Lainaus Jorma Tähkä 2015:
Kymmenien vuosien psykiatrina toimimisen kokemuksen valossa olen täysin vakuuttunut siitä , että lapsen terveen kasvun ja kehityksen kannalta paras perhemuoto on heteroseksuaalinen parisuhde. Tämä ei luonnollisestikaan yksin riitä, vaan vanhempien tulee olla persoonallisuudeltaan riittävän eheitä , rakkauteen ja huolenpitoon kykeneviä aikuisia.
Se ei tarkoita, etteivätkö monet ihmiset kykenisi kasvamaan toimintakykyisiksi ihmisiksi vähemmänkin optimaalisissa olosuhteissa, kuten esim. yksinhuoltajaperheissä. Vanhemman puutteesta jää tuolloinkin yleensä surun ja kaipuun arpi.
Homoseksuaalisesta perheestä puuttuu keskeisellä tavalla se sisäisten kiintymys-suhteiden ja samaistumismahdollisuuksien dynamiikka, jonka pohjalta lasten sukupuoli-identiteetti rakentuu, tavalla, jota ei voi täysin korvata perheen ulkopuolisilla samaistumiskohteilla.
Koska heteroseksuaalinen perhe ja homoseksuaalinen parisuhde ovat niin biologiselta, psykososiaaliselta kuin kulttuurilliselta luonteeltaan erilaisia yhteiselon muotoja tulisi niitä myös kutsua eri nimillä.
Täysin selvää on, että valitsivat aikuiset ihmiset kumman parisuhteen muodon tahansa, heillä tulee olla tasa-arvoiset oikeudet järjestää parisuhteensa keskinäiset puitteet ilman syrjintää.
Mitä perheen ulkopuoliseen adoptio-oikeuteen tulee, siinä ei ole kysymys aikuisten oikeuksista lapseen, vaan lapsen oikeudesta isään ja äitiin, joka on ihmislapsen kehitystarpeiden ytimessä . Se, että tälle yksinkertaiselle tosiasialle ollaan niin laaja-alaisesti sokeita, ei kerro edistyksestä, vaan vieraantumisesta ihmisyydestä ja sen psykososiaalisista perusteista.
Kymmenien vuosien psykiatrina toimimisen kokemuksen valossa olen täysin vakuuttunut siitä , että lapsen terveen kasvun ja kehityksen kannalta paras perhemuoto on heteroseksuaalinen parisuhde. Tämä ei luonnollisestikaan yksin riitä, vaan vanhempien tulee olla persoonallisuudeltaan riittävän eheitä , rakkauteen ja huolenpitoon kykeneviä aikuisia.
Se ei tarkoita, etteivätkö monet ihmiset kykenisi kasvamaan toimintakykyisiksi ihmisiksi vähemmänkin optimaalisissa olosuhteissa, kuten esim. yksinhuoltajaperheissä. Vanhemman puutteesta jää tuolloinkin yleensä surun ja kaipuun arpi.
Homoseksuaalisesta perheestä puuttuu keskeisellä tavalla se sisäisten kiintymys-suhteiden ja samaistumismahdollisuuksien dynamiikka, jonka pohjalta lasten sukupuoli-identiteetti rakentuu, tavalla, jota ei voi täysin korvata perheen ulkopuolisilla samaistumiskohteilla.
Koska heteroseksuaalinen perhe ja homoseksuaalinen parisuhde ovat niin biologiselta, psykososiaaliselta kuin kulttuurilliselta luonteeltaan erilaisia yhteiselon muotoja tulisi niitä myös kutsua eri nimillä.
Täysin selvää on, että valitsivat aikuiset ihmiset kumman parisuhteen muodon tahansa, heillä tulee olla tasa-arvoiset oikeudet järjestää parisuhteensa keskinäiset puitteet ilman syrjintää.
Mitä perheen ulkopuoliseen adoptio-oikeuteen tulee, siinä ei ole kysymys aikuisten oikeuksista lapseen, vaan lapsen oikeudesta isään ja äitiin, joka on ihmislapsen kehitystarpeiden ytimessä . Se, että tälle yksinkertaiselle tosiasialle ollaan niin laaja-alaisesti sokeita, ei kerro edistyksestä, vaan vieraantumisesta ihmisyydestä ja sen psykososiaalisista perusteista.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Näin tietenkin on.
No ei todellakaan ole.
Ja tuota täydentävät isovanhemmat.
talous kaiken tärkein, ei psykologia
Se on läpileikkaukseltaan normaalein tilanne mikä ihan jo biologisten mekanismien ja todennäköisyyksien perusteella on paras vaihtoehto. Kyse on klassisesta biologisesta lainalaisuudesta eli normaalijakauman keskiöstä, mikä toimii evolutiivisesti tehokkaimpana vaihtoehtona kunkin ominaisuuden suhteen. Jos kysyttäisiin hypoteettinen kysymys että haluaisitko sinä ennen syntymääsi syntyä perinteiseen mies-nais-ydinperheeseen vai johonkin muuhun ja omaisit valmiiksi faktat perhedynamiikasta ja tämän käyttäytymisestä, niin kyllä jokainen ihminen vastaisi että tuo ydinperhe on se juttu. Piste.
Yhteiskunta pyrkii manipuloimaan tätä luonnollisuutta anti-humaaniin suuntaan. Miten se voisi olla inhimillistä ja ihmisyyden varjelua kun tekoäly ja robotit on jo kohotettu ihmisten yläpuolelle? Robotit eivät voi kehittyä biologisesti, ihmiset voivat. Robottien laskentakyky on mahtava mutta niiden äly ei voi koskaan vetää vertoja ihmisen älylle. Tekoäly on sieluton. Se on kuin eloton teknologinen työkalu mitä voidaan käyttää joko hyvään tai pahaan.
H*mous on toinen asia. Sitähän esiintyy luonnossa mutta sekin on normaalijakauman ääripäässä esiintyvä ilmiö. Se ei ole evolutiivisesti kannattava vaihtoehto biologiselle organismille. Sehän estää lisääntymisen lähes jokaisella lajilla. Adoptio on ihmisten erikoisuus mutta tällöin lapseen ei ole aitoa biologista tunnesidettä eikä omituiset perhesuhteet ole lähtökohtaisesti hyväksi lapselle. Kaiken kaikkiaan kaikenlainen epänormaalius on yritetty arkipäiväistää ja tämä on juuri sitä yhteiskunnan suorittamaa manipulaatiota.
Olen normaaliuuden kannalla.