Miesystävä lähtee muutamaksi kuukaudeksi ulkomaille työreissuun. Ahdistaa, ärsyttää ja v-tuttaa suunnattomasti. Mustasukkaisuuskin iskee. En tiedä mitä siellä touhuaa, ei ole mikään kotihiiri luonteeltaan ja tulee tunne että saattaisi häntä ne paikalliset hyvinkin kiinnostaa.. Noin pitkä aika kuitenkin kyseessä, eikä tule välillä kotiin.
Myös ikävä. Pari hätäistä viestiä tai puhelua -mikä suhde se sellainen on??! Mies ei tunnu pitävän asiaa minään, mitä myös ihmettelen. Tämä ei kuitenkaan ainoa reissu hänellä, vaan näitä tulee jatkossakin. Miksei hän näe, että tilanne voisi olla jotenkin ongelmillinen suhteen kannalta? Vai eikö välitä? Minusta monien kuukausien erot eivät voi vaikuttaa kuin negatiivisesti, enkä tiedä kauanko tällaista jaksan.
Sanokaa, mitä itse tilanteesta ajattelisitte. Miehet, jos itse olisitte lähdössä, pitäisittekö itsestäänselvänä uskollisuutta vaikka kyseessä pitkä aika? Voisitteko ottaa tilanteen "rauhallisesti" kuten miesystäväni vai miettisittekö kuten minä?
Myös ikävä. Pari hätäistä viestiä tai puhelua -mikä suhde se sellainen on??! Mies ei tunnu pitävän asiaa minään, mitä myös ihmettelen. Tämä ei kuitenkaan ainoa reissu hänellä, vaan näitä tulee jatkossakin. Miksei hän näe, että tilanne voisi olla jotenkin ongelmillinen suhteen kannalta? Vai eikö välitä? Minusta monien kuukausien erot eivät voi vaikuttaa kuin negatiivisesti, enkä tiedä kauanko tällaista jaksan.
Sanokaa, mitä itse tilanteesta ajattelisitte. Miehet, jos itse olisitte lähdössä, pitäisittekö itsestäänselvänä uskollisuutta vaikka kyseessä pitkä aika? Voisitteko ottaa tilanteen "rauhallisesti" kuten miesystäväni vai miettisittekö kuten minä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
se o vain seksii, jos tapahtuu jotain. kotiinpalatessa historiaa ja miehes oma asia. kokemus on hyväks. eikä kuulu sulle.
Väärässä?
en ; moni nainen sanoo samaa
se o tätäpäivää.
tämmönen mielipide
Tuntuu, että monet kavahtavat seurustelussa nimenomaan sitä, että oma vapaus elämänsä suhteen katoaa. Työt tai opiskelu ulkomailla ovat yksi osa vapautta ja mielestäni jokaisella on oikeus lähteä, jos haluaa.
Ei toista voi pakottaa olemaan yhdessä. Pakottaminen ja väkisin sitouttaminen tukahduttavat rakkauden. Ja valinnat tyyliin "joko ura tai minä" ovat myös epäreiluja.
Ainoa asia, minkä seurustelu estää, on vieraat seksikumppanit. Ja on ihan oikein olettaa, että housut pysyvät jalassa myös ulkomailla.
Parisuhde on sitä, että yksilöt elävät yhdessä mutta vastaavat silti omasta elämästään. Jos toinen ei kestä toisen valintoja (esim. ulkomaille lähtöä), niin ehkä kannattaa lähteä suhteesta. Kuten sanottu, toista ei voi pakottaa jäämään ja silloin jäljelle jää vain oma suhtautumisesi tähän valintaan.
ei seurustelu mitään estä. naivia olettaa sen jotain estävän.
kysymys on omasta halusta.
Ota nyt tyttö hyvä itseäsi niskasta kiinni! Ei pidä istua kotona yksin katkeroitumassa siitä, mitä toinen ehkä tekee jossain ulkomailla. Se se tappaa koko suhteen kun katkeroidut kuvitellessasi kaikkea mahdollista, ei mikään, mitä oikeasti tapahtuu.
