 kpl. Vuoden 2000 alussa rekisterissä oli 8 kpl, joista yksi oli katsastettu 1,2-litraisella moottorilla.

Ajettavuudeltaan auto on aika samanlainen kuin vastaavat Š100/110 sedan-mallit, paitsi takajousitus on kai hivenen kovempi. Alkuperäiset etuiskunvaimentimet ovat aika surkeat. Kori ei ole kovin vääntöjäykkä, mikä tuntuu ajossa.

Moottori on kokoisekseen pirtsakka ja kestää kierroksia 6000-7000 rpm pintaan.

Ongelmia ja ominaisuuksia:

Ovet ovat kehättömät hardtop-malliset, ja tiivisteet tuppaavat vanhenemaan ja vuotamaan niinkuin tällaisissa ratkaisuissa yleensäkin. orin tiiveys on muutenkin heikko. Koripeltien välissä olevat tiivistenauhat tuppaavat kovettumaan ja tästä aiheutuu vuotoja. Konepellin aukaisuvivun kautta kulkeutuu vettä korin rakenteisiin alipaineella sateella ajettaessa. Kyljen ilmanottoaukkojen ja takapyöränkoteloitten kautta korirakenteisiin kulkeutuu vettä aiheuttaen takalokasuojien (joita ei muuten saa mistään) tuhoutumisen. Takapyöränkotelot voi saada suojattua esim. laatimalla sopivat sisälokasuojat taakse. Veden johtamiseen ulos ilmanottoaukoista ei oikein ole olemassa hienoa patenttiratkaisua. Ongelmaa lisää se, että katolta valuva vesi kulkeutuu kouruja pitkin suoraan ilmanottoaukoista sisään.

Alkuperäinen maalaus on laadultaan heikko. Ruuvit ovat kovuudeltaan 5.6 ja koko on usein M7 11 mm avainkoolla. Kori on meluisa, mutta sitä saa korjattua jonkin verran hattuhyllyn seutua eristämällä. Huurteenpoitolaite on lähinnä vitsi vain, mutta lämpimillä kesäkeleillä kyllä tarkenee.

Puskurit ovat kiinnitysrautoja lukuun ottamatta täysin samat kuin seuraavan sukupolven 105/120-mallin A-sarjassa (1976-1982). Puskureitten ongelma on ruostuminen, joka alkaa sen sisäpuolelta. Sen saa ehkäistyä maalaamalla puskurit sisäpuolelta.

Toisaalta kyseinen malli on monella tapaa kiitollinen harrastuskohde. Se on äärimmäisen harvinainen näinä päivinä ja harva edes enää tunnistaa sitä Škodaksi. Tekniikkapuolelle saa runsaasti varaosia ja etupään peltiosiakin löytyy jos ei Suomesta niin Tšekeistä tilaamalla. Ikkunoitten ja takapään korinosien kanssa onkin sitten vähän niin ja näin.