Miksi mulla ei oo kavereita

Jos se on se asperger? Itselleni on vaikeaa löytää samanhenkistä seuraa. Tavalliset ja kiltit ihmiset ovat mielestäni tylsiä, pinnalliset ihmiset eivät myöskään kiinnosta ja laitapuolen kulkijat eivät osaa käyttäytyä. Osalla sivistys ja käytöstavat puuttuvat niin jätän ne omaan arvoonsa. Jos itse olen sinkku ja kaveri olisi parisuhteessa niin sekin olisi toimimaton yhtälö.

Oon koettanut tutustua aikoinaan uusiin ihmisiin, mutta eivät koe mua kiinnostavana. En käsitä tuota mistä tämä voisi johtua. Mun entiset ystävät ei joko vastaa enää viesteihin jos oon pyytänyt heitä johonkin. Mutta ei nämä sen kummempia ihmisiä ole ku minäkään. Heitä näköjään revitään joka suuntaan. Mun puhelin pysyy mykkänä.

Joo

No ei oo siitä ollut kiinni. Musta kuulemma tykätään ja oon pudetty töissä jne. Luulisi nyt tälläisellä olevan ystäviä

Mitä myrkyllisempi ihminen sitä suurempi kaveripiiri. On sitten hyvä lytätä toisia kun on hovi aina hännystelemässä.
Älä aloittaja välitä. Mieluummin yksin kuin sellaisessa seurassa jossa tunnet olosi pskaksi.

upp

On hyvin tavallista. Olisin voinut löytää itseni kirjoituksesta.
Ystävyyssuhteet perustuu hyötyihin. Pitää ihminen saada tuntemaan erityiseksi ja olla aktiivinen. Minä en osaa sellaista. Ihmissuhteen tulee olla ymmärrystä ilman sanoja ja tekoja.
Lapsuudesta asti olen samaa pyöritellyt ja miettinyt mistä mikäkin johtuu. Kun pohtii ihmisten käyttäytymistä , pitää osata juoruta, etsiä juoruja ihmisille . Ihmisten elämä on melkoista teatteria jossa huono näyttelijä syrjäytetään tai on kiusan kohteena.
Mitä enemmän ihmisten käyttäytymistä seuraa ja punnitsee heidän tarvetta kohdata toinen juuri tietyllä tavalla tulee ihmisähky.

Noin niissä yleensä käy kun kuvioon tulee parisuhde si kun uutuuden viehätys katoaa si on taas kaverit kuvioissa siihen asti ennen kun on lapsi/lapset ja si ei aika kavereille enään välttis riitäkkään ennen kun lapsi/lapset muuttaa kotoa ja monesti mulla ei ainakaan mummini kaivannu kun lapsiaan aina silloin tällöin juttelemaan vanhemmiten ei enään sillai jaksanu edes mitään yksinäisyyttä toki kai ai väliin poti kun ei ollu juttukaveria kun ei kotoaan enään missään liikkunu juurikaan

Olen saanut muutaman hyvän ystävän harrastusten kautta.
Meillä on yhteinen kiinnostuksen kohde jonka merkeissä tavataan isommissa tai pienemmissä ryhmissä. Toisinaan vain vain jonkun kanssa kahdestaan kahvilla tai lenkkeilyllä.
Muutama on jo useamman vuoden aikana tullut hyväksi ystäväksi.

Voisitko sinäkin ajatella jotain kiinnostavaa tekemistä toisten kanssa?

Aikuisetkin harrastaa sitä että ”ei olla tuon kavereita”. Naureskellaan ja vähätellään
semmosta

Ihmiset eivät ole kovinkaan tärkeitä, jollei ole samoja harrastuksia ja kiinnostuksia. Miksi tuhlata aikaa sellaisiin ihmisiin. Kun itse harrastaa asioita, joita suurin osa ei harrasta, niin siinä syy.

Aina on niitä jotka esittää niin mukavaa ja muka hyvässä hengessä udellaan toisen asioita. Niitä on sitten mukava juoruta eteenpäin.

Mullakaan ei ole kavereita mutta en tarvitsekaan. Viihdy parhaiten itsekseni.

Ei ainakaan kannata avautua mistään.

Osaan täysin samaistua aloittajaan.
Mä oon ollu pirun yksinäinen. Kauan. Olisi kiva kun olisi joku edes whatsapin välityksellä.

Oon 38 vuotias nainen, parisuhteessa ja ei lapsia.
Oon yrittänyt ajoittain hakea seuraa palstoilta, tinderistä. Kaikki niin kiireisiä ettei ole aikaa

:(

Ystävä/kaveri ei tee toisesta pilaa.

vihaajat Vihaa

Varmasti monella sama tilanne. :(

Vaikea asia. Huomasin jo 5-6 vuotiaana naapurin pojan vievän kaverini. Olen poika ja kaveri tyttö. Sama kaava on ehkä toistunut tulevina vuosina, siispä minusta tuli melkoisen mustasukkainen miehen alku. Jotenkin on ketkuteltu naimisissa yli 50 vuotta, silti tuntuu, etten ole tarpeeksi hyvä. Ahdistaa hylätyksi tuleminen ja yksin jääminen.

Minun ystävillä on lapset lähellä ja vähän päästä lastenlapset hoidossa. Ystäville ei liikene juurikaan aikaa. Lopulta alkoi tuntua turhalta edes kysellä kylillä käymään. Niinpä ystävät ovat kadonneet, eikä uusia niin helposti tällä iällä enää saa. Nyt olen kuitenkin päättänyt lähteä "kerhoilemaan" jotta en tuntisi oloani niin yksinäiseksi. Täytyy kyllä myöntää, että en minäkään kaikkia mahdollisia ystävyyksiä ole viitsinyt jatkaa, kun olen huomannut ettei kemia ole ollut passeli toisen kanssa. Myös ystävyydessä on tärkeää sen persoonien kemian kohtaaminen. Muuten olo tuntuu väkinäiseltä. Toivon aloittajalle löytyvän pikaisesti hyvä ystävä yli ikärajojen!

No monella ne on läpäläpä kavereita. Kaveruus perustuu juoruiluun ja siihen, että toinen on olemukseltaan sellainen jonka kanssa kiva näyttäytyä. Myös ystävyyteen käytetty raha merkitsee. Ystävät siis hyötyvät toisistaan. Jos toinen sairastuu, hyötyä ei saa, niin ystävyys loppuu. Tuon on moni saanut karvaasti kokea. Joillakin on vaan liuta pintaliitotuttuja kavereina. Kokevat yksinäisyyttä niiden ystäviensä seurassa.

Mul on paljon kavereita. Mieheltä

Meeks kantelemaan poliisille :D

🥺

Heillä ei luultavasti ole elämässään muuta kun on aikaa kavereille