Mulla on nyt menossa jo pidempään kestänyt huono kausi. Olen eronnut syksyllä, muutin kamalan luukkuun, petyin jälleen ihmissuhteissa.
Olen käynyt näkijöillä, ja he ovat sanoneet, että tämä kausi alkaa olla jo lopussa, mutta miksi minusta tuntuu, ettei mikään silti suju.
Olen tosin saanut uuden ihanan asunnon, johon muutan tyttäreni kanssa parin viikon päästä. Mutta poikani ei muuta kanssamme, vaan jäi pois. Otti oman asunnon. Ihmissuhteet, lähinnä miesten kanssa eivät suju, ei millään. Yksi ihastunut ilmoitti, juuri kun häneen luotin, ettei enää pysty tähän!! Taas pettymys. Yksi ei oikein tiedä mitä haluaa, tai minä en ota hänestä selvää.
Kaikenlisäksi...välini menivät lopullisesti erääseen pitkäaikaiseen ystävääni poikki.
Olimme tunteneet toisemme 32 vuotta. Hänestä ja minusta oli tullut niin erilaisia, ja lähinnä vain tunsimme toistemme seurassa ärtymystä.
yritin asiallista keskustelua, hän vain huusi. Kirjoitin hänelle asiallisen kirjeen, hän minulle kaikkien luettavissa olevan kortin, jossa haukkui minut pataluhaksi. Joten, ei enää, kiitos.
Eikö tämä ikinä lopu. Tämä ystäväni on siis nainen, mutta katkera ja katellinen, kai.
Onneksi minulla on kuitenkin muita kavereita, vaikka tämä nainen sanoi kaikkien jättävän minut.
Tunnen osalta helpotusta, osalta en.
Että tälläistä.
Onko muita samoja kokemuksia omaavia??
Olen käynyt näkijöillä, ja he ovat sanoneet, että tämä kausi alkaa olla jo lopussa, mutta miksi minusta tuntuu, ettei mikään silti suju.
Olen tosin saanut uuden ihanan asunnon, johon muutan tyttäreni kanssa parin viikon päästä. Mutta poikani ei muuta kanssamme, vaan jäi pois. Otti oman asunnon. Ihmissuhteet, lähinnä miesten kanssa eivät suju, ei millään. Yksi ihastunut ilmoitti, juuri kun häneen luotin, ettei enää pysty tähän!! Taas pettymys. Yksi ei oikein tiedä mitä haluaa, tai minä en ota hänestä selvää.
Kaikenlisäksi...välini menivät lopullisesti erääseen pitkäaikaiseen ystävääni poikki.
Olimme tunteneet toisemme 32 vuotta. Hänestä ja minusta oli tullut niin erilaisia, ja lähinnä vain tunsimme toistemme seurassa ärtymystä.
yritin asiallista keskustelua, hän vain huusi. Kirjoitin hänelle asiallisen kirjeen, hän minulle kaikkien luettavissa olevan kortin, jossa haukkui minut pataluhaksi. Joten, ei enää, kiitos.
Eikö tämä ikinä lopu. Tämä ystäväni on siis nainen, mutta katkera ja katellinen, kai.
Onneksi minulla on kuitenkin muita kavereita, vaikka tämä nainen sanoi kaikkien jättävän minut.
Tunnen osalta helpotusta, osalta en.
Että tälläistä.
Onko muita samoja kokemuksia omaavia??
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eikö eron jälkeen kannattaisi olla yksin jonkin aikaa. Hieman miettiä menneisyyttä ja siinä sivussa myös tulevaa ja ennen kaikkea sitä, mitä elämältä haluaa "loppupeleissä"? Eikä hiisaantua heti uuteen parisuhteeseen, kun entinen erokin on vielä selvittämättä.
Nimittäin yksinkin voi olla, asua/elää ja nauttia hetken rauha, talvisodan jälkeen.
Eikä se tarkoita sitä, että olisi "erakoksi" ryhdyttävä.
Kyllä kannattaa opetella elämään yksin ennen kuin eron jälkeen syöksyy uuteen suhteeseen - johon kumpikin tuo omat ongelmansa jotka sitten ensi-ihastuksen haihduttua karvaasti koetaan... Yksin voi elää ja meikäläinen elää aivan hyvin yksinkin.