Uskottomuus voi aiheuttaa vakavia mielenterveydellisiä ongelmia. Eräs tuttavani petti tulevaa puolisoaan ennen häitä - kumppaninsa parhaan ystävän kanssa. Salailu ja huono omatunto (ja ties mitkä muut syyt) todennäköisesti johtivat kokolailla täydelliseen mielenterveyden romahtamiseen: hän masentui vakavasti ja joutui psykoosiin. Matka syrjähypystä sairaalaan kesti vain vuoden.
On ilmeisen raskasta elää sellainen teko kontollaan, etenkin kun tietää teon mahdollisen julkitulon mahdolliset vaikutukset. Onko kellään muilla vastaavia kokemuksia?
On ilmeisen raskasta elää sellainen teko kontollaan, etenkin kun tietää teon mahdollisen julkitulon mahdolliset vaikutukset. Onko kellään muilla vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tiedän vaan, et kertomalla voi saada petetyn hakeutumaan hoitoon.
Miten nainen voi olla noin omien tunteidensa vietävissä? Ystäväsi menetti mielenterveytensä ja mahdollisesti avioliittonsa koska ei pystynyt toimimaan tunteidensa vastaisesti. Vaikka sitä kumppanin ystävää haluaisikin, niin ei sitä tarvitse toimia sen mukaisesti. Kaikki tunteet ovat sallittuja, teot eivät.
Myös petetty päätyy helposti hoitoon. Kokemusta on.
elämäntilanne voi vaikuttaa niin, että sairastuu. Yksi kestää enemmän kuin toinen vastoinkäymisiä. Yleistäminen ei kannata tässäkään asiassa. Ja kuten edellä mainittiin yleensä uhri eli petetty masentuu helpommin, koska itsetunto kärsii ja koko elämä käännetään nurin toisten toilailujen seurauksesta.
"Yleistää ei kannata tässäkään asiassa."
Yksin uskottomuus voi sairastuttaa.
sairaalassa kehottivat häntä tunnustamaan syrjähypyn miehelleen. aika outoo, eiks vaan?
Outoako? Ei olleenkaan, vaan todennäköisesti se ratkaisisi koko tilanteen. Outoa olisi se jos ne neuvoisivat olemaan hiljaa koko asiasta, tai yrittäisivät neuvoa miten asian kertomista voisi vältellä. Luuletko että ystäväsi edes olisi joutunut sairaalaan, jos olisi heti kertonut asiasta puolisolleen. Jos joku hakeutuu sairaalaan tupakan tai alkoholin takia niin kyllä ne silloinkin kehoittavat jättämään aineet, ja aivan sama pätee näihin omantunnon tuskiin siitä että on salannut puolisolta jotain, tms.
Miten niiden mielestäsi sairaalassa olisi sitten pitänyt kyseistä potilasta hoitaa? Muistahan että sairaalat pyörivät veron maksajien rahoilla, eikä potilas saa valita sitä itselleen kaikkein mieluisinta ja kalleinta hoitoa.
Eihän sitä vielä sinne sairaalaan jouduttua kukaan tiennyt mistä kaikki johtui. Sittenhän se selvisi. Eikä hän sinne itse hakeutunut, vaan hänet "vietiin" sinne. Tajuaisiko psykoosissa oleva itse tilaansa?
Tarkoitan, että oli outoa, että häntä kehotettiin kertomaan, sillä täällä palstoilla yleinen mielipide ja suositus tuntuisi olevan "älä kerro, se vain loukkaisi, itse se taakkansa on kannettava, mitäs olet niin heikko".
Minustakin rehellisyys on loukkaamattomuutta tärkeämpi arvo - mitä mistään suhteesta tulee, jos aina vain koettaa olla toisia loukkaamatta...
Miten ongelma sitten olisi tullut hoitaa? No, jotenkin toisin, sillä hän ei näiden vuosien jälkeen vieläkään ole terve. Hän ei kai ole kertonut koko totuutta / kaikkea, en tiedä.
No, joo, totta ei taida psykoosissa oleva tajuta omaan tilaansa. Näkisin asian kuitenkin niin että se totuuden kertominen on se ensimmäinen askel kohti "parantumista", jos sairaus tosiaan johtuu siitä salailusta/omantunnontuskista. Vaikka itselläni ei ole mitään kokemusta psyykkistä/psykoosia sairastavista, niin uskoisin kuitenkin "sairaala" henkilökunnan neuvoihin. Voi olla että ystävälläsi sairaus on vain niin paha, että siitä toipumiseen menee useampia vuosia, tms.
Heh, juu, kyllä se "kerro siitä kumppanille" neuvo, olisi aika outo tällä palstalla. Itsekin jos pitäisi, neuvoisin vissiin olemaan kertomatta hairahduksesta ja sitten joko valitsemaan jatkaako nykyisen kanssa vai ei (mutta ehkä se johtuu vain siitä että, näin netin välityksellä on vaikea päätellä sitä osaako/pystyykö toinen tämän jälkeen elämään normaalisti oman ratkaisunsa ja tekonsa kanssa).
itsestään. On tietysti surkeaa jos joku joutuu psykoosiin kumppanin uskottomuuden takia, muttei kumppanin syyttämisestä ole mitään apua.
Alkuperainen kirjoittaja lienee tarkoittanut, että hänen ystävänsä oli menettänyt mielenterveytensä itse petettyään - ei petetyksi tultuaan.
Voi todella olla mahdollista joutua psykoosiin. Itse olen pettäjänä jo läheistenkin mielestä huolestuttavassa tilanteessa, vaikka olen asiasta kertonutkin puolisolle. Kertominen ei helpottanut syyllisyyttä ja omaa tuskaa yhtään, vaikka yhdessä päätettiinkiin jatkaa. Samat asiat pyörii päässä jatkuvasti lähes koko hereilläoloajan, vaikka tapauksessa on pari kuukautta. Kertomista en kuitenkaan kadu, vaan itse tekoa. Elämäni suuurin ja kuvottavin virhe. Hallitsee nykyisin kaikkea toimintaa.
No tänään sain sitten jotain lääkitystä, ehkä aurinko joskus taas alkaa paistaa. Nyt en koe edes, että minulla olisi siihen oikeutta.