Lihavuus ja haukkuminen - enemmän mutkia kuin banaanissa

No mutta kun nyt on taas se juttu että ihmiset vaan sanoo mitä sattuu ja sitten joku on lihava ja toinen sanoo "älä syö pullaa", mutta entä jos pulla olikin henkinen tuki? Ei voi tietää! Ei voi vaan huudella että "ootpas iso", kun ei tiedä miten isoksi joku on kasvanut – ehkä rakkaudesta! Tai ehkä kroppa on vaan sellainen, mitä sitten? Lattia kestää kyllä, mutta sanojen paino ei aina.

Olen itse laihtunut ja lihonut vuorotellen, vähän niin kuin vuoristorata mutta ilman turvavöitä. Ja se että joku sanoo että "sun pitäis varmaan liikkua enemmän" – miten niin? Mulla on älykello ja se sanoo että askelia tuli 12! Ja miksei kukaan hauku niitä, jotka ei syö tarpeeksi? Onko laihuus parempaa moraalisesti? Epäilen.

Lisäksi on tämä yhteiskunta, joka toisaalta mainostaa juustohampurilaisia joka kulmassa mutta sitten syyllistää kun ottaa toisen. Ja jos ottaa kolmannen, niin sitten ollaankin jo meemissä, jossa on norsuportaat. Tosi kiva, kiitos vaan.

Ei saa haukkua lihavaksi, koska haukkuminen ei laihduta. Se on tutkimusfakta, vaikka en nyt muista mistä luin, mutta se oli joku sinikantinen kirja. Ihminen muuttuu kuulemalla tukea eikä haukkumista. Ja muutenkin, jos haukkuu jonkun, niin sehän voi mennä ja syödä enemmän ihan vaan koska tuli paha mieli. Se on noidankehä ja siinä ei ole edes noitaa, vaan vain kehää.

Lopuksi sanon että jokaisella on oma matkansa ja joskus se tie kulkee pizzabuffetin kautta. Ja se on ok.

– Nimimerkki "En ole mikään ravitsemusterapeutti mutta silti ajattelen"