Oliko Mozart jo lapsena oopperan nero?

Lapsena oopperatilauksiaan säveltäessään Mozartin ei ollut lukemani kirjan mukaan aina vaivatonta miellyttää yleisöään ja joskus se edellytti häneltä lujastikin työtä ja hän työskenteli aina suuren paineen alla. Italiassa oopperoita säveltäessään hän saavutti suurta menestystä, mutta ennen ensi-iltaa monet halvensivat nuorta Mozartia ja väittivät ettei niin nuori poika, joka kaiken lisäksi oli saksalainen, osannut säveltää italiaista oopperaa ja hallita teatterimusiikin vaatimaa valohämyä pitäen musiikkia etukäteen jonain kurjana ja lapsellisena vaikkeivat olleet kuulleet vielä nuottiakaan. Erään Mozart kirjan mukaan hän sepitti kuin välttämättömät harjoitukset ne kohdat joissakin nuoruuden oopperoissaan, jotka eivät inspiroineet häntä. Hän pani kuitenkin parastaan ja äkisti se olikin varsin paljon jos ajatellaan esim. Giunian suurta kohtausta joka kummitusmaisessa suggestiivisuudessaan ylittää kaikki aikaisemmat sovinnaiset oopperanumeronsa. Mutta esim. jo hyvin nuori Mozart loihtii joissakin aarioissa eteemme objektiivisen sieluntilan, joka ei suinkaan ollut hänen omansa, vaan kuulosteli sen elämästä tai buffan kaavasta. Buffa Finta Semplice on huomattavasti luonnollisempi ooppera kuin pöyhkeät ooppera seriansa jotka hän kirjoitti kiireessä yleisölle, joka oli tottunut saamaan oopperansa tietynlaisena formaattina, Mozartin tehdessä lisäksi välillä myönnytyksiä laulajien turhamaisuudelle. Minua kosketti sielusta pari Pontoksen kuningas oopperan aariaa Louvren musikanttien erinomaisena tulkintana.