Kerronpa tapauksen erään elintarviketyöntekijän työtavoista eräässä keskisuuressa tehtaassa. Sellainen reipas yli 4-kymppinen mieshenkilö, kookas ja hieman yksinkertainen, mutta todella työteliäs. Ei paljoa puhellut mutta töitä teki senkin edestä.
Palkkaa hän sai kiinteän kuukausipalkan kuten kaikki, noin 1200 euroa/kk. Ylitöitä ei saanut tehdä ilman työnjohdon määräystä, työt kirjattiin itse työvuorokansioon. Mies oli joka päivä "ylitöissä" omasta halustaan sellaiset 2-3 tuntia, omalla ajallaan, ilman ylityö merkkausta ja korvausta. Kysyin kerran miksi hän on ylitöissä. Hän vastasi: "kun on niin paljon töitä täälä, niin ei viitsi lähteä kotiin".
Niinpä ... ajattelin, eihän tehtaassa koskaan työ valmiiksi tule, oravanpyörä kun kierähtää aina uudelleen samaan kohtaan. Hän ei silti viitsinyt merkitä ylitöitä kun ei ollut työnjohdon lupaa. Viikossa sellainen 10-15 tuntia ylitöitä, ja palkka aina sama, hänellä. Toisaalta joskus kaikkien oli pakko jäädä ylitöihin jos tuotanto oli kesken. Tällöin toki työnjohtajat sanoivat vain että näkemiin hei hei, ja ajatte tuotteen loppuun asti vaikka aamuun menisi. Ja sitten oli aamulla kova valitus kun joitain asioita oli tehty väärin. No siksipä asioita joskus tehtiin väärin kun kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan ja työnjohtajat oli kotona saunomassa. Mutta arvatkaapa kuka poistui viimeisenä tuolloinkin.
Lisäksi, hän juoksi koko ajan työpisteeltä työpisteelle, ja korvasi monesti kaksi miestä nopeudellaan. Aina selkä märkänä ja naama pisaroilla. Muut tekivät omaa tahtiaan, ja työ olikin muiden osalta melko helppoa, hänen ansiostaan. Kun häntä tauotettiin, niin aina hän ei halunnut lähteä kahville, sanoen "kyllä jaksan". Joskus hän kävi 5 minuutin kahvitauolla, ja ruokatauollakaan hän ei viihtynyt 15 minuuttia kauempaa. Tauolta tultuaan hän näytti monesti häpeilevän, kun muut joutuivat rehkimään kovemmin hänen poissaollessaan.
Toisaalta hän oli myös uhrautuja. Hän oli joskus linjalla laittamassa pizzoja käsin linjalle. Hänen kätensä osui terävään teräshihnaan, ja käsi aukesi verta voimakkaasti vuotaen. Hän vain jatkoi sinnikkäästi pizzojen laittamista kovalla vauhdilla, ainakin 5 minuuttia. Ennen kuin joku huomasi pizzoissa olevan verta ja huomasi tilanteen. Hän sai 2 viikon sairasloman, mutta tuli töihin jo muutaman päivän kuluttua käsi sidottuna.
Toisena kertana hän oli mukana apumiehenä, kun tehtaassa siirrettiin 2:n trukin avulla isoa tankkia, joka painoi varmaan pari tonnia, yli 4 metriä korkea ja yli 3 metriä halkaisija. Muutama mies määrättiin seuraamaan tankin jalkoja, ettei se kaadu, itse olin myös siinä. Yhtäkkiä toinen trukki käänähti liikaa ja tankin yksi jaloista putosi trukin piikiltä maahan, ja sitten koko tankki heilahti kyljelleen maahan pitäen hirvittävän pamauksen, korvat soi melkein vieläkin. Muistan kuinka tankki lähti kaatumaan ja ensireaktio oli että pois alta ja äkkiä. Kuinka ollakaan, tämä työn sankari ajatteli toisin. Hän juoksi tankin eteen ja yritti estää tankin kaatumisen. Eihän kukaan voi estää tonnien painoisen tankin kaatumista. Eikä hän sitä saanutkaan estettyä. Onneksi tankki oli pyöreä, ja mies kaatui juuri ja juuri sellaiseen kohtaan että tankin reuna ei aivan koskettanut häntä. Siinä olisi voinut todellakin kuolla.
