Rakkaalleni!
Moi kulta, lähestynkin sua nyt näin epämodernisti, kirjeellä… (alkuperäinen paperiversiona!) Mutta muutamia ajatuksia on vain pakko laittaa paperille, saa sitten nähdä saanko tätä edes annettua…
Se on hienoa, että voimme välimme ystävinä säilyttää. Vaikka molemmat tosin tiedämme, että se tietty laimenee ja hälvenee tästä rakkauden sävyttämästä (puhun omasta puolestani) ystävyydestä sellaiseen ”tavalliseen” ja kun tuo sukupuolierokin on, ja joskus uusien kumppaneiden myötä varmaan lähes katoaa (realisti kun olen!)… Ymmärsin että sinulla on ollut naispuoleisia ystäviä ennenkin, ihmettelen vain minne he ovat kadonneet…?
Mutta nautitaan tästä mitä meillä NYT on, päivä, viikko, kesä (?) kerrallaan : ) Eikä oteta turhia paineita. Kunhan vaan muistetaan olla toisillemme rehellisiä ja avoimia, et tiedetään missä mennään ja ei sitten oteta ongelmaa jos/kun tilanteet muuttuu. Mulla kuitenkin on tavoite löytää ”se oikea”, jonkin aikaa luulin sinusta sen löytyneen…
Paljon kyllä tästä suhteesta opin ja aion hyödyntää sitä tulevaisuudessa. Elämäni lyhyimmäksi, mutta monella tapaa tärkeimmäksi ja antoisimmaksi suhteeksi tämä jää muistoihini : )
Kiitos Sinulle ymmärtäväisyydestä, reiluudesta, suvaitsevaisuudesta, pitkäpinnaisuudesta, avuliaisuudesta, kiltteydestä ja ennen kaikkea YSTÄVYYDESTÄ jonka saan vielä kanssasi jakaa! Monella miehellä olisi sinusta niin paljon opittavaa. Mut minä ainakin nyt paremmin tiedän millaisen miehen haluan (tietty joitakin myönnytyksiä realiteetit huomioiden on pakko tehdä ; ), mutta sinusta niin paljon napsisin ominaisuuksia häneen. Olet mahtava mies, toisaalta niin ”oikeanlainen”, mut kuitenkaan meillä ei nämä ”elämät vaan kohtaa”, kuten olen aiemminkin sanonut. Ja harmikseni olen (taas kerran) oikeassa. Tuntuu vain niin ”epäreilulta”, että sinä ymmärsit sen just nyt, kun minä aloin kunnolla kypsyä ajatukseen meistä ikuisesti (hui) yhdessä… Mutta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. Kaikkein kamalinta olisi, jos olisin tehnyt sinut ajan kanssa onnettomaksi ja ahdistuneeksi… But the show must go on…
Minun elämän tärkein pointti on rakkaus, jos sitä ei ole suoraan tarjolla, pyrin sen löytämään, paikalleen en koskaan pitkäksi aikaa ainakaan osaa jäädä… Mulle vaan “sattuu” näitä lyhyempiä juttuja, mut sitenhän sen oikean voin vain löytää, hakemalla ja kokeilemalla… Ehkä siinä sydän välillä itkee, mutta enpähän voi sanoa, etten ainakaan yrittänyt. Ja mistä sitä koskaan tietää, et jospa sit seuraava…
Mullahan on miesten suhteen sanonta, ”et ne on kuin ratikoita, aina tulee uusia”, mut nyt tuntuu et haluan ainakin pari pysäkin väliä kävellä ihan yksin…
Kulta tää on niin vaikeaa, mutta eteenpäin on vaan mentävä!
Suukko ja hali,
ikuisella Ystävyydellä ja Rakkaudella
Moi kulta, lähestynkin sua nyt näin epämodernisti, kirjeellä… (alkuperäinen paperiversiona!) Mutta muutamia ajatuksia on vain pakko laittaa paperille, saa sitten nähdä saanko tätä edes annettua…
Se on hienoa, että voimme välimme ystävinä säilyttää. Vaikka molemmat tosin tiedämme, että se tietty laimenee ja hälvenee tästä rakkauden sävyttämästä (puhun omasta puolestani) ystävyydestä sellaiseen ”tavalliseen” ja kun tuo sukupuolierokin on, ja joskus uusien kumppaneiden myötä varmaan lähes katoaa (realisti kun olen!)… Ymmärsin että sinulla on ollut naispuoleisia ystäviä ennenkin, ihmettelen vain minne he ovat kadonneet…?
Mutta nautitaan tästä mitä meillä NYT on, päivä, viikko, kesä (?) kerrallaan : ) Eikä oteta turhia paineita. Kunhan vaan muistetaan olla toisillemme rehellisiä ja avoimia, et tiedetään missä mennään ja ei sitten oteta ongelmaa jos/kun tilanteet muuttuu. Mulla kuitenkin on tavoite löytää ”se oikea”, jonkin aikaa luulin sinusta sen löytyneen…
Paljon kyllä tästä suhteesta opin ja aion hyödyntää sitä tulevaisuudessa. Elämäni lyhyimmäksi, mutta monella tapaa tärkeimmäksi ja antoisimmaksi suhteeksi tämä jää muistoihini : )
Kiitos Sinulle ymmärtäväisyydestä, reiluudesta, suvaitsevaisuudesta, pitkäpinnaisuudesta, avuliaisuudesta, kiltteydestä ja ennen kaikkea YSTÄVYYDESTÄ jonka saan vielä kanssasi jakaa! Monella miehellä olisi sinusta niin paljon opittavaa. Mut minä ainakin nyt paremmin tiedän millaisen miehen haluan (tietty joitakin myönnytyksiä realiteetit huomioiden on pakko tehdä ; ), mutta sinusta niin paljon napsisin ominaisuuksia häneen. Olet mahtava mies, toisaalta niin ”oikeanlainen”, mut kuitenkaan meillä ei nämä ”elämät vaan kohtaa”, kuten olen aiemminkin sanonut. Ja harmikseni olen (taas kerran) oikeassa. Tuntuu vain niin ”epäreilulta”, että sinä ymmärsit sen just nyt, kun minä aloin kunnolla kypsyä ajatukseen meistä ikuisesti (hui) yhdessä… Mutta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. Kaikkein kamalinta olisi, jos olisin tehnyt sinut ajan kanssa onnettomaksi ja ahdistuneeksi… But the show must go on…
Minun elämän tärkein pointti on rakkaus, jos sitä ei ole suoraan tarjolla, pyrin sen löytämään, paikalleen en koskaan pitkäksi aikaa ainakaan osaa jäädä… Mulle vaan “sattuu” näitä lyhyempiä juttuja, mut sitenhän sen oikean voin vain löytää, hakemalla ja kokeilemalla… Ehkä siinä sydän välillä itkee, mutta enpähän voi sanoa, etten ainakaan yrittänyt. Ja mistä sitä koskaan tietää, et jospa sit seuraava…
Mullahan on miesten suhteen sanonta, ”et ne on kuin ratikoita, aina tulee uusia”, mut nyt tuntuu et haluan ainakin pari pysäkin väliä kävellä ihan yksin…
Kulta tää on niin vaikeaa, mutta eteenpäin on vaan mentävä!
Suukko ja hali,
ikuisella Ystävyydellä ja Rakkaudella
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oletko U...?
U...!