nykyisessä suhteessa, joka ei ole edennyt vielä oikein alkua pidemmälle.
Jotenkin vain mies alkanut "etoa"=(
Ruusunpunaiset lasit ilmeisesti putosi jossain vaiheessa ja aloin nähdä hänessä vaikka mitä vikoja. Enkä todellakaan enää halua olla suhteessa, jossa yrittää muuttaa toista vaikka väkisin. Siitähän ei tunnetusti mitään tule. Ei saa pidemmän päälle ainakaan hyvää suhdetta aikaiseksi, jos ei voi olla oma itsensä toisen seurassa.
Ongelma on, etten ole mikään mestari kertomaan negatiivisista tunteistani toiselle. Varsinkaan, kun ne kaikki negatiiviset asiat vain johtuvat luultavasti yhdestä asiasta hänessä ja sille hän ei kai kovin helposti edes voi tehdä mitään.
Ja kun en mitään tunteilleni voi ja suutani en saa auki, niin käytöksestäni kyllä huokuu negatiivisuutta ihan riittämiin karkoittamaan kenet tahansa. En vain kykene esim. suutelemaan häntä ja toinen suunnilleen huulet törröllään odottaa edes pientä pusua. EN VAIN VOI!!!
Joka päivä päätän: Tänään sanon hänelle suoraan... Ja joka ilta huomaan, etten taaskaan sanonut mitään, käyttäydyin vain =/
Toisaalta haluaisin pitää hänet kaverina, mutten löydä sopivia sanoja. Jotenkin ei tunnu hyvältä ladella negatiiviset asiat hänelle ja perään kysyä "Ollaanko silti kavereita?".
Kiitos nyt kuitenkin, kun sain selittää tunteitani edes täällä. Ehkä se edes hiukan helpotti =)
Pitäisköhän näyttää hänelle tämä kirjoitus??? Äääh! Enkä näytä!
Jotenkin vain mies alkanut "etoa"=(
Ruusunpunaiset lasit ilmeisesti putosi jossain vaiheessa ja aloin nähdä hänessä vaikka mitä vikoja. Enkä todellakaan enää halua olla suhteessa, jossa yrittää muuttaa toista vaikka väkisin. Siitähän ei tunnetusti mitään tule. Ei saa pidemmän päälle ainakaan hyvää suhdetta aikaiseksi, jos ei voi olla oma itsensä toisen seurassa.
Ongelma on, etten ole mikään mestari kertomaan negatiivisista tunteistani toiselle. Varsinkaan, kun ne kaikki negatiiviset asiat vain johtuvat luultavasti yhdestä asiasta hänessä ja sille hän ei kai kovin helposti edes voi tehdä mitään.
Ja kun en mitään tunteilleni voi ja suutani en saa auki, niin käytöksestäni kyllä huokuu negatiivisuutta ihan riittämiin karkoittamaan kenet tahansa. En vain kykene esim. suutelemaan häntä ja toinen suunnilleen huulet törröllään odottaa edes pientä pusua. EN VAIN VOI!!!
Joka päivä päätän: Tänään sanon hänelle suoraan... Ja joka ilta huomaan, etten taaskaan sanonut mitään, käyttäydyin vain =/
Toisaalta haluaisin pitää hänet kaverina, mutten löydä sopivia sanoja. Jotenkin ei tunnu hyvältä ladella negatiiviset asiat hänelle ja perään kysyä "Ollaanko silti kavereita?".
Kiitos nyt kuitenkin, kun sain selittää tunteitani edes täällä. Ehkä se edes hiukan helpotti =)
Pitäisköhän näyttää hänelle tämä kirjoitus??? Äääh! Enkä näytä!
Vastaukset 6
Vanhimmat
kannattaisi kertoa hänelle avoimesti tunteiastasi. Tilanteesi vain vaikeutuu sitä mukaa, mitä pitemmälle kertomista lykkäät.
Omat tunteesi tulevat vain heikkenemään jatkossa, myös kaverin etu on pitemmän päälle, että kerrot hänelle tilanteen, ettei hän elä väärissä kuvitelmissa turhaan. Pääsee sitten etsimään uutta kumppania, joka ehkä vastaa hänen tuntisiinsa samalla mitalla takaisin, sama tilanne tietysti, myös sinulla.
Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, mikä on se mainitsemasi asia, joka sinusta hänessä tökkii.
