Terveisia taalta kapitalismin kehdosta, Yhdysvalloista.
Taalla on jo aika kauan harjoitettu jonkinasteista kapitalismia tai sekataloutta. Siksi hiukankin fiksut yksilot ovat oppineet "pelaamaan" jarjestelmassaan. Taalla duunarit aika yleisesti aanestavat jaloillaan jos esim. kokevat mita tahansa huonoja asioita tyossaan. Jalki nakyy myos tyon tahdissa ja laadussa. Yritykset taas katsovat aidosti (koska ovat usein siihen pakotettuja), milla hinnalla he saavat kulloisenkin tyopalvelun.
Taalla kaydaan yhteiskunnallista keskustelua mm. vahittaistavarakaupan kassan vahimmaispalkan riittavyydesta. K.o. tapauksessa ovat maaritelleet, etta alle 16000$ vuodessa nettoava elaa alle normien. Tallaisesta tulosta veroa menee noin 5-10% eli nettotulot vuodessa vahintaan 14400$. Kuitenkin hakiessaan parempaa paikkaa voi lahes kouluttamatonkin saada nettopalkkansa hilattua realistisesti noin 25000$ vuodessa (kaytannossa 50-60h viikkotunneilla)
Kasittaakseni Suomessa moni tavallinen paivatyolainen saa noin 20000e vuodessa kateen. Lienee keskiarvo.
Jos verrataan, paljonko asiat maksavat Suomi vs. Yhdysvallat, niin normaalin terveyden omaaville henkiloille perusasiat maksavat lahes poikkeuksetta vahemman Valloissa. Syyna suureksi osaksi isot volyymit, mutta varmasti myos systeemin mukanaan tuoma ominaisuus eli etta raha ja tavara kannattaa laittaa kiertoon.
Jos vertaan kokonaisostovoimaa ns. tyypillisella duunarilla molemmissa maissa, niin Suomi ottaa rokaletappion. Tama koskee siis vain normaaleita, terveita, edes jonkinlaisen tapakasvatuksen ja peruskoulutuksen saaneita yksiloita. Vahankaan ammattikoulua kummempi koulutus Valloissa maksaa hunajaa, mutta keraa itsensa takaisin lahes varmasti (moninkertaisesti). Yksilon pitaa tosin itse ymmartaa todelliset kykynsa ja budjettinsa ja suhteuttaa se omiin toiveisiin. Siksi Valloissa juuri ne kaikkein heikoimmat ja heikkolahjaisimmat voivat jaada ajelehtimaan. Suomessa vain pieni osa paasee todella keraamaan yksityista paaomaa pelkastaan tyota tekemalla. Ja toisaalta Suomessakin heikot ja heikkolahjaiset jaavat aika pienen tuen varaan kituuttelemaan.
Uskoisin, etta kuka tahansa jolla on tavoitteita ja halua, paasee nauttimaan kapitalismissa ponnistuksistaan, kunhan saannot ovat selkeat ja niita valvotaan (Suomi on menossa huonoon suuntaan).
Suomen ongelma tuntuu olevan kannustaminen passiivisuuten kaikissa asioissa paitsi kieltamisessa ja hyssyttelyssa. Meikalainen systeemi saa (ainakin talla hetkella) myos ihmiset poteroihinsa puolustamaan omaa ns. saavutettua etua, vaikka oikeasti pitaisi olla pyrkimys eteenpain, eika taistella vajoamista.
Kun tama osasto on ammattiliitto- aiheinen niin viela hiukan...
Talla hetkella kapitalismin hyvia puolia paasee kayttamaan vain jo paaomassa kiinni olevat henkilot pieni heidan etujaan ajava ryhma. Duunareiden kannattaisi Suomessa ryhtya patalaiskoiksi noin yleisella tasolla ja ilmoittaa selkeasti, etta vain raha liikauttaa jasenia. Se nayttaa toimivan kapitalistisessa yhteiskunnassa. "Rahan pitaa maarata liikkeen tahti ja laatu." Suomessa ollaan liian uskollisia ja hyvauskoisia nykyisen kaltaisia tyonantajia kohtaan. Tarvitaan asennemuutos. Luulen, etta ammattiliitot ovat voimattomia ja epailen etta myos hiukan haluttomia tallaisen muutostarpeen edessa.
