Ongelmani on seuraavanlainen, miehestäni on nykyään tullut kauhea jankuttaja. Hän yrittää saada riitaa aikaiseksi vaikka mistä ja väittää joka asiassa vastaan ja yrittää kumota näin oman näkemykseni. Hän valittaa että suunnittelen liikaa menojani/meidän menojamme viikoiksi eteenpäin ja aikataulutan kaikki tarkkaan. Omasta mielestäni teen normaalin ihmisen tavoin suunnitelmia ja haaveilen kaikkea. Eikä päiväni suinkaan ole aikataulutettu minuutin tai edes tunnin tarkkuudella. Minulla vain nyt sattuu olemaan "kaikki langat ns. käsissäni" ja tiedän mitä milloinkin haluan tehdä.
Sitten hän valittaa etten koskaan kysy hänen mielipidettään. No ei pidä paikkaansa! En ole ikinä vaatinut häntä, että no nyt tehdään näin ja kolmen aikaan olet sitten kotona tai... Sanoin hänelle et jos en mielestäsi muista kysyä mielipidettäsi asioista niin voisit hienotunteisesti muistuttaa minua siitä tai sanoa että olet eri mieltä. Niin ei käy. Minun pitäisi aina muistaa kysyä hänen mielipiteensä suoraan ja kysynkin mutta omalla tavallani; tehtäisiinkö tänään sitä tai tätä ja odotan hänen vastaustaan. Ja siinäpä ongelma sitten onkin, kun mies ei tiedä. Itse hän sitten kyllä suunnittelee kaikkea yhteisiä kylpyläreissuja, laivamatkoja yms. menoja. Kun kysyin häneltä, miksi hän suunnittelee, niin vastauksena oli et suunnitelmia saa aina olla. Miksi hänellä saa niitä olla, mutta hän ei hyväksy jos minä suunnittelen tulevaisuuttamme??
Tuntuu et miehelläni on joku hemmetin identiteettikriisi menossa tai jotain. En tosiaan ole mikään pirttihirmu ja komentele miestäni. Hän saa elellä aika vapaasti ja silti pelkää et minusta tulee samanlainen komentelija kuin exästään. Oli raukka joutunut elämään tossun alla. Hän sanoi ettei halua kenenkään enää komentelevan tai määräävän mitä tehdään ja milloin, oli kuulemma saanut tästä armeijasta ja exän kanssa tarpeekseen. Mulla alkaa mennä hermot kohta koko touhuun. Olen yrittänyt jutella ja joustaa mahdollisuuksien mukaan, mutta rajansa se on minunkin sietokyvylläni. Kerran hän jopa sanoi että olis parempi erota kun ei tulla toimeen. Olen alkanut miettiä onko minussa jotain vikaa vai onko mieheni vain jotenkin keskenkasvuinen? Muuten suhteemme on hyvä, viime aikoina se on vain muuttunut rasittavaksi kun ei enää tiedä mitä toiselle voi sanoa ettei tämä hermostuisi ja ottaisi itseensä.
Sitten hän valittaa etten koskaan kysy hänen mielipidettään. No ei pidä paikkaansa! En ole ikinä vaatinut häntä, että no nyt tehdään näin ja kolmen aikaan olet sitten kotona tai... Sanoin hänelle et jos en mielestäsi muista kysyä mielipidettäsi asioista niin voisit hienotunteisesti muistuttaa minua siitä tai sanoa että olet eri mieltä. Niin ei käy. Minun pitäisi aina muistaa kysyä hänen mielipiteensä suoraan ja kysynkin mutta omalla tavallani; tehtäisiinkö tänään sitä tai tätä ja odotan hänen vastaustaan. Ja siinäpä ongelma sitten onkin, kun mies ei tiedä. Itse hän sitten kyllä suunnittelee kaikkea yhteisiä kylpyläreissuja, laivamatkoja yms. menoja. Kun kysyin häneltä, miksi hän suunnittelee, niin vastauksena oli et suunnitelmia saa aina olla. Miksi hänellä saa niitä olla, mutta hän ei hyväksy jos minä suunnittelen tulevaisuuttamme??
Tuntuu et miehelläni on joku hemmetin identiteettikriisi menossa tai jotain. En tosiaan ole mikään pirttihirmu ja komentele miestäni. Hän saa elellä aika vapaasti ja silti pelkää et minusta tulee samanlainen komentelija kuin exästään. Oli raukka joutunut elämään tossun alla. Hän sanoi ettei halua kenenkään enää komentelevan tai määräävän mitä tehdään ja milloin, oli kuulemma saanut tästä armeijasta ja exän kanssa tarpeekseen. Mulla alkaa mennä hermot kohta koko touhuun. Olen yrittänyt jutella ja joustaa mahdollisuuksien mukaan, mutta rajansa se on minunkin sietokyvylläni. Kerran hän jopa sanoi että olis parempi erota kun ei tulla toimeen. Olen alkanut miettiä onko minussa jotain vikaa vai onko mieheni vain jotenkin keskenkasvuinen? Muuten suhteemme on hyvä, viime aikoina se on vain muuttunut rasittavaksi kun ei enää tiedä mitä toiselle voi sanoa ettei tämä hermostuisi ja ottaisi itseensä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Minulla vain nyt sattuu olemaan "kaikki langat ns. käsissäni" ja tiedän mitä milloinkin haluan tehdä."
