Tällä palstalla on ahkerasti torjuttu universalismia, aivan kuin se olisi jokin vaarallinen harha. Mutta jos Raamattua lukee ilman ennalta annettuja silmälaseja, ei voi välttää yhtä johtopäätöstä: Kristus todella voittaa. Ja voittaa kaiken.
Johannes Kastaja sanoi heti Jeesuksen nähdessään: “Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:29). Ei joidenkin harvojen, vaan maailman. Jos synti poistetaan, mitä jää jäljelle kadotettavaksi?
Paavali on vielä suorasukaisempi: “Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa” (1. Kor. 15:22). Huomasitteko? Sama kaikki. Jos väität, että toisen “kaikki” on pienempi kuin toisen, niin väännätkö Paavalin sanat nurin?
Ja vielä: “Jumala… tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden” (1. Tim. 2:3–4). Onko teidän Jumalanne niin voimaton, ettei Hänen tahtonsa toteudu? Mutta profeetta Jesaja sanoi: “Minun sanani… ei tyhjänä palaa” (Jes. 55:11). Jos Jumalan tahto on pelastus kaikille, miksi epäilisitte sen toteutuvan?
Kolossalaiskirjeessä sanotaan, että Kristus “sovitti kaiken itsensä kanssa, tehden rauhan ristinsä veren kautta, kaiken sekä maan päällä että taivaissa” (Kol. 1:20). Mutta täällä väitetään, että ei sittenkään kaiken. Kumpaa uskot, palstan kirjoittajia vai Raamattua?
Jos kadotus olisi lopullinen, silloin synti olisi saanut pysyvän jalansijan Jumalan luomakunnassa. Mutta Paavali sanoo: “Missä synti on tullut suureksi, siinä on armo tullut ylenpalttiseksi” (Room. 5:20). Onko siis jokin kohta, jossa armo loppuu? Vai uskallatteko myöntää, että Jumalan armo ylittää kaikki rajat?
Johannes näki näyn: “Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, ei parkua eikä kipua” (Ilm. 21:4). Mutta jos osa ihmiskunnasta huutaisi iankaikkisessa kadotuksessa, olisiko tämä näky totta?
Joukut täällä väittävät, että universalismi on toiveajattelua. Minä sanon: se on juuri sitä, Jumalan omaa toivetta, Hänen tahtonsa, Hänen rakkautensa. Ja koska “rakkaus ei koskaan häviä” (1. Kor. 13:8), teidän vastalauseenne häviävät kyllä, mutta Jumalan armo ei.
Johannes Kastaja sanoi heti Jeesuksen nähdessään: “Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:29). Ei joidenkin harvojen, vaan maailman. Jos synti poistetaan, mitä jää jäljelle kadotettavaksi?
Paavali on vielä suorasukaisempi: “Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa” (1. Kor. 15:22). Huomasitteko? Sama kaikki. Jos väität, että toisen “kaikki” on pienempi kuin toisen, niin väännätkö Paavalin sanat nurin?
Ja vielä: “Jumala… tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden” (1. Tim. 2:3–4). Onko teidän Jumalanne niin voimaton, ettei Hänen tahtonsa toteudu? Mutta profeetta Jesaja sanoi: “Minun sanani… ei tyhjänä palaa” (Jes. 55:11). Jos Jumalan tahto on pelastus kaikille, miksi epäilisitte sen toteutuvan?
Kolossalaiskirjeessä sanotaan, että Kristus “sovitti kaiken itsensä kanssa, tehden rauhan ristinsä veren kautta, kaiken sekä maan päällä että taivaissa” (Kol. 1:20). Mutta täällä väitetään, että ei sittenkään kaiken. Kumpaa uskot, palstan kirjoittajia vai Raamattua?
Jos kadotus olisi lopullinen, silloin synti olisi saanut pysyvän jalansijan Jumalan luomakunnassa. Mutta Paavali sanoo: “Missä synti on tullut suureksi, siinä on armo tullut ylenpalttiseksi” (Room. 5:20). Onko siis jokin kohta, jossa armo loppuu? Vai uskallatteko myöntää, että Jumalan armo ylittää kaikki rajat?
Johannes näki näyn: “Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, ei parkua eikä kipua” (Ilm. 21:4). Mutta jos osa ihmiskunnasta huutaisi iankaikkisessa kadotuksessa, olisiko tämä näky totta?
Joukut täällä väittävät, että universalismi on toiveajattelua. Minä sanon: se on juuri sitä, Jumalan omaa toivetta, Hänen tahtonsa, Hänen rakkautensa. Ja koska “rakkaus ei koskaan häviä” (1. Kor. 13:8), teidän vastalauseenne häviävät kyllä, mutta Jumalan armo ei.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.