Käy itse ulkona mahdollisimman usein, kävelyllä ja kirjastossa, jos ei sen ihmeempää. Pääasia, että edes näet toisia ihmisiä. Mene ihmisten pariin, kavereiden kanssa ulos, tai jos kavereita ei ole, niin hanki niitä kiireen vilkkaan (ehdota vaikka työkavereille, että lähtään terassille, tai soittele puolitutuille ja tutustu niihin, tai lähde viettämään iltaa yksin, tai hanki joku harrastus). Yksin olemalla teet vain hallaa itsellesi, etkä suojele mitään parisuhdetta.
Ja kivan illan jälkeen lähetä oikein positiivinen tekstari sille miehellesi, niin eiköhän sieltäkin tule jotain positiivista takaisin, kun toinen huomaa, että osaat elää ilman häntäkin. Ja jos sitten suhde menee poikki, niin sulla on turvaverkko olemassa, kavereita ja muuta sosiaalista elämää.
tällaista haluankin kuulla.. :) Mulla on paljon kavereita ja paljon tekemistä keksitty. Silti suren ja jahkaan, kummallista.. Tuntuu vain, että toinen etääntyy minusta kun siellä paljon uutta ja mielenkiintoista. Enkä pääse tuosta mustasukkaisuudesta. Kun tietää että niin monet pettävät reissuissa, ja ahdistaa kun tiedän ettei hän minulle kertoisi vaikka mitä suhteita siellä virittelisi.
Pettäminen ei ole niin helppoa muualla kuin Suomessa (jollei mene huoriin). Poikkeuksena köyhät Etelä-Amerikan maat ja jotkut Kauko-idän maat. Se vaatii muutakin kun yhden illan hairahduksen. Se vaatii rakentelua ja valehtelua ja pelailua jota suomipoika ei yleensä osaa. Voit olla levollisin mielin.
vaikka Virossa ja Venäjällä ole älyttömän helppo pettää? Huorissa tietty, mutta muutenkin. Nehän on innokkaina ottamassa suomipojan että pääsisivät tämän rahoihin.. Vai miten?
Ainakin köyhissä pikkukaupungeissa luulisi olevan innokasta seuraa..
Mietippäs nyt pikkuisen. Tahtoisit kahlita kulta patteriin aina kun lähdet jonnekin. Pysyypähän ukko ainaki kotona.
Eikö onnistu pakata kamoja ja lähtee mukaan?
Mitä järkee on edes elää parisuhteessa jossa joutuu epäilemään toista jatkuvaan? Toki tiedän että ikävä on aika tuskainen olo, mutta luuletko että jos miehesi todella rakastaa sinua, niin hän unohtaa sinut heti kun kääntää selkänsä. Tuo suhdehan on lujalla pohjalla.
Kai mua stressaa, kun tää mies tuijottelee jo mun kanssani niin paljon muita naisia. Pää kääntyy AINA ja NIIN PITKÄÄN kuin joku seksyli likka on näkyvillä. Tulee epäilys, mitä sitten touhuaa kun minä en ole paikalla, kerran niin innokas on muiden muiden suhteen. Tiiän tiiän, katsoa saa ja niin teen minäkin, en ole mikään älytön friikki. Mutta aiemmissa suhteissa mies on yleensä vilkaissut, nyt tuijottelee.. Mitä sanotte?
Kai mua stressaa, kun tää mies tuijottelee jo mun kanssani niin paljon muita naisia. Pää kääntyy AINA ja NIIN PITKÄÄN kuin joku seksyli likka on näkyvillä. Tulee epäilys, mitä sitten touhuaa kun minä en ole paikalla, kerran niin innokas on muiden muiden suhteen. Tiiän tiiän, katsoa saa ja niin teen minäkin, en ole mikään älytön friikki. Mutta aiemmissa suhteissa mies on yleensä vilkaissut, nyt tuijottelee.. Mitä sanotte?