En mene edes ruokatunnilla muiden seuraan koska minua kiusataan töissä

mikäs siinä selässä on noin niinkuin vikana.

Tyypillistä lastentarhamenoa, johon auttaa vain irtisanoutuminen.

varmaankin suorittavan puolen työtä jossain elintarviketuotannossa, varastossa, metalliverstaalla. Niihin hommiin ajautuu fiksujen aikuisten lisäksi runsaasti myös lapsen tasolle jääneitä ihmisiä. Kroppa on toki aikuisen mutta päästä puuttuu älli ja täydellinen empatiakyvyttömyys.

Voi kai siellä kopperossa syödä ihan kunnon eväätkin?

Itselläni aika samanlainen tilanne, ruokani tosin syön vieläkin ihan periaattesta jo taukotiloissa. Onneksi pystyn aloittamaan yleensä taukoni niin, että vähintään puolet siitä ajasta saan olla yksin pitämässä taukoani ja lähden heti, kun olen saanut ruokani syötyä ja menen pihalle istuksimaan tm.
Ja olen muuten elintarvikealalla ja allekirjoitan erään kommentoijan kirjoituksen aiheesta, elintarvikealalle päätyy fiksujen lisäksi myöskin ihan helvetisti juurikin näitä lapsen tasolle jämähtäneitä eli jälkeenjääneitä tyyppejä sekä ihan selkeästi mielenterveys- sekä persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä töihin. Ja siis varmaan kaikki mahdolliset ei-normaalit tasot löytyvät. Isommissa firmoissa ihan saman katon altakin jo.
Nimittelyä, vittuilua, huutamista ja haukkumista esiintyy, irvimistä ja ties mitä.
Ja sekin on ollut ärsyke kollegoille, kun en ole enää aikoihin osallistunut firman menoihin(juhlat, motivaatiopäivät....). Viimeksi olin varmaankin 15 vuotta sitten yrityksen jouluruokailussa.
Omistajat on vaihtuneet kertaalleen tässä 17,5v aikana, kun olen ollut talossa ja jotenkin odotin, että tilanne olisi parantunut tuolloin. Mutta ei, pahentunut ja ihan helvetisti entisestään.
Puhutaan kyllä kaikesta "tasavertaisia ollaan ja jokaista kunnioitetaan" ja plaa plaa plaa, paskanjahuamista vain, käytännössä ei toteudu mitenkään. Toimitusjohtajakin on mukana kiusaamisissa. Kova uhoamaan, mutta sitten, kun pitäisi tehdä asioille jotain ja puuttua epäkohtiin, juokseekin karkuun ihan kirjaimellisesti ja/tai muuttuu muutenkin täysin munattomaksi hiirulaisiksi.
Mun tuki- ja liikuntaelinvaivoja myöskin irvitään ja vähäntellään. Ja t yötehtäviä ei ole kevennetty millään tavoin, vaikka siitä on lääkärinkin lausunnot että niin täytyisi välttämättä tehdä. Päinvastoin, välillä juoksutetaan ja vaaditaan muutenkin enemmän kuin ennen ja monesti sellaisissa asioissa, mistä en selviä enää ainakaan niin hyvin kuin terveenä ollessani. Muita kyllä hyysätään senkin edestä.
Yksikin tyyppi valitteli juuri talvella rasittuneensa tosi paljon joulukiireistä ja sanoi kokevansa tarvetta toipumislomaan. Toivoi vielä jotain 3 viikon vapaata, niin sai saman tien 4 viikkoa. No, jotain hyötyä kai siitäkin sitten on, kun on mielenterveys- ja päihdetaustaa.
Itse olen usein tehnyt paljon rajumpiakin tunteja vähintään yhtä isolla vastuulla, eikä ole ollut puhettakaan edes 2-3 päivän "toipumislomasta". En ole kyllä juuri kysellytkään sellaisia, mutta tiedän, ettei myöskään onnistuisi.
Joskus kysyin periaatteesta ja piruuttani asiasta erään kovemman työrupeaman jäljiltä, niin melkeinpä naurettiin vain paskaista naurua ja todettiin että kyllähän miehen nyt työkiireitä pitää kestää.
Ja aika suorasanaisesti vihjattiin, että tuossahan on ovi, kyllä siitä pois pääsee.
Silti asiat aina kasataan niskaani, pekkasiakin ei meinata millään antaa painavasta syystäkään ja ne kerratkin, kun olen niitä saanut, edellisiltana myöhään ollaan vielä soitettu/viestitelty, että jos nyt kuitenkin pääsisit aamulla töihin, pariksi tunniksi edes aamusta niin auttaisi heitä ihan hitosti. Ihme logiikka.

Vaikea uskoa että jos oikeasti siis on selkä sairas että kiusattaisiin sellaisesta.

enämpikin huolissani syömistesi laadusta, Myslipatukoita ja proteiinijuomaa päälle. Terveyssähän tuollaisella ruokavaliolla tuhoutuu.

Kieltäytyykö kaikki piiscurit aina itse tekemästä samaa, vaikka ottaisivat sen muutaman tunnin jämävuoron ja hoitaisivat ne pomon pikkuhommat siinä sivussa?