Synkkinä hetkinä ainut valo on taivaan tähdet ja kirkas mieli

Kaikein vaikeinta elämässä lienee pysyä positiivisena läpi koko elämänsä ja nähdä valoa silloinkin, kun kaikki valo ympäriltä häviää, eikä jäljelle jää kuin kylmyys ja kaiken nielevä pimeys.

Myös Punkalaitumella on toisinaan niin pilkkosen pimeää, että valoa ei ole kuin taivaan tähdissä. Silloin ei auta mennä kuin kirkkaalla mielellä ja katsoa tähtiin!Ja kun näet tähdet ja niiden perässä lähdet, löydät polun jalon ja näet aamun valon sekä oma koti talon! Annat virran vain vierä ja seuraat polkua joka eteesi aukeaa!

Näin ei usein käy muuta kuin baariehtoina, mutta silloin ymmärrät, että jos näet valon niin useinkaan ne eivät ole taivaan tähtiä vaan katuvaloja, jotka muistuttavat erehdyttävästi tähtiä, kun silmät ristissä umpihumalassa niitä ylös päin monttu auki toljotat.

Mutta eipähän eksy pimeille kujille, koska täällä elää todistettavasti myös vampyyrejä, jotka vaanivat pimillä kujilla ihmissusien kanssa ihan siinä lemmikieläinten hautausmaan kupeessa! Sitä paikkaa tulee välttää kuin ruttoa ja koleraa! Sinne on moni eksynyt ja rapajuoppo kuopattu ja haudattu, eikä niistä sen koomin ole kuultu muuta kuin kansantaruissa. Kuulemma kummitelevat pienille lapsille halloweenina ja pistävät kehdot keinumaan itsestään!

Elämä muuten tässä ihmisen paratiisissa on auvoisaa. Täällä, kun kuuntelee metsän huminoita, voi kuulla käen kukannan lisäksi oman päänsä sisäisen kuminoita kuin kaikuna kuuluvan kosken, Punkalaitumenjoen vuolaana virtaavan uoman, murtaen tietään halki peltomaiseman.

Täällä ihmisen onni pienisä asioissa ja suurissa unelmissa, ja kaupungin valoissa!