miehet ja naiset miksi petitte???????
miksi petit
mies
264118
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
se oli oikeastaan ihan pirun kivaa! En kadu! Ja kostohan elää jos toinenkin pettää! Nyt ollaan puhutu ja ollaan sujut!...toistaiseksi ainakin. Jos jompikumpi sen vielä tekee niin sitten lopetetaan suhde. Diili on diili.
...olen vastuuntunnoton, moraaliton, itsekäs, helppo ja tyhmä.
Vastuuntunnoton, koska en hennonut kertoa kumppanille saati jättää sitä.
Moraaliton, sillä yritin keksiä jatkuvasti pettämiseen oikeuttavia tekijöitä.
Itsekäs, koska asetin nautintoni ja haluni toisten edelle.
Helppo, koska ei paljon tarvinnut houkutella.
Tyhmä, koska luulin, ettei uskottomuus vaikuttaisi suhteeseen muuten kuin piristävästi.
rehellinen. Mutta olisikohan tuossa hiukan myös sankari-kuvio-asetelmaa. Katuvaa sankari-kuviota tarkoitan.
Rehellinen ihminen ei petä eikä valehtele.
Muistatko kuinka monen kanssa petit?
Korkeekosken varikko oli sinun lausunta paikkasi, Montakohan siellä jäi ilman?
Hyvää jatkoa sinulle , olethan runonlausuja...
Uskotko, että ihminen ei voi muuttua? Uskotko, että moraalikäsitykset eivät iän, kokemuksen ja kasvun myötä muutu? Samoin kuin ihminen voi muuttua uskollisesta pettäjäksi, voi käydä myös toisin päin...
Kun tajuaa ja myöntää virheensä, niin vasta sitten voi muuttua. Eikä virheiden myöntäminen ole mitään sankarihakuisuutta eikä siinä ole kyse mistään marttyyri-asetelmastakaan. Voisihan sitä tietenkin loppuun asti väittää olevansa syytön ja synnitön, mutta mitä siitä oppisi?
sen verran, ettei ole täysin rehellistä ihmistä eikä täydellistä valehtelijaa. Siihen väliin kuulutaan kaikki. On myös hyvä muistaa, ettei ole absoluuttista totuuttakaan.
Moiks, petin siksi, koska mieheni ei arvostanut minua enää. Elämämme oli varmaankin kohtalaisen suomalaista perhe-elämää. Minä huolehdin lapset ja kodin pääsääntöisesti, olin myös työelämässä. Hän oli hyvin paljon töissä ja hänellä oli useita harrastuksia. Kutakuinkin normaali perhe, kohtuullisesti toimeentulevia oman kodin omistajia ja muutama lapsi. Emme edes kovin paljon riidelleet, enkä todellakaan ole "nalkuttajatyyppiä". Seitsemän vuotta yhdessä, kunnes yhtenä päivänä, kun etsimme jotakin hukassa olevaa työkalua, enkä sitä millään löytänyt, kuin salama kirkkaalta taivaalta, mieheni totesi: Huora, sinusta ei ole edes p....silmäksi! (Anteeksi, en edes voi kirjoittaa niin kauheaa sanaa.) Kaikki hajosi, ei millään ollut enää mitään väliä. Miksi minulla ei olisi ollut oikeutta kuulla kauniita ja mukavia sanoja muualta, koska en niitä kotonakaan kuullut. Pitäkää toisistanne huolta!
Olipa mies ilkeä. Miksi et sanonut samalla mitalla takaisin. Olisit vaikka huutanut Vitun kusipää tai jotai yhtä paskamaista. Pettäminen ei varmasti osoittanut mitää kenellekään muulle kuin itsellesi.
Minusta ei ole sanomaan asioita, joita en oikeasti tarkoita, enkä halua loukata toisia tietoisesti. Tottakai jää miettimään... En kuitenkaan pettänyt kostoksi, ei oikein ole minun alaa.
Miksi? Asia ei ole ihan niin yksinkertainen, että sen voisi tässä palstalla muutamalla tyhjällä lausella selittää....
