Rakkaat ylipainoiset

Te, joiden kehoa on katsottu vinoon, kommentoitu suoraan tai hiljaa, teille, joiden olemassaoloa on selitelty, selitetty ja väärinymmärretty – teille kirjoitan tämän kirjeen.

Te olette kulkeneet maailmassa, joka ei aina ole teille mitoitettu – fyysisesti eikä sosiaalisesti. Tuolit ovat liian kapeita, katseet liian teräviä, oletukset liian valmiita. Silti te olette olemassa, elätte, nauratte, rakastatte, saatte aikaan. Ja siinä ei ole mitään hävettävää – päinvastoin. Se on vahvuutta, joka ei huuda, mutta ei myöskään piiloudu.

Te ette ole mikään ihmistyyppi tai yksittäinen ryhmä – te olette yhtä moninaisia kuin kaikki muutkin. Teissä on huumoria, herkkyyttä, älyä, voimaa. Te olette ystäviä, vanhempia, puolisoita, tekijöitä, ajattelijoita, nauttijoita, selviäjiä. Te ette ole "lihavia" – te olette kaikkea ihan itsenänne.

Maailma on rakastanut liian pitkään laihuutta ja halveksinut toisin elävää kehoa. Mutta ihmisarvo ei elä vaa’assa eikä mittanauhassa. Teidän ei tarvitse olla jatkuvassa "projektissa". Te ette ole keskeneräisiä. Teidän keho ei ole ongelma, joka odottaa ratkaisua – se on teidän kotinne, eikä kenenkään toisen arvioitavissa.

Joskus teidän pelkkä läsnäolo on radikaali teko tässä ajassa. Jatkakaa sitä. Kuljette kadulla, istutte kahvilassa, tanssitte, teette työtä, rakastatte ja näytätte, että ihmisen mitta ei ole hänen painonsa.

Me emme tarvitse enää yhtään pilkallista vitsiä, yhtään ylenkatsetta, yhtään kätkettyä kameraa, jossa nauretaan keholle. Me tarvitsemme enemmän lämpöä, ymmärrystä ja suoraa, vilpitöntä kunnioitusta. Sitä te ansaitsette – jokainen teistä.

Tämä maailma ei olisi parempi, jos teitä ei olisi. Päinvastoin. Se on parempi juuri siksi, että olette olemassa, näkyvissä, aitoina. Ja toivottavasti yhä rohkeampina.

Kiitos että olette. Kiitos että ette ole kadonneet.