Ollaan asuttu mieheni kanssa yhdessä vasta 3kk (yhdessä vuosi)ja nyt jo lähes päivittäin tulee riitaa pienistä arkisista asioista. Eilenkin mieheni suutahti (mielestäni) turhaan pienestä asiasta. Mä pahoitin tästä suuresti mieleni ja kyselin miksi hän suuttui jne. Mulla on tarve selvittää riitatilanteet ja monesti hali ja anteeksipyyntö saisi mut taas hyvälle tuulelle. Mieheni kuitenkin vain ärsyyntyy kun yritän keskustella näistä riidoistamme, sillä hänen mielestään ne pitää unohtaa ja jättää sikseen. Olenko kohtuuton, kun nämä pienetkin esim. siivouksesta syntyvät riidat ahdistaa mua ja toivoisin virallista sovintoa (ja anteeksipyyntöä) niiden jälkeen? Tyypillinen tilanne on se, että jostain sivuseikasta syntyy riita (mies ärsyyntyy), kinataan hetki, mä ahdistun ja koitan aloittaa keskustelua, jolloin mies vetäytyy ja sanoo että unohda..Sitten mä menen makkariin itkemään. Kyllä mieheni lopulta sitten koittaa lohduttaakin. Mutta tää yhteiselämä ei vain nyt oikein tunnu toimivan, en mä jaksa joka päivä olla osan vapaa-aikaani surullinen, koska meidän kommunikaatio ei tunnu toimivan. Ja tosiaan, yhteinen kämppä on ihan tuore juttukin, paremmaksi tää tuskin ajan myötä muuttuu. Vai onko muilla ollut yhteenmuuton jälkeen alussa sopeutumisvaikeuksia ja sitten myöhemmin on sujunut paremmin? Millä nämä riidat saisi loppumaan...itse koitan säilyttää malttini, mutta en siedä sitä, että mulle suututaan tai ollaan ilkeitä mitättömien asioiden takia. Lisäksi mieheni ei pyydä anteeksi, se pelastaisi monta kertaa illan riidattomaksi. Mies on kolmekymppinen, itse olen muutaman vuoden nuorempi. Kai mä haluaisin vain tietää, onko muilla samanlaista vai onko suhteemme huono ja tuhoontuomittu? Paljon hyvääkin siinä kyllä on, enkä haluaisi siitä kovin kevein perustein luopua.
päivittäistä kinastelua
väsynyt
4746
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kappalejako.
Oikeassa oot..olis pitänyt tehdä selkeämpi teksti. Mutta kirjoitin töissä kahvitauolla enkä ehtinyt tuollaisia ajatella. No, ehkä joku kuitenkin saa tekstistäni selvää ilman kappalejakoakin.
Parisuhteen arkeen kuuluu, että asiaoista ei aina olla samaa mieltä ja kyllä se on totta, että lkuvaiheessa, kun haetaan yhteisiä "toimintatalpoja"(lue: sovitetaan elämää yhteen) tulee näitä riitoja hyvinkin pienistä asioista, eikä se sinällään ole vakavaa.
Tärkeämpää on teitysti oppia käsittelemään niitäkin tilanteita ja pääsemään niisät yli.
Pienen vinkin voisin antaa. Kokeileppa, että jos muuttaisit itse omaa tapaasi lähestyä asioita ja miestäsi tällaisessa tilanteessa, eli käännät asioiden käsittelyjärjestystä toiseksi. Pyydät ihan ensimmäisenä anteeksi mieheltäsi ja kerrot, että et halunnut pahoittaa hänen mieltään. On paljon helpompi aloittaa keskustelu sen jälkeen asiasta, eikä siinä tarvi silloin enää syyttää ketään tai vääntä, että kumpi aloitti riidan tms. Kun on riitaa, niin yleensä syytä on molemmissa ja kumpikin voi muuttaa ainoastaan itseään.
Koita sinä muutosta itsessäsi, niin eiköhän se siitä etene parempaan suuntaan.
lue kirja myötäelämisentaito, rosenberg. se on imenomaan kirja jossa kerrotaan miten opitte kommunikoimaan.
naiset ovat yleensä halukkaampia puhumaan suhteesta ym. se on se meidän naisellinen piirteemme.
minulla on mies joka on kiinostunut asioista ja siltikin minä olen se joka aloittaa asian selvittämisen.
mutta tuosta kirjasta voit lukea ja opetella miten kannattaa toista osapuolta lähestyä niin että keskustelusta tulee hedelmällinen ja voitte olla siltikin erimieltä ja riitelemättä.
aivan normaalia tuo on siis, mutta voitte oppia kommunikoimaan. aluksi pitää tottua toiseen ihmiseenkin siinä ja toisen tapoihin. miten saada tilaa itselle, miten olla yhdessä mutta säilyttää itsenäisyys? siksi se saattaa kärjistää tilanteenne.