Tulin pettäneeksi kahdesta pääsyystä. Ensinnäkin mieheni oli jäänyt kiinni kännisekoilusta. Kävimme läpi kriisin, itkimme, erosimme, mutta lopulta päätimme jatkaa liittoamme.
Sitten...yht'äkkiä tapaan ravintolassa miehen vuosien takaa. Ihastun, haluan häntä. Tiedän olevani varattu ja uskottomuuden olevan väärin. Tiesinhän jo oma´kohtaisesti miltä pettäminen tuntuu.
Perustelin itselleni, että mieheni oli jo ylittänyt tuon rajan...eli siis jos hänkin kokeili jotakin kiellettyä niin miksen minäkin saisi...kerran vain...salaa...
No, eipä jäänyt yhteen kertaan. Välillemme muodostui salainen suhde, joka on nyt jatkunut muutaman kuukauden . Mieheni ei tiedä, en aio kertoa.
Mikään ei oikeuta tekoani. Olen pelkuri ja paska ihminen. Minä ansaitsisin miehini vihan ja halveksunnan. Olenhan tehnyt huorin.
raskaana,ja silloin kun meillä oli pieni lapsi toisen kerran.13 vuotta sen jälkeen rakastuin toiseen mieheen.Ekalle miehelleni kaverit ja kalja olivat perhettä tärkeämpiä.Kävi vaan syömässä ja nukkumassa kotona.
Tuttua kuultavaa. Olen pitkässä parisuhteessa ja sain selville mieheni petoksen=pettämisen toisen naisen kanssa! Itse 15 vuotta uskollisena ja yksin lapset/kodin hoitaneena se oli shokki! Mies kun on reissutöissä.Liian kilttiä on helppo petkuttaa, mutta luulen että nyt sinisilmäisyys lähti ja silmät aukesi. En aio kostaa, vaan yritän antaa anteeksi, tämän kerran.Mutta en ehkä enää voi koskaan luotaa täysin häneen.
no joopa joo.ei kukaan siis sen tarkemmin osaa kertoa mikä on syy ,tai onhan noissa jo syytä pettää.itellä on lautasellinen lekurin määräämiä nappeja että saan pidettyä itseni kurissa kun naiseni petti .ei siksi että hakkaisin ja pettäsin naistani vaan siksi että lapseni voisi elää ehjässä perheessä koska en pääse petettyksi tulemisesta yli.
Kyseessä ei ollut mikään kosto, vaan mies oli pettänyt minua jo aikaisemmin. Kohdalle kuitenkin osui ihana mies, eikä minulla enää ollut mitään uskollisuuden velvoitteita. Ihana salainen suhde, joka kesti aikansa ja paikkasi itsetuntoni. Terveisiä sinulle ihana ihana kakkosmieheni.
Petin koska mies oli äärettömän mustasukkainen ja sain syyt niskoilleni vaikken mitään ollut tehnytkään. Sama se oli sitten tehdä ja olla oikeasti syytösten arvoinen.
Tän lisäksi en saanut tarpeeksi seksiä kotona. Meillä se mies pihtasi ja itse seisoin buranan ja vesilasin kanssa sängyn vieres iltaisin.
Järkyttävää lukea näitä vastauksia. En ole pettäjä vaan petetty ja tulin siihen tulokseen, että taidan itsekin mennä terveyskeskukseen, hakemaan niitä nappejak koska en jaksa hyväksyä sitä totuutta, että en pääse koskaan eroon ajatuksesta, että mua on petetty jo kaksi kertaa. Toivottavasti muut jaksavat.
