Kun menee naimisiin , niin pitääkö anopin pillin mukaan tanssia, vai saako aviopari itse päättää teekemisistään?
Puolisomme kanssa itse päätämme mitä teemme, annamme anopin soittaa toista viulua omaan tahtiinsa.
Mitä mieltä itse olette?
Puolisomme kanssa itse päätämme mitä teemme, annamme anopin soittaa toista viulua omaan tahtiinsa.
Mitä mieltä itse olette?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Meillä on vähän inhottava tilanne, kun appivanhemmat pompottelee mielensä mukaan. Jos olemme vaikkapa reissuun lähdössä, niin aina he keksivät jotain johon tarvitsevat apua. Ja niin on moni miedän suunnitelma tyssännyt. Loukkaantuvat aivan hirveästi jos emme ole aina heidän käytettävissään. Kerran uhkasivat jättää mieheni perinnöttömäksi, jos ei taivuta heidän tahtoonsa. Eikö tämä mene jo hieman överiksi??
Minusta tämä alkaa olemaan jo sairasta ja mieheni alkaa kärsimään selvästi tilanteesta. Meille ei anneta vapautta elää omaa elämäämme. Olisiko parasta muuttaa mahdollisimman kauas appivanhemmista vai jopa katkaista välit. Miehen kanssa ollaan pohdittu monia eri vaihtoehtoja, mutta vaikealta tuntuu, koska he ovat sentään mieheni vanhempia? Kauankohan jaksamme tätä? Tai kauanko meidän avioliitto kestää tätä? Ei tulisi milloinkaan mieleen määräillä tällä tavalla omia lapsia, mutta appivanhemmat eivät ajattele kuin itseään!
Ainut keino pitää molempien vanhemmat erossa on muutto.
Hajurako vähintään 200 - 500 kilometriä!!!!!!
Älkää pitäkö myöskään kännykkää aina auki.
Kotirauha on silläkeinoin taattu.
Eläkepäiviksemme muutimme eri kaupunkiin, ettei oltais nuorenparin harmina jatkuvine pyyntöinemme, mutta kuinka ollakkaan miniä raivostui. Hän väitti, ettemme välitä heistä tippaakaan ja lasten lapsistakaan emme välitä ja kuinka hän miniä voi meitä tarvittaessa auttaa, kun tulemme huonommiksi jne.. Tämän ryöpytyksen jälkeen, en enää tiedä mitä ajatella, mutta lastenlapset ovat meille tosi rakkaita, mutta näemme heitä aina harvemmin ja harvemmin. Suo siellä ja vetelä täällä, mekin anopit ja apet olemme vain ihmisiä, emme aina tarkoita pahaa ja kiusantekemistä. Pelkäänpä, että monelle on käymässä näin, kun ne kiusankappaleet appivanhemmat lähtevät tai kuolevat, ei elämä tulekkaan sen paremmaksi. Seuratessani pääkaupunkiseudun nuoria, usein tulee mieleen, jospa heillä olisi ollut edes mummot ja papat lähempänä olisikohan nuorten elämä niin surkeaa. Lastenlasten ainoa pyyteetön tuki ja turva omien vanhempien lisäksi on isovanhemmat, onnekkaita ovat he, joille läheiset suhteet ovat olleet mahdollisia.
vaan sen takia muuttaneet, ettette olisi "nuorenparin harmina"? Voi itku sentään... Jos te todella muutitte tuon väittämäsi syyn takia, niin te ihan itse olitte tyhmiä. Piste. Katsos kun tilaa voi antaa lapsilleen ja näiden puolisoille, vaikka asuisi 5 kilsan päässä, ja olla antamatta, vaikka asuisi 150 km päässä. Enimmäkseen asennekysymys.
Miniäsi "raivostumisen" todellisesta asteesta en tiedä, siinä olen samaa mieltä, että "raivostua" hän ei asiasta saa, sillä muuttohan ei ole hänen asiansa vaan teidän. Mutta vaikeammaksihan se muutto kaikkien elämän tietenkin tekee, koska nyt te valitatte, ettette näe lapsenlapsianne tarpeeksi ja minä taas joutuu luultavasti useampien "pikaisten piipahdusten" sijaan varaamaan teillä kyläilemiseen koko viikonlopun tai ainaki aina päivän. Ja on kotihommat ja kaupassa käynnit ja muut, mitkä myös täytyisi niiden parin viikottaisen vapaapäiän aikana hoitaa...
No summa summarum: ei anopin ja miniän välille tarvita välttämättä kilsaa enempää fyysistä välimatkaa. Kyse on siitä, että anoppi osaa antaa miniän hoitaa oman elämänsä ja lapsensa ja perheensä omalla tavallaan, anoppi on aikanaan hoitanut omansa omalla tavallaan.
PS. Kaikilla ei ole isovanhempia edes elossa. Pyyteetöntä rakkautta ja huolenpitoa ne lapset saavat toivottavasti tädeiltä, sediltä, enoilta ja muilta perheen läheisiltä ihmisiltä...
