pienimmän pahan periaatteella mies joutuu lähtemään kotoaan koska vaimo ei halua asua yhdessä

Vaimo ilmoitti, että ei halua asua miehen kanssa saman katon alla ja ehdotti pääsiäisenä aikalisää asian miettimiseksi. Ilmoitti että on katsellut vuokra-asuntoja. Mies yritti olla sovitteleva ja suostui aikalisään, joka sitten olikin vaimon määrittelemänä asumusero kun mies käytti kesäaikaa asuntovaunussa asumiseen, jottei tarvitse sitä vuokra-asuntoa vuodeksi varata. Vaimo käsitteli asiaa ystäviensä kanssa eikä suostunut puhumaan miehen kanssa asioita, kieltäytyi kertomasta miehelle kenen kanssa oli puhunut. Lapsetkin olivat sitä mieltä, että kaikista huonoista vaihtoehdoista vähiten huono on miehen pois muutto, koska "Isä pärjäisi yksin parmmin kuin äiti". Mikä siis oli kaikkien mielestä totta. Aikalisä ei tuottanut mitään muutosta vaimon mietintään vaan vain vahvisti oman hyvinvoinnin kokemusta kun ahdistusta tuottava mies oli poissa. Lapset saisivat asua kotona, äiti lasten kanssa ja vaimon aloitteesta lähtenyt ero toteutuisi siten, että mies muuttaisi kotoaan pois. Näin tälle turvalliselle ja tavalliselle miehelle asia kerrottiin ja argumentit vaimennettiin hiljaiseksi sillä, että vaimolla on nyt parempi olla.