Tämä lause hieman epäilyttää että onko kaikki tosiaan hyvin suhteessanne.
...päästä susta venkoilullaan eroon. Saamaton surkimus kun on, ei uskalla sitä itse tehdä, vaan kierrellen ja kaarrellen tekee sun elämän niin hankalaksi, että haluaisit itse tehdä eropäätöksen, ettei hänen tarvitse näin suuriin ponnistuksiin ryhtyä. Tollainen miehenpuolikas kuuluukin tossun alle, hanki itselles kunnollinen. Olen sivusta seurannut useampaa tällaista tapausta, jossa mies yrittää laiskuuttaan saada naisen jättämään itsensä. Olen keskustellut näiden miesten kanssa ja he avoimesti tunnustavat taktiikkansa, kun eivät halua aiheuttaa itkua ja hampaittenkiristystä, mikä on vaivalloista.
tähän tai en ainakaan haluaisi uskoa. Miksi hän muuten suunnittelisi itse tulevaisuuttamme ääneen. Jos mä haluisin erota jostain ja vihjailla siitä tekemällä toisen elämän hankalaksi niin en kyllä ainakaan antaisi toivoa toiselle enää suunnittelemalla samalla yhteistä tulevaisuutta. Tätä jankuttamista hän on joskus selittänyt stressilläkin töiden suhteen ja että hänen kanssaan on vaikea elää. Kai hänellä on sitten paha olla kanssani ja hän purkaa sitä noin minuun. Vaikea vain uskoa, kun saadaan sit aina sovittua kaikki kinat ja muutenkin hän on silti hellä ja huomaavainen koko sen muun ajan.
Kannanottosi olivat kuin suoraan meidän elämästämme. Mieheni on oinas ja käyttäytyy juuri noin. Ilmoitin sitten yhtenä päivänä, että olen saanut tarpeekseni ja haluan eron, koska suhde ei toimi. Silloin tuli hänelle "hätä". Tosin toisenlaista käyttäytymistä kesti muutaman kuukauden ja taas on palattu vanhaan.
mutta yhtä itsepäinen se taitaa silti olla kun oinas :) Itse en haluaisi heittää tätä suhdetta hukkaan kun ei meillä muuten riidellä. Ja mieshän nämä kinat jatkuvasti aiheuttaa. Hän on vielä itse puhunut siitä niin viisaasti et ihminen pystyy muuttumaan jos haluaa ja kasvamaan mut toista ei voi muuttaa. Olen vain ajatellut sitä, että aina päästään johonkin kompromissiin. Hänestä kompromissien tekokin on liikaa. Itse en ole koskaan olettanutkaan parisuhteen olevan helppo, siinä kasvetaan ajan kanssa yhteen ja ollaan valmiita tekemään töitä sen eteen et suhde onnistuu. Muutamalla tuttavapariskunnalla on ollut vastaavanlaisia tilanteita, mut he ovat päässeet niistä yli ajan kanssa ja suhde on taas vakiintunut. Minusta tuntuu et mieheni jotenkin pelkää tätä suhdetta tai odottaa kaiken olevan ruusuilla tanssimista, ei yksinkertaisesti kestä arkea.
Jellonamies niin kuin nainenkin vaatii kovasti huomiota ja kunnioitusta puolisoltaan. Jellonan pitää saada tuntea olevansa puolisonsa kunkku tai kuningatar... : )
Ehkä siellä taustalla on jotakin muutakin ja hän nyt vaan purkaa pahan olonsa sinuun joka olet lähin. Ehkä sun kannattais pysäyttää seuraava tilanne heti alkuunsa ja kysyä, että mikä sulla on? Osoita, että olet kiinnostunut hänen olotilastaan ja haluat hänen voivan paremmin, eli tartu asenteeseen, älä siihen mitä hän sinulle kulloinkin sanoo.
Ehkä hän kokee jotenkin jäävänsä sun esim. suunnitelmiesi "jalkoihin", jos sä olet kovin itsenäinen luonne, ja se tunne ei miellytä ylpeää leijonamieltä. Hän ehkä yhdistää sen menneisiin tossunalla olemisiin ja yrittää nyt saada kurssin kääntymään nalkuttamalla kun ei muutakaan osaa.
Mene ja tiedä. Ihmisluonne kun on niin moniulotteinen...
: \