Miten tämä aihe kuuluu alkuperäisen aloittajan kirjoitukseen?Alkuperäinen aloitti viestiketjun ja kertoi kun anoppi määrää heidän parisuhteessaan ja kertoi anoppi ongelmastaan.
Niin sitten nimimerkki jatkuu kirjoittelee poikansa ja miniänsä suhteesta,tämä aihe ei kuulu aloittajan aiheeseen,olisit aloittanut oman viestiketjun,tällä asialla ei ole mitään yhteyttä toisiinsa.
Meillä sama tilanne, appi on sanonut että jättää miehen ja lapset perinnöttä, koska emme tanssi hänen pillin mukaan.
Aika ihmeellinen veto, mutta ei kai sitten muutakaan enää keksinyt.
Lahjoittakaan perintönsä vaikka hyväntekeväisyyteen.
Älkää puhuko paskaa.. jos siis teillä on vaikka kallis etelänmatka maksettu ja pitäs lähtö olla käsillä, niin ei kai anoppi tuu sitä enää estämää jolain tädin rippijuhlilla tms !
Nyt otatte itseänne niskasta kiinni. Toivottavasti ette ole taloud. riippuvaisia niistä kääkistä vaan.
Tuo perinnöttömäksi jättäminen kuullostaa tutulta ja on "erityisen nerokas" kiristysväline, joka kääntyy helposti itseään vastaan.
Meilläkin viimeisenä pompotuskonstina - edellisten epäonnistuttua - tuotiin esille, että "voisitte nyt edes hiukan tehdä mieliksemme, jos perintöä haluatte, ettette siinä vaiheessa jää nuolemaan näppejänne...." Tällöin ilmoitin, että perinnöttömäksi jääminen sopii perheellemme paremmin kuin hyvin ja että jos nyt sitten kuitenkin jotain kaikesta huolimatta meille haluatte jättää, niin lahjoitamme sen lyhentämättömänä sanotaan nyt vaikka etniselle vähemmistölle ! Jumalauta, mikä paniikki ja hulapalo siitä syntyikään; sen jälkeen päälimmäinen murhe on ollut, kuka heidän perintönsä aikanaan huolii. Kiva sekoittaa oma boltsinsa omalla nokkeluudellaan, heh-heh !
Eihän tämä episodi hyvää tehnyt väleille, mutta tulipahan kertaheitolla tehtyä selväksi ettei perheemme ole myytävänä ! Ystävyys ja huoraaminen kun ovat kaksi eri asiaa - toinen ansaitaan ja toisella ansaitaan !
Minä en ainakaan tekisi anopin tahtojen mukaan yhtään mitään. Avioliitossa tehdään kumppanin kanssa päätökset..
ihan terve? Oletko nähnyt yhtäkään avioliittoa, jossa "tanssittaisiin" anopin pillin mukaan?
miksi tuollaista päivän selvää kysyt? oletko säkissä kasvanut?
Jos omasta lompsasta maksatte viulunne niin ei kuulu meille. Mutta jos saamme maksaa kaiken autosta etelänmatkoihin, niin kuuluu meillekin joku sana sanoa. Se kenen leipää syöt sen lauluja laulat.
Siis tulemme puolisomme kanssa toimeen omillamme, emme tarvitse anopilta rahaa elämiseemme.
Ja emme elä anopin pillin mukaan.
Ja ostamme(syömme) leipomon leipomaa leipää, ei ole anoppi kyseisellä leipomolla töissä he he =)
Oletko sinä anoppina maksanut lapsesi puolison ostoksia?
Ei saa ! Miksi saisi ?
Minä tein selväksi miehelleni, kun menimme naimisiin, että tässä perheessä me määräämme eikä kukaan muu. Ja toistaiseksi 17-vuotta on mennyt hyvin.
Meille tuli ero sen jälkeen, kun tuli muutettua anopin lähelle. Mies tanssi äitinsä pillin mukaan, ei huomannut, että minä kärsin joutuessani olemaan tavallaan "ulkopuolinen". Anoppi kun halusi olla tietoinen kaikesta mitä meidän elämässämme tapahtui ja mies kertoi kaiken. Ja oli anoppi erittäin kova neuvomaan miten ja arvostelemaan. He tavallaan olivat henkisesti "pari", jolloin en saanut miestä itselleni "henkisesti".
Eli kannattaa pistää anopille "luu kurkkuun" heti, ettei pääse kovin pahasti sotkemaan, kuten minä kilttinä miniänä annoin tehdä. Sitten tuli se viimeinen pisara, sain tarpeekseni ja lähdin, kun ei mikään muu auttanutl.
Kerropa lisää! Montako vuotta kestit tuota kauhuasetelmaa?
... kolme vuotta. Kaikkeni siis yritin, mutta lopulta en enää sietänyt, en jaksanut. Anoppi tuli vain koko ajan röyhkeämmäksi, kun kiltisti aloin "loukkauksia" sietämään. Olisi heti pitänyt pistää se luu kurkkuun. Ei olisi tarvinnut kolmea vuotta kärvistellä, olisi suhde loppunut heti alkuunsa nopeasti ja kivuttomammin, jos oli loppuakseen. Nyt loppui hitaasti ja kituliaasti.