Yksiloiden tulisi muodostaa enemman keskinaisia sidoksia, jotka suojelevat tarpeen tullen huonoina hetkina. Pelkka yksilokeskeisyys ja "kylla ma omillani parjaan" mentaliteetti eivat edesauta kapitalistisessa yhteiskunnassa parjaamista. Jostain syysta Suomessa on aitoa keskinaista sitoutuvuutta vahan ja nekin vahat ovat yleensa loyhia.
Uskon, etta esim. nailla paljon parjatuilla paperiliittolaisilla on melko hyva keskinainen sitoumus ja halu kehittaa asioitaan tiettyyn suuntaan. Olen joiltain (eri alan) konkareilta kuullut kuinka vankkumattomalla keskinaisella toiminnalla asioita on saatu (aluksi tyonantajan mielesta sita vastaan) eteenpain. Joskus jopa tyonantajatkin ovat huomanneet tarpeeksi ison yhteisen hyvan parantaneen heidankin vakautta (jos eivat ole olleet liian ahneita). Haikailematon ahneus on aina vain paaoman hallitsijoiden etuoikeus. Sita pitaisi valvoa tiukasti laeilla ja asetuksilla ettei jotain isoa pottia kaytettaisi tahallaan vain jonkun pienen ryhman tarpeisiin, ilman etta siita koituisi hyvaa myos muillekin. Seuraamusten pitaisi olla taloudellisesti todella tuntuvia.
Jos taas duunari saa vaikka isonkin palkankorotuksen, han todennakoisesti kuluttaa suuren osan siita maan rajojen sisalla ja jakaa hyvinvointia.
Tama vain nain akkiseltaan herattelemaan keskustelua. Korjailkaa jos tuntuu etta on liikaa yleistyksia seka tuokaa savyja lisaa keskusteluun.
Taalla on jo aika kauan harjoitettu jonkinasteista kapitalismia tai sekataloutta. Siksi hiukankin fiksut yksilot ovat oppineet "pelaamaan" jarjestelmassaan. Taalla duunarit aika yleisesti aanestavat jaloillaan jos esim. kokevat mita tahansa huonoja asioita tyossaan. Jalki nakyy myos tyon tahdissa ja laadussa. Yritykset taas katsovat aidosti (koska ovat usein siihen pakotettuja), milla hinnalla he saavat kulloisenkin tyopalvelun.
Taalla kaydaan yhteiskunnallista keskustelua mm. vahittaistavarakaupan kassan vahimmaispalkan riittavyydesta. K.o. tapauksessa ovat maaritelleet, etta alle 16000$ vuodessa nettoava elaa alle normien. Tallaisesta tulosta veroa menee noin 5-10% eli nettotulot vuodessa vahintaan 14400$. Kuitenkin hakiessaan parempaa paikkaa voi lahes kouluttamatonkin saada nettopalkkansa hilattua realistisesti noin 25000$ vuodessa (kaytannossa 50-60h viikkotunneilla)
Kasittaakseni Suomessa moni tavallinen paivatyolainen saa noin 20000e vuodessa kateen. Lienee keskiarvo.
Jos verrataan, paljonko asiat maksavat Suomi vs. Yhdysvallat, niin normaalin terveyden omaaville henkiloille perusasiat maksavat lahes poikkeuksetta vahemman Valloissa. Syyna suureksi osaksi isot volyymit, mutta varmasti myos systeemin mukanaan tuoma ominaisuus eli etta raha ja tavara kannattaa laittaa kiertoon.
