Lapsivapaa avioliitto

No nyt elämme eli olemme eläkeläisiä ja lapset ovat aikuisia.

Tiedän, että menee ohi aiheen mutta sanon, että vaikka tämä kahden aikuisen elämä on ihanaa ja vapaata, kaipaan suunnattomasti sitä aikaa kun lapset olivat kotona ja elimme sitä lapsiperhe-elämää. Se oli merkityksellistä, antoisaa ja antoi konkreettisen käsityksen siitä, mitä tarkoittaa kun rakastaa ehdoitta ja saa rakkautta ehdoitta.

Elämän jatkuvuuden näkeminen jälkikasvussa oli minulle jo alkuaan tärkeää.
Jo seurusteluvaiheessa tämä oli selvää.
Varmistuttuamme liittomme pysyvyydestä hankimme kaksi lasta lyhyin ikäeroin.
Onneksi.
Lasten lapsissamme näemme elämän jatkumisen merkityksen joka on oleellinen sisältö loppuvuosillemme.
Olisin halunnut 3 - 4 tenavaa muutta kahden, lyhyin välein hankkitujen vintiöiden jälkeen vaimoni sanoi nyt riittävän.

Elimme yhdessä ja lopulta noin 6 vuotta avioliitossa ilman lapsia ja luulimme, ettei niitä saadakaan. Elämä sinällään ok kahdestaankin. Sitten ongelma yhtäkkiä ratkesi ja lapsia tuli lopulta pari. Aluksi aika oli raskasta ja ajoi meitä myös pariskuntana toisistamme kauemmas. Ei suurta draamaa, mutta perin harmaata. Nyt lapset on jo aikuisia, enkä ikinä vaihtaisi heitä mihinkään. Vaimon kanssa löysimme taas lopulta vaiheiden jälkeen toisemme. Sama nainen se oli edelleen, kun tarkemmin katsoi. Meillä näin, ei aina. Mutta lapset on lopulta jotakuinkin upeinta, mitä elämässään saa aikaiseksi. Kaiken arvoista. Tärkeää olisi meitä paremmin muistaa matkan varrella se parisuhde ja käyttää hyväksi mitä vaan apuverkkoja on saatavilla. Me emme tuossa oikein onnistuneet. En osaa toisen puolesta sanoa, onko lapsilla väliä. Mutta hankala nähdä muuten toista ihmistä, jonka tuntee/muistaa vaippaiästa, itkut/riemut, näkee ajatukset, kipuilut, kasvun ja lopulta irtaantumisen ja aikuistumisen.

Kolme vastausta ja enemmän tai vähemmän jokainen kertoo lapsista.

Minunkin vastaus ei ole ihan sitä, mitä odotat.

Minä olen ollut avioliitossa, jossa oli lapsia ja nyt jälkimmäinen liittoni on lapseton.

Minulle oli alusta asti selvää, että en halua enää lisää lapsia ja puolisoni mukautui ajatukseen ja ehkä oli hänelle jopa helpotus, koska hänellä on sellainen sairaus, että voi olla ettei lapsia saa.

Kyllä silti on jossain kohtaa tullut mieleen, että puolisoni kanssa olisin mielummin saanut lapset kuin ex-vaimoni.

Lapsivapaa elämähän on PALJON helpompaa kuin elämä lasten kanssa. On rahaa ja aikaa enemmän, tulee vähemmän konfliktitilanteita ja turhautuneisuutta.

Toisaalta vastavuoroisesti lukemattomioa arjen iloja jää kokematta ja sitten ei ole lapsista apuja elämän loppusuoralla.

Uskon, että vaikka parisuhteen alussa olisi selvää, ettei lapsia tule niin kyllä sitä asiaa tulee pohdittua useaan kertaan liiton aikana.