Olen aloittanut uuden suhteen miehen kanssa joka keikkahommien perässä matkustaa. Väliajoiksi voi kasvaa muutamista viikoista aina puoleen vuoteen asti. Haluan ja rakastan, mutta kestänkö ja luotanko. Onko kokemuksia kuinka hyvin/huonosti tämän laatuiset suhteet toimivat?
Reissumiesten naiset, kuinka kestätte?
Kirsikka
111981
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos kotipuolessa kaikki on kunnossa ei sillä ole väliä kauanko reisu kestää.
Toisaalta itse näitä hommia tekevänä voi kertoa että kaikki ne jutut reissumiehistä pitävät paikkansa, varsinkin jos homma venähtää puolen vuoden mittaiseksi.
Én sinisilmäinen ole...mutta ns. "kotipuolesta" ei voi puhua koska mies asuu toisella puolella Suomea itse...olen siis yksi nainen satamassa taas, ja hieman skeptinen kuinka saada tämä toimimaan. Ei kai niitä ole kultakimpaleita voi löytyä tällä saralla kun aikavälit ovat joskus pitkiä... =(
... jos rakastat tarpeeksi. Miehesi on elämäänsä tottunut, joten hän tuskin heppoisin perustein suhdetta aloittaa elämäntyylinsä takia. Omakohtaisia kokemuksia en voi kertoa, mutta kaveripiiristäni kuitenkin. Mies ajaa rekkaa ulkomaille ja on hyvällä tuurilla vain kolmen viikon reissulla, jolloin viikonloppu kotona ja taas matka jatkuu. Nainen opiskelee ja on töissä, joten yhteinen aika on hyvin vähäistä. Silti he asuvat onnellisesti yhdessä ja menivät kesällä kihloihinkin. Erossa oloa helpottaakseen nainen on joskus lähtenyt miehen mukaan reissuille, jos on vain velvollisuuksiltaan kyennyt. Samaa suosittelisin sinullekin. Tosin tällaisissa hommissa pitää ottaa huomioon se, että paluupäivä ei koskaan ole 100% varma.
Lämmittävää palautetta oli kuulla, että se voi toimia. Olen itsenäinen ja tarvitsen paljon tilaa aina parisuhteessa, mutta tämä on uutta minulle. Juuri ukko lähti ja nyt vain viikon onneksi poissa. Saa katsoa mitä tapahtuu.
Sehän nyt on itsestään selvää, että kaukosuhteet ovat haasteellisempia kuin "normaalit" suhteet. Sinulla on kuitenkin se rikkaus, että olet itsenäinen, joten nyt sinulla on miehen lisäksi tilaisuus toteuttaa itseäsi ja aikaa harrastuksille ym. Kertomasi ominaisuudet tekevät asian sinulle paljon helpommaksi ja uskon, että sopeudut uuteen tilanteeseen melko pian. Onnea teille!
aina pitää antaa rakkaudelle mahdollisuus ja koittaa mihin se kantaa!itsellä 15-vuoden kokemus reissumiehestä ja mulle se ei ollut hyvä.yksin synnytin,yksin kastoin lapseni,mies oli reissussa just silloin.se vaan jättää jälkensä elämään,toiset kestää sen toiset ei,minä en,halusin miehen rinnalleni,en saanut,joten erosimme 11-v jälkeen,muita lapsia en voinut edes ajatella tehdä,yksin!mies vieläkin reissaa,muttei koskaan pettänyt!
jäänyt kiinni pettämisestä. Kyllä se vain on niin että reissumiehellekin vieras maistuu kun tilaisuus tarjoutuu. Kesällä liftarityttöset ovat kuumaa ja kosteaa tavaraa.
Mies lähti ensimmäiselle reissulleen pariksi viikoksi. "Kuumaa ja kosteaa".. haista ämmä v***u!
..haistatella. Totuus sattuu. Pari viikkoa ei nyt ole kuin livahdus pois kotoa joten ei kannata hernettä nenään vetää.
Jos on sortuvainen vieraisiin niin ei se tarvitse tapahtuakseen mitään työreissua. Onnistuu se vaikka ravintolan vessassa.
Olet aivan oikeassa, uskottomuutta voi harrastaa kaikkialla. Sen verran olen pitkilläkin komennuksilla ollut mukana eri puolilla maapalloa, että on täysin sinisilmäistä uskoa jonkun olevan puolikin vuotta ilman seksiä.
Se miten sen kanssa sitten elää, vaatii jo asiaan suhtautumista oikein.
Alkuperäisellä on hyvä mahdollisuus onnistua, koska on itsenäinen ja tilaa vaativa ihminen.
Pitemmälle ajatellen pitää myös olla valmis yksinhuoltajaksi, remonttireiskaksi. Meillä on homma sujunut ja kauhulla odotan eläkepäiviä, en ole oppinut ottamaan toista huomioon 24h. No tuo korjaantuu varmaan matkustelulla.
Hmm...miellyttävää kuulla että on mahdollisuus..onnistua. Tuota mietinkin kun mies todennäköisesti lähtee vuoden komennukselle toiselle puolelle planeettaa...enkä halua verhota itseäni vaaleanpunaiseen unelmaan yksiavioisesta miehestä turhaan. Toivottavaa olisi, mutta hyvin epärealistista kun mieskin on erittäin komea ja viriili atleetti. Kaipa tämä vaatii vaan pitkiä keskusteluja ja avointa mieltä. Kyseenalaista vain on haluanko suhtautua tähän asiaan "oikein", mutta en suostu sulkemaan silmiänikään asialta. Paljon pelottavia ajatuksia ja ahdistusta aihe tuottaa, mutta sydäntäni kun kuuntelen...tahdon yrittää. Kiitos helpottavista kommenteista.