Ja monta muuta pientä juttua tullut lisäksi esim. kun lapsi kaatuu ja itkee, niin itse kysyn, tuliko pipi ja puhallan ja annan suukon yms. Tämä alkaa hokea "ei tullut kipeää, ei tarvi itkeä" Hitto soikoon! Kyllä kenelle tahansa tulee kipeää, kun kaatuu ja polvi on naarmuilla! =)
Tai puuttuu lasteni riitelyyn epäoikeudenmukaisesti.
Ei pese käsiään.
Jne...jne....
Joo, tiedetään! Nipo mikä nipo olen minä. Ja saisihan ne proteesitkin hommattua, mutta jotenkin en vain halua olla se, joka hänelle niitä alkaisi vaatia. Onhan hän tähänkin asti pärjännyt omillansakin. Ihan hyvin tuntuu toimivan ruokaillessa yms. No, olen minä sentään saanut hänet oppimaan harjaamaan hampaat ainakin meillä iltaisin.
ihan normaalilta ärsyttävien pikkuasioiden esiin tulolta, joka tahahtuu suhteen edetessä alun huuman jälkeiseen arkielämiseen. Tämä tahtoo tulla sitä voimakkaammin esiin, mitä vähemmäksi toista kohtaan tuntema vetovoima/yhteen kuulumisen tunne heikkenee.
Eli ne ovat vain syitä mitä tulee mieleen, kun ajattelee toisen puoleensa vetävyyttä, koska kaiken takana olevaa vetovoimaa on hyvin vaikea määritellä ja järkeistää. Kuitenkin mikäli sitä on riittävästi tallella, kertomasi pikkuasiat eivät vaivaisi mieltä ollenkaan. Ilmeisesti sinun häntä kohtaan tuntema vetovoima (rakkaudentunne)on perustunut ainakin osin vääriin odotuksiin, jolloin se helopmmin karisee arjen koittaessa parisuhteessa.
Teillä ei ilmeisesti ole yhteisä lapsia, joten hänen suhtautuminen sinun lapsiisi aiheuttaa myös voimakasta loitontumista, ovathan omat lapset äidille, kuitenkin kaikkein tärkeintä.
Toisaalta silloin eroaminen on huomattavasti helpompaa kuin silloin, kun on yhteisiä lapsia, kuten esim. meillä.
Rohkeasti vain sarvista härkää ja selvittämään puhumalla, tilannetta miehesi kanssa.
sinun tekstisi kuulostavat ihan järkeviltä =)
Kun itsellä on jotenkin hölmö olo ja yrittää selvittää täällä tunteitaan ja lukee oma atekstiä läpi, niin miettii, että olenpas hölmö. Sitten lukeekin sinun vastauksen, niin tuntuu oikeasti hyvältä, kun joku on ymmärtänyt, mitä oikeasti tarkoitan ja miltä tää oikeasti tuntuu.
Kiitos sinulle! Ja hyvää kesän jatkoa =)
se suhde hyvion alkaakin toimimaan et alk muuttamaan toisata heti alkajaisiksi. katsoppa peilii. sinä et ansaitse sitä miestä:DDDDDDDDD
ajattelen tavallaan. Kun tosi monessa asiassa päihittää mennen tullen kaksi aikaisempaa miestä (toisen kanssa olin 10v. ja toisen 1v.), mutta en vain halua hukata loppuelämääni miehen kanssa, josta luultavasti lopulta löydän ne pikkuviatkin.
Kyllä, olet oikeassa, että minun pitäisi katsoa peiliin. Ja olen kyllä monesti katsonutkin ja todennut, että ihmemiestä tässä tarvitaan, jos joku aikoo minun kanssani elää. Sitä se teettää, kun on 10 vuotta elämästään tuhlannut Siihen Väärään.
Tunnen itseni liian hyvin. Jos mies ei miellytä ja asialle ei voi mitään tehdä, se näkyy heti tahtomattani käytöksessä =( Yhtä hyvin kyllä sitten ne positiivisetkin tunteet näytän =)
Eikä ne minun vaatimukset mitään mahdottomia lopulta ole. Tiettyjä itselle jo lapsuudesta pinttyneitä tapoja, kuten esim. se käsien peseminen, hampaiden harjaaminen ja muutenkin niistä normaalisti huolehtiminen. Lapselle empatian ja sympatian antaminen, ei vähättely jne....
Juu-u, olet oikeassa =D En ansaitse sitä miestä :DDDDD