niin tästä eroamiesta, yksinäisyydestä. entäs sitten 50 vuotias nainen. kylläkin kauniiksi sanottu ainakin nuorena ja hyvin säilynyt (en kyllä tiedä miksi, elämäni on ollut tosin kovaa ja raskasta). mistäs tällainen löytää seuraa. en kaipaa alkoholisteja enkä mielenterveysongelmaisia sotkemaan elämääni, mutta kieltämättä olisi aika ihanaa viettää iltojani ja öitäni jonkun miespuolisenkin kanssa. eroni on aika tuore tapaus että täytyy kai viettää aikaa itsensä kanssa, että oppii olemaan yksin, sillä olen ajatellut että yksin sitä naisihminen kuitenkin loppuelämänsä viettää kun miehet tuppaavat kuolemaan kuitenkin ennen viinaan ja tupakkaan ym. että semmoista.
mutta entäs 50 v nainen
lumikki
71305
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
joka ei ole edes säilynyt niin hyvin, eikä järin komeakaan, sydän tosin on ollut aina paikallaan ja on edelleenkin. Mistäs tämmöinen sitten löytäisi uutta seuraa.
Eroni on vielä tuoreempi tapaus kun se on vielä edessä, päätös kylläkin tehty. Silti tulevaisuus jo pelottaa kun ei ihan yksinkään olisi kiva loppuelämää (joka ei ainakaan viinan takia pääty) viettää.
ole tarkoitettu mitenkään ilkeässä sävyssä, vaan ihan tositapahtumiin perustaen. Tiedän vain monta 5kymppistä, jotka ovat löytäneet itseään parikinkymmentä vuotta nuoremman ulkolaisen naisen. Syytä en tiedä moiseen, mutta on faktaa.
Siis syytä en tiedä kummankaan näkökulmasta =)
samanikäinen aito ja rehellinen suomalainen, jonka kanssa voisi vanheta samanvertaisena.
Yksinäisyyteen olen jo tottunut vuosien varrella avioeron jälkeen. Se ei ole ongelma eikä mikään.
Markkina-arvosta on keskustelu Soneraplazan Elleissä Sinkun elämää palstalla valomerkin jälkeen viestiketjussa. Ei näköjään nuorella ja kauniillakaan "mirkulla" ole helppoa parisuhdemarkkinoilla.
En ajattele murheella tulevia vuosia. Alkoholisteja ja mielenterveysongelmaisia en minäkään enää halua elämääni. Yhdessä exässä on ollut tarpeeksi haastetta sillä saralla.
Sitoutua en enää halua enkä asua enää yhdessä uuden miehen kanssa. Tuskin näillä vaatimuksilla kukaan mies haluaisi minua tapailla.
Olen nykyään melko hyvän tuulinen. En enää ole surullinen ja vihainen kuten olin vuosia.
Elämä alkaa näyttää jo melko valoisalta.
Minusta moni 50 yksineläjänainen on erittäin tyytyväinen elämäänsä. Eivät kaikki kirjoittele nettipalstoilla. Tuskin käyvät edes lukemassa näitä juttuja.
Minua ärsyttää suunnatomasti, jos minulta kysellään miehistä. Siksi kai olenkin niin paljon omissa oloissani. En koskaan kysele kenenkään yksityisasoista. Jokainen saa elää niin kuin parhaaksi katsoo.
Yksinelämisessä on valtavasti hyviä puolia. Olen tänään viettänyt ensimmäistä lomapäivää. Ei ole haisuakaan vielä mitä teen lomallani. Voin muuttaa suunnitelmia milloin vain. Jos olisin parisuhteessa, niin saisin olla koko ajan koordinoimassa ajankäyttöä.
Ei kiitos. Alfauroksiin minulla ei ole mahiksia ja tavalliset urokset saavat olla rauhassa.
Jätän heidät miehenpuutteessa eläville 50 naisille.
Niin kauan kun on elamaa, on toivoa...siis pariutumisen suhteen.
Itse asiassa tunnen eraan "tapauksen" (=naisen), joka nakyy loytaneen sen "tosirakkauden" yli 50-vuotiaana erot sun muut jo lapikayneena.
Tunnen useita eronneita yli 50 vee naisia jotka ovat läytäneet hyvän luotettavan ja ihanan miehen kumppanikseen.
Ohjeena kuitenkin, että kierrä kaukaa varatut, tulee muuten liian paljon pahaa mieltä liian monelle.
Hyvää jatkoa ja onnea elämääsi
olen tänään eka kertaa tutustunut tähän palstaan ja kirjoitanut omista ongelmista,kun luin sinun
juttu tuli vaan mieleen että ikä ei ole mikään
ratkaiseva asia,olen itsekin vähän yli 50 `tää
oleva mies mutta en olisi valmis alekirjoitamaan
että sinun tai minun tulevaisuus on ohi.tiedän että voisimme löytää vielä uuden ihmisen jonka kanssa jakaisimme loppu elämänne.olen aivan varma siitä.kysymys on ennemään siitä mitä tuntuu sydämessä.hyvää kesänjatkoa sinulle!!!