Suomalaiset ovat Siperiasta kotoisin

Tuore DNA-tutkimus siirtää suomalais-ugrilaisten kielten alkukodin nykyisin oletettua idemmäksi. Amerikkalaisgeneetikko David Reichin johtaman tutkimuksen tulokset julkaistiin Nature-lehden artikkelissa.

Tutkijoille selvisi, että nykyisiä suomalais-ugrilaisia kieliä puhuvat väestöt kantavat geneettistä erityispiirrettä, joka löytyi 4 500 vuotta vanhoista näytteistä Jakutiasta. Muiden kieliryhmien edustajilla tätä piirrettä ei ollut.

Suomalais-ugrilaisia kieliä ovat suomen lisäksi muun muassa viro ja unkari.

Jakutialaista perimää on jäljellä vaihtelevia määriä. Suomalaisilla sitä on 10 prosenttia, virolaisilla 2 prosenttia, unkarilaisilla ei lainkaan. Venäjän pohjoisimmalla alueella asuvan nganasan-kansan luku puolestaan on täysi sata.

Suomalais-ugrilaisen kieliperheen syntysijana on pidetty Ural-vuoriston aluetta Keski-Venäjällä. Jakutia puolestaan on Siperian koillisosissa.

– Maantieteellisesti se on lähempänä Alaskaa tai Japania kuin Suomea, sanoo tutkija Alexander Mee-Woong Kim.

Akatemiatutkija Sampsa Holopainen Helsingin yliopistosta pitää tutkimusta kiinnostavana, mutta suomen kielen historiaa se ei kirjoita uusiksi. Holopaisen mukaan varsinkin kielitieteen näkökulmasta on hyvin vaikeaa täsmällisesti määritellä, missä jonkun kielikunnan alkukoti on ollut.

– Tässä [artikkelissa] se on toki vähän idempänä, kuin mitä viimeaikaisissa tutkimuksessa on esitetty, mutta mielestäni kyse ei ole dramaattisesta erosta, Holopainen sanoo.

Artikkelissa mainitaan myös suomalais-ugrilaisten kielten yhteydet turkkilaisiin ja mongolilaisiin kieliin. Kielet ovat rakenteeltaan hyvin samanlaisia. Sen on arveltu johtuvan vanhoista kontakteista, mikä viittaisi siihen, että kantauraalia on puhuttu hyvin itäisissä osissa Aasiaa.

– On kiistanalaista, onko sen pakko johtua nimenomaan kontaktista, koska kielet voivat olla rakenteellisesti samankaltaisia myös ikään kuin sattuman kautta, Holopainen sanoo.

Suomen juuria etsittiin jo 1800-luvulla
Suomen kielen taustat tunnetaan hyvin.

– Suomalais-ugrilaisen eli uralilaisen kielikunnan tutkimus on ihan parhaasta päästä, Holopainen sanoo.

Koska varhaisia kirjallisia lähteitä ei ole, esimerkiksi ajoituksen, vuosisatojen ja vuosituhansien, selvittäminen on kuitenkin hankalaa.

– Milloin vaikka joku äänteenmuutos on tapahtunut, milloin joku kantakieli on jakautunut, ja missä se on tapahtunut. Sellaisiin asioihin liittyy väkisinkin epävarmuutta, Holopainen sanoo.

Geenitutkimus antaa Holopaisen mukaan virikkeitä tarkastella asioita eri näkökulmasta.

Suomalaisten yhteyksiä Siperiaan on selvitetty ennenkin muun muassa kahdeksan vuotta sitten julkaistussa tutkimuksessa.

Ja jo 1800-luvulla Helsingin yliopiston ensimmäinen suomen kielen professori, kielitutkimuksen uranuurtaja Matthias Alexander Castrén etsi suomalais-ugrilaisten kielten juuria ja kolusi itää. Castrén päätteli tuolloin, että kieli olisi saanut alkunsa Altai-vuoristossa, Keski-Aasiassa.