Onko muilla kokemuksia ajasta, kun jätkäkamu on intissä? Miten vaikutti/vaikuttaa väleihinne? Miten koitte tuon ajan?
Oon seurustellu n. 3 vuotta onnellisesti, mutta nyt armeijan aikana välit on jotenkin muuttunu. Onneksi intti on kuitenkin kohta takanapäin!
Tuntuu, että jätkäni on aina hirveän väsynyt. eikä jaksa tehdä mitään. Siinä samassa minä tunnen itseni "hylätyksi",unohdetuksi, kun hän haluaa tehdä asioita yksin. Kai se on normaalia, että haluaa lomalle päästyään tehdä itelle mieluisia asioita...Aina ei kuitenkaan ole näin. se on jotenkin "jaksottaista". Välillä kaikki on hyvin. Kaikki varmaan johtuu musta, kun otan/otin tuon armeijan aika raskaasti. Jätkääni asia ei tuntunut niinkään vaivaavan. On vaikea selittää omia tuntemuksia, mutta kertokaa edes te jotain omia ajatuksia aiheeseen liittyen...=)
Oon seurustellu n. 3 vuotta onnellisesti, mutta nyt armeijan aikana välit on jotenkin muuttunu. Onneksi intti on kuitenkin kohta takanapäin!
Tuntuu, että jätkäni on aina hirveän väsynyt. eikä jaksa tehdä mitään. Siinä samassa minä tunnen itseni "hylätyksi",unohdetuksi, kun hän haluaa tehdä asioita yksin. Kai se on normaalia, että haluaa lomalle päästyään tehdä itelle mieluisia asioita...Aina ei kuitenkaan ole näin. se on jotenkin "jaksottaista". Välillä kaikki on hyvin. Kaikki varmaan johtuu musta, kun otan/otin tuon armeijan aika raskaasti. Jätkääni asia ei tuntunut niinkään vaivaavan. On vaikea selittää omia tuntemuksia, mutta kertokaa edes te jotain omia ajatuksia aiheeseen liittyen...=)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Koitaa ymmärtää sitä kultaasi, sillä intti on aika raskasta, ja se vie hermojakin. Hän on varmasti väsynyt, pistäppäs itsesi samaan tilanteeseen...
Poljet fillarilla 100 kilsaa päivän aikana, ryömit metikössä, nukut teltassa metsän keskellä, sataa vettä...silti pitää jaksaa olla reippaana.
Et kai sinäkään jaksaisi lomillasi olla pirteä kuin peipponen?
Koita ymmärtää siis miestäsi, hän on varmasti väsynyt, ja kun hän pääsee lomille, tahtoo hän varmasti olla kavereidensa kanssa, ja pitää hauskaa, jotta unohtuisi hetkeksi koko intti.
Hän etsii niitä mukavia asioita aina lomillaan...Ja tahtoo relata.
En usko että se suhteenne siitä pahaksi menee...intti on sellainen. Yritä vain olla ymmärtäväinen, ja tee kultasi olo mukavaksi kun hän on lomilla. Minun kultani oli intissä viime vuonna, ja meillä oli samanlaista, mutta minä ymmärsin häntä..ja olemme edelleen onnellisesti yhdessä, ja intti on takanapäin :)
Jos mies haluaa intti lomillaan tehdä mukavia asioita mitä mainitsit: olla kavereiden kanssa, relata jne... Tärkein taisi puuttua? Viettää aikaa tyttökaverin kanssa. Mies/ poika joka tekee näin, rakastaa todella tyttöään. Ajatelkaapa itsekkin järjellä?
Kyllä me ainakin mun miehen kanssa nähtiin ihan aina kun sillä vaan vapaata sattui olemaan- silloin kun ei oltu yhdessä, niin kirjoteltiin kirjeitä, läheteltiin tekstareita ja soiteltiin aina kun pystyi.
Niin se mun mielestä kuuluu olla. Meillä intti vaan syvensi tunteita- oltiin silloin armeija-aikana seurusteltu jo 4vuotta.
Meillä ei tosin ole välimatka noin suuri...Mieheni harrastaa myös jalkapalloa ja hän pääsi lähes joka ilta nk.harkkavapaille, ja tietty nähtiin aina siinä samalla ainakin vilaukselta:).
Tiiän, et intissä on kovaa...kyllähän sen siitä väsymyksestäkin jo näkee, ja masennuksestakin.
On vaan niin raivostuttavaa lähteä rakkaansa luo esim. perjantai-iltana, jos kaikki viikonloput menee samalla lailla; huutoa, pienistä asioista riitelyä, toinen tekee vaan jotain omia juttuja...sillon tulee turhautunut olo..Onneksi kuitenkaan aina ei ole näin!...meillä kun vielä on tota välimatkaa sen verran, et saa yli tunnin linkissä aina istua, et voidaan nähä. No, mut tähänkin asti on kestetty, miksi ei loppuaikaa...kolmen vuoden juttua ei halua ihan vähällä pois heittää...!ja ei kai yks armeija sitä voi tuhota.
