Ihmiselle, kuten esim. vaikka minulle, joka ei kerrassaan kuule minkään itse alitajuisesti luomansa musiikin soivan päässään, kuin korkeintaan jonkun korvamadon joskus soivan muistinvaraisesti mielessään, on mahdotonta kuvitellakaan säveltävänsä ja kirjoittavansa potentiaalisesti kuulemiaan määrätyn sävelkorkeuden omaavia säveliä vastaavia, mutta itselleen tuntemattomia nuotteja nuottiviivastolle nuottipaperille. Varsinkin kun jo kutakin sävelkorkeutta vastaaville nuottiviivoille piirrettyjen nuottien kuulemisen oppiminenkin mielessään soivina sävelinä edellyttää jos ei nyt aivan absoluuttista sävelkorvaa, niin jonkinlaista suhteellista kumminkin, kehittyneen nuotinlukutaidon lisäksi, jotta osaa esim. laulaa prima vista suoraan nuoteista kuulematta kappaletta aiemmin kertaakaan nuottipaperin nuottiviivoille merkittyjen nuottien vain ilmeisesti soidessa prima vista-soittajan tai-laulajan mielessä hänen vain nähtyään ne edessään nuottitelineellä. Aivan kuten äitinikin kertoi minulle, mutta hän myös osasi säveltää ja merkitä mielessään kuulemansa laulut nuottipaperille luovan prosessin jälkeen, kun aivot tiedostamattomassa ja intuitiivisessa luomisaktissa työstivät ja tuottivat soivaa materiaa yölläkin, jonka jälkeen laulu oli puhtaaksikirjoitusta vaille valmis ammattilaisen vielä esim. kuorolle sovitettavaksi. Nuottien merkitsemisessä on toki otettava huomioon myös sävelten kesto ja dynamiikka ym. esitysmerkinnät kuten tahtilaji ja esitystempo jne., jotta esittäjät osaavat tulkita teoksen säveltäjän ohjeiden mukaan.
Miten voi oppia säveltämään
Anonyymi-ap
11421
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tekstissäni on virheellinen väittämä. Absoluuttinen ja relatiivinen sävelkorva ei liity nuottien lukemiseen vaan soivien sävelten tunnistamiseen. Tyhmä moka.
mul ei ole mitään koulutusta musa-alalla mut noin kuusvuotiaana päähäni tuli eka melodia ja sitten noin teini-iässä niitä alko tulla enemmän ja nykyäänkin yhä niitä tulee aika usein. En ole pysyny tarkoissa laskuissa mut on niitä ihan tolkuttoman paljon tullu tässä 35 vuoden aikana.
Päässäni kehittelen kaikki jutut eli ensin melodia tulee, jotain sanoja muttei tarkkaanmietittyjä sanoja vaan jotain semmosta mikä ei menisi läpi että ne sanat pitäs muotoilla paremmin sitten ja samaan aikaan kun melodiaa alkaa tulla mieleen niin samaan aikaan kehittelen mielessäni muutkin soitinjutut kuten rumpu, basso ja ihan mitä vaan.
En ole musa-alalla. En käytä instrumentteja kun mietin melodioita&kokonaisia teoksia. Oon saanu mieleeni monia eri genren kappaleita. Lähimpänä omaa aluettani on ehkä kraut-rock, post rock ja viime aikoina slowcore. Mitä monimutkaisempaa ja poissa "muodista" niin sen parempi juttu minulle =)
Kiva lisä muuten tylsässä elämässäni. =)
suurin osa on pyyhkiytyny pois mielestäni. Ainoastaan muutaman nauhoitin kerran puhelimeen. Kerran tein kokeilevan teoksen jossa ensi kertaa käytin muuta kuin aivoja säveltämisessä eli otin juomalasin , puukynän ja kirjan ja taputin rytmejä sormillani kirjaan ja kynällä hain rytmejä juomalasiin. Noin 15 minuuttinen teos jossa oli paljon monimutkaisia rytmejä ja hain myös koko ajan svengaavuutta että piti olla svengiä ja rytmiä.
osa melodioista tai kokonaisista teoksista jotka tulee mieleeni , ovat joko pakottamalla tulevia tai tulevat luonnostaan. Sillä ei ole niin väliä kunhan niitä tulee vaan mieleen.
Nuotit on ihan sivuseikka. Tunnelma ja geometriset kuviot ja suhteet paljon tärkeämpiä.
Älkää nyt helvetissä ainakaan klasarin puolelta kysykö neuvoja tähän. Viimeinen taho.
Ette varmasti sävellä (tai muutenkaan musiikillisesti luo) ikinä mitään.
Klasari on musiikki eikä jumputusta.
Paskantärkeilyä ja musiikin kieltämistä enemmänkin ja useammin.
Säveltäminen on täysin vapaamuotoinen taiteenlaji. Mikään ei estä sinua llatomasta kirjaimiakaan oman tahtosi mukaan. Unohda kaavat, jätä soittaminen soittajan murheeksi ja kuunteleminen kuuntelijalle.
Tärkeintä on puhua kuolleita kieliä eikä lässytellä banaaliuksia esim. englanniksi, kuten huolestuttavan monet klasaritertutkin nykyään tekevät.
Oletko opetellut koskaan tällaista taitoa? Opiskellut musiikkia? Taidot yleensä opitaan, kun opetellaan ensin ja harjoitellaan sitten. Mikään ei tule itsestään. Tämä pätee tietysti myös musiikkiin ja sen oppimiseen.
Lukiossa soitin flageolettia nuoteista sekä myös opettajan esimerkkiä seuraten ja sain lisäksi sysäyksen ja innostuksen wieniläisklassikoiden musiikkiin ja josta sen syvimmän olemuksen ja suurimman emotionaalisen vaikutuksen vasta oman harrastuneisuuden perusteella sain kokea ja itse oppineena tiedostin sen faktan ja objektiivisen totuuden, ettei suomi ole vain Sibeliuksen maa, vaan täällä on vaikuttanut suuri joukko muitakin merkittäviä säveltäjiä, joiden musiikissa on emotionaalista hehkua, joka tuntuu munaskuissa saakka.
.