Jos vertaan kokonaisostovoimaa ns. tyypillisella duunarilla molemmissa maissa, niin Suomi ottaa rokaletappion. Tama koskee siis vain normaaleita, terveita, edes jonkinlaisen tapakasvatuksen ja peruskoulutuksen saaneita yksiloita. Vahankaan ammattikoulua kummempi koulutus Valloissa maksaa hunajaa, mutta keraa itsensa takaisin lahes varmasti (moninkertaisesti). Yksilon pitaa tosin itse ymmartaa todelliset kykynsa ja budjettinsa ja suhteuttaa se omiin toiveisiin. Siksi Valloissa juuri ne kaikkein heikoimmat ja heikkolahjaisimmat voivat jaada ajelehtimaan. Suomessa vain pieni osa paasee todella keraamaan yksityista paaomaa pelkastaan tyota tekemalla. Ja toisaalta Suomessakin heikot ja heikkolahjaiset jaavat aika pienen tuen varaan kituuttelemaan.
Uskoisin, etta kuka tahansa jolla on tavoitteita ja halua, paasee nauttimaan kapitalismissa ponnistuksistaan, kunhan saannot ovat selkeat ja niita valvotaan (Suomi on menossa huonoon suuntaan).
Suomen ongelma tuntuu olevan kannustaminen passiivisuuten kaikissa asioissa paitsi kieltamisessa ja hyssyttelyssa. Meikalainen systeemi saa (ainakin talla hetkella) myos ihmiset poteroihinsa puolustamaan omaa ns. saavutettua etua, vaikka oikeasti pitaisi olla pyrkimys eteenpain, eika taistella vajoamista.
Kun tama osasto on ammattiliitto- aiheinen niin viela hiukan...
Talla hetkella kapitalismin hyvia puolia paasee kayttamaan vain jo paaomassa kiinni olevat henkilot pieni heidan etujaan ajava ryhma. Duunareiden kannattaisi Suomessa ryhtya patalaiskoiksi noin yleisella tasolla ja ilmoittaa selkeasti, etta vain raha liikauttaa jasenia. Se nayttaa toimivan kapitalistisessa yhteiskunnassa. "Rahan pitaa maarata liikkeen tahti ja laatu." Suomessa ollaan liian uskollisia ja hyvauskoisia nykyisen kaltaisia tyonantajia kohtaan. Tarvitaan asennemuutos. Luulen, etta ammattiliitot ovat voimattomia ja epailen etta myos hiukan haluttomia tallaisen muutostarpeen edessa.
Yksiloiden tulisi muodostaa enemman keskinaisia sidoksia, jotka suojelevat tarpeen tullen huonoina hetkina. Pelkka yksilokeskeisyys ja "kylla ma omillani parjaan" mentaliteetti eivat edesauta kapitalistisessa yhteiskunnassa parjaamista. Jostain syysta Suomessa on aitoa keskinaista sitoutuvuutta vahan ja nekin vahat ovat yleensa loyhia.
Uskon, etta esim. nailla paljon parjatuilla paperiliittolaisilla on melko hyva keskinainen sitoumus ja halu kehittaa asioitaan tiettyyn suuntaan. Olen joiltain (eri alan) konkareilta kuullut kuinka vankkumattomalla keskinaisella toiminnalla asioita on saatu (aluksi tyonantajan mielesta sita vastaan) eteenpain. Joskus jopa tyonantajatkin ovat huomanneet tarpeeksi ison yhteisen hyvan parantaneen heidankin vakautta (jos eivat ole olleet liian ahneita). Haikailematon ahneus on aina vain paaoman hallitsijoiden etuoikeus. Sita pitaisi valvoa tiukasti laeilla ja asetuksilla ettei jotain isoa pottia kaytettaisi tahallaan vain jonkun pienen ryhman tarpeisiin, ilman etta siita koituisi hyvaa myos muillekin. Seuraamusten pitaisi olla taloudellisesti todella tuntuvia.
Jos taas duunari saa vaikka isonkin palkankorotuksen, han todennakoisesti kuluttaa suuren osan siita maan rajojen sisalla ja jakaa hyvinvointia.
Tama vain nain akkiseltaan herattelemaan keskustelua. Korjailkaa jos tuntuu etta on liikaa yleistyksia seka tuokaa savyja lisaa keskusteluun.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tai missä tahansa muissakaan länsimaissa. Kun nykyään on TA:n niin helppo ostaa duuni halvemmalla kehitysmaista.
Yrityspamput ja suursijoittajat ovat nykyajan kuninkaallisia. He rikastuvat ja elelevät leveästi ja kansa maksaa lystin.