Että tällaista. Onko muita työn sankareita ?
Palkkaa hän sai kiinteän kuukausipalkan kuten kaikki, noin 1200 euroa/kk. Ylitöitä ei saanut tehdä ilman työnjohdon määräystä, työt kirjattiin itse työvuorokansioon. Mies oli joka päivä "ylitöissä" omasta halustaan sellaiset 2-3 tuntia, omalla ajallaan, ilman ylityö merkkausta ja korvausta. Kysyin kerran miksi hän on ylitöissä. Hän vastasi: "kun on niin paljon töitä täälä, niin ei viitsi lähteä kotiin".
Niinpä ... ajattelin, eihän tehtaassa koskaan työ valmiiksi tule, oravanpyörä kun kierähtää aina uudelleen samaan kohtaan. Hän ei silti viitsinyt merkitä ylitöitä kun ei ollut työnjohdon lupaa. Viikossa sellainen 10-15 tuntia ylitöitä, ja palkka aina sama, hänellä. Toisaalta joskus kaikkien oli pakko jäädä ylitöihin jos tuotanto oli kesken. Tällöin toki työnjohtajat sanoivat vain että näkemiin hei hei, ja ajatte tuotteen loppuun asti vaikka aamuun menisi. Ja sitten oli aamulla kova valitus kun joitain asioita oli tehty väärin. No siksipä asioita joskus tehtiin väärin kun kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan ja työnjohtajat oli kotona saunomassa. Mutta arvatkaapa kuka poistui viimeisenä tuolloinkin.
Lisäksi, hän juoksi koko ajan työpisteeltä työpisteelle, ja korvasi monesti kaksi miestä nopeudellaan. Aina selkä märkänä ja naama pisaroilla. Muut tekivät omaa tahtiaan, ja työ olikin muiden osalta melko helppoa, hänen ansiostaan. Kun häntä tauotettiin, niin aina hän ei halunnut lähteä kahville, sanoen "kyllä jaksan". Joskus hän kävi 5 minuutin kahvitauolla, ja ruokatauollakaan hän ei viihtynyt 15 minuuttia kauempaa. Tauolta tultuaan hän näytti monesti häpeilevän, kun muut joutuivat rehkimään kovemmin hänen poissaollessaan.
Toisaalta hän oli myös uhrautuja. Hän oli joskus linjalla laittamassa pizzoja käsin linjalle. Hänen kätensä osui terävään teräshihnaan, ja käsi aukesi verta voimakkaasti vuotaen. Hän vain jatkoi sinnikkäästi pizzojen laittamista kovalla vauhdilla, ainakin 5 minuuttia. Ennen kuin joku huomasi pizzoissa olevan verta ja huomasi tilanteen. Hän sai 2 viikon sairasloman, mutta tuli töihin jo muutaman päivän kuluttua käsi sidottuna.
Toisena kertana hän oli mukana apumiehenä, kun tehtaassa siirrettiin 2:n trukin avulla isoa tankkia, joka painoi varmaan pari tonnia, yli 4 metriä korkea ja yli 3 metriä halkaisija. Muutama mies määrättiin seuraamaan tankin jalkoja, ettei se kaadu, itse olin myös siinä. Yhtäkkiä toinen trukki käänähti liikaa ja tankin yksi jaloista putosi trukin piikiltä maahan, ja sitten koko tankki heilahti kyljelleen maahan pitäen hirvittävän pamauksen, korvat soi melkein vieläkin. Muistan kuinka tankki lähti kaatumaan ja ensireaktio oli että pois alta ja äkkiä. Kuinka ollakaan, tämä työn sankari ajatteli toisin. Hän juoksi tankin eteen ja yritti estää tankin kaatumisen. Eihän kukaan voi estää tonnien painoisen tankin kaatumista. Eikä hän sitä saanutkaan estettyä. Onneksi tankki oli pyöreä, ja mies kaatui juuri ja juuri sellaiseen kohtaan että tankin reuna ei aivan koskettanut häntä. Siinä olisi voinut todellakin kuolla.
Että tällaista. Onko muita työn sankareita ?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei tuo ole enää sankaruutta, vaan tyhmyyttä.