Olen pettänyt poikaystävääni varsinaisesti kolmen eri miehen kanssa. Ensimmäinen kerta tapahtui, koska halusin tietää, millaista seksi on jonkun muun kanssa. Tyyppi oli helppo, mutta eipä ollut itse toiminta kovin kummoista ja yhteen kertaan se jäi. Toisen kerran ei ollut edes tarkoitus, että mitään tapahtuisi, mutta sitten hän tuntuikin ihan liian hyvältä. Hänkin seurustelee. Suhteemme jatkuu edelleen, en ole rakastunut, hänen kanssaan on vaan niin hyvä. Kolmas mies on ainoa, jonka kanssa säätäminen on ollut täysin turhaa. Hän oli nihastunut minuun ja halusin olla kaikkea kaikille. Mitään en siitä itse oikein saanut, helvetisti selvitettäviä asioita hänen kanssaan vain. Mitään en ole kertonut poikaystävälleni. Kusipää kun olen.
Petin, koska kotona en saanut. Mieheni ei suutele, ei kosketa ja aina karjuu.
En kadu. sen pituinen se.
- mies petti ensin, annoin anteeksi
- miehelle kaikki muu aina menee minun edelle. Työ, urheilu, TV!!! Siinä tärkeimmät hänelle.
- kyllästyin juttelemaan tyhjille korville
- ekan kerran petin ja sama suhde jatkunut 2v. Täysin erilainen kommunikointi, huumori, seksi. Ei ollut tarkoitus kylläkään rakastua....
Typerä nainen, mikset eroa?? :/
Eikö riittäisi, että eroaisitte, pettäminen on tosi raukkamaista.
Jos elämä ei puolison kanssa suju, hae ero ja opettele elämään yksin aluksi. Jos kohdallesi on suotu, varmasti se oikea löytyy, mutta hae sitä oikeista paikoista, kapakasta et löydä kunnon miestä koskaan. Siellä vain rentut juovat ja rehvastelevat, osaavat varmasti taidon liverrellä kauniita sanoja siihen saakka kun saavat seksiin mukaan. Sitten olet heille täysi "huora". Kuuntelin miesten juttuja ruokatauoilla ja juuri tätä se oli, kyllä naiset siellä saivat nimityksiä.
Moi, oon "kusipää-ämmä".
Muutaman kerran humalassa petin exääni. Olin nuori ja villi juu, mutta pääsyy pettämiseen lienee ollut se, että olin suhteessa jossa en oikeasti halunnut olla. Suhteen ulkopuolisista syistä olin kuitenkin niinä aikoina henkisesti ihan rikki ja ilman juuri muita kuin exäni tukenani, enkä kyennyt jättämään häntä tai edes tajuamaan että se olisi ainut oikea vaihtoehto. Joten päädyin pettämään silloin kun kontrolli katosi kovassa humalatilassa. Kerroin heti molempien kertojen jälkeen poikaystävälleni pettämisistä. Tahtoi antaa anteeksi ja unohtaa (ei kylläkään kyennyt ja riitoja ja huoritteluahan siitä tuli). Vähän myöhemmin kykenin itse lopulta tajuamaan ja sanomaan ääneen, että erottava on.
Kuspiä, ja muut pettäjät, toivottavasti nuorena opitte läksyt. Ketään ei petetä, ei edes silloin, kun ei oikeasti välitä siipastaan. Silloin erotaan suoraselkäisesti, Jos oppii nuorena virheistään, voi luoda vielä hyvän liiton itselleen. Ja kasvaa ihmisenä toisen arvoiseksi, hhyvän ja rehellisen puolison arvoiseksi.
En petä enää koskaan. Se on aivan kamalaa. Olin vain niin nuori ja tyhmä enkä nähnyt muuta helpotusta ahdistukseen, jota koin suhteessa. Löin päätä seinään miehen heikkouksien kanssa (lievä väkivalta, välinpitämättömyys) ja koin, etteivät tarpeeni naisena täyty. Toiselta mieheltä sain edes olon siitä, että tarpeillani on väliä. Kakkonen tietty sitten rakastuu muhun ja soppa on valmis. Ei enää koskaan. Nyt hyppään ennemmin vaikka kaivoon kuin petän ketään. Ikinä.
Tarkennettakoon, että en edes koskaan pannut toisen kanssa, tuskin juuri muutakaan. Suhde se silti oli kaikkine fiiliksineen ja kiellettyine himoineen.