Kyllä se inttiaika oli välillä todella vaikeeta kestää. Ukkoni on ns. herkkis ja hermoili intissä kaikesta niin pirusti. Joutui vielä kasarmin raskaimpaan komppaniaan. Kyllä se oli sellasta puhelimen kanssa seurustelua ja viikonloppuna ei malttanut uskoa että sai toista oikeen rutistaa :) Koko ajan sitä kyllä oli huolissaan että miten sillä mahtaa siellä mennä. Rankkaa siellä selvästi oli; poti jonkinasteista masennusta siinä alussa, näki painajaisia, ei jaksanut pe-illalla kuin nukkua. Tuntui niin pahalta kun se tuli lomille likaisena ja huonosti syöneenä, väsynenä ja pää särkien:( Jatkuvasti kertoili mitä kamalaa taas oli tapahtunut joku päivä. Kun ei päässyt lomille, ajoin sata kilsaa että pääsin katsomaan sitä kasarmille. Surkeinta oli se alku kun joutui heti olemaan 3 vko kiinni. Koskaan ei voinu tietää että milloin kultansa seuraavaks näkee. Se oli vähän sellasta aikaa kun tuli itkettyä aika paljon.
Ei meidän suhde miksikään muutunut intin takia. Nykyään asutaan yhdessä onnellisina. Rankkaa se kyllä oli, viikonloput meni usein pilalle hänen masentuneisuutensa takia. Yritin kuitenkin aina tukea ja pitää hyvänä ja lohduttaa. Riitahan ei mitään siinä tilanteessa auta kun toisella on paha mieli. Tietty sunkin miehesi haluaa kotona tehdä omia juttujaan, intissähän se ei voi tehdä mitään. Koita lyöttäytyä hänen seuraansa, sano että haluat olla nyt hänen kanssaan kun kohta ei taas viikkoon nähdä. Pidä hyvänä ja passaa. Sitten se voi siellä kassulla muistella ihanaa tyttöään ja kivaa viikonloppua:) Kyllä se intti joskus loppuu vaikka se tuntuukin tosi kaukaiselta:) Intin jälkeen kaikki on taatusti ennallaan.
Kiitti noista kommenteista! Ihan samanlaisia tuntemuksia näköjään muillakin on asiasta. Kerran ajattelin jo luopua toivosta, kun en henkisesti meinannut jaksaa...justiin sillon alussa, kun oli tottunut näkemään joka viikonloppu, mutta nyt sai oottaa pari viikkoa et näkee. Olen kai aika "heikko". Kyllähän me aina nähdään, kun se pääsee lomille, ei se siitä kiinni ole, ja molemmat sitä haluaakin kun on hirveä ikävä, mutta se onkin aina eri juttu miten loma sujuu. Jossain vaiheessa jätkäni kai tajusi riitojen jälkeen, että en halua matkustaa sen luo, jos saan suurinpiirtein "yksin" olla ja katsoa telkkaria...sen jälkeen suhde muuttui. Nyt katsotaan telkkaria yhdessä, ainakin melkein aina. Välillä tuntuu, että olen itsekäs...että ajattelen vain omaa oloani, kun toinen on väsynyt jne. Kuitenkin haluan, jos matkustan yli tunnin häntä tapaamaan melkein joka viikonloppu, että saan tehdä asioita yhdessä jätkäni kanssa, enkä vaikka hänen äitinsä! Toisaalta taas sellainen alkuhuuma on jo takanapäin ja "arki" on tullut suhteeseemme. Minäkin niin kovasti toivon, että se intti tosiaan kohta loppuu ja kaikki palaa ennalleen!
Uskallampa arvata, että nämä ovat aika monelle samoja ongelmia ja uskon että niin moni muukin vielä minunkin jälkeeni kirjoittaa aiheesta...=)
Poikaystäväni pääsi kuukausi sitten pois intistä. Intti aika ei aina ollut ihan helppoa. Vielä kun hän oli 4 ajotunnin päässä siellä! Lomilla kuitenkin me vietettiin aikaa yhdessä, niinhän se kuuluu ollakkin, että silloin ollaan suurimmaksi osaksi tyttöystävän kanssa. Lomapäivät oli ihania, vaikka jätkäni joskus olikin väsynyt, mutta siihenhän auttoi nukkuminen! eli ihan hyvin toi aika meni ja siinä ehkä oppi ajatteleen kuinka tärkeä oma kulta on.
Oliko teidän "jälleennäkeminen" aina yhtä "kiihkeä"?
vai oliko aikoja, et jätkä hädin tuskin jakso suukkoa antaa jos oli esim. niin väsynyt?
vai oliko tämä sellaista jaksottaista, milloin mitenkin?
'jälleennäkemisissä' ei todellakaan suukkoja ja halitusrutistuksia säästelty!:)-niin sen olla pitää!Väsymys kyllä unohtuu edes siksi pieneksi hetkeksi kun näkee rakkaansa!