Musta tuntuu, että olen ainoa onneton. Seurustelen, ja sikäli kai sen ajatellaan tuovan ilman muuta onnen -mutta ei todellakaan. Jo pari vuotta olen ollut tosi surullinen, ja kaipa se on kaiken aikaa pahentunut. Ulkopuolisista näytän varmaan ihan iloiselta ja jopa tyytyväiseltä, mutta itsekseni itken. Kumpa saisin kunnon suhteinen, missä voisi tosissaan nauttia ja olla onnellinen!! Tuntuu, että se on toiveajattelu minun kohdallani. Kaikkea älytöntä tullut eteen, vanhasta kun olen selvinnyt niin sitten seuraavaa... Rakastan, ja mieskin ilmeisesti nykyään. Siksi tässä ollaankin. Mutta jatkuvasti jotain, kuten nyt pitkä ero ilman tietoa kunnollisesta yhdessäolosta. Onkohan tämä kohtalo vai voiko viedä saada kunnon suhteen -tässä vai muussa suhteessa? Mistä sen tietää, mistä tietää milloin luovuttaa? Eihän elämää kai yleensäkään helppoa. Jos kärsimys väliakaista ja nämä vuodet tarkoitettu vahvistukseksi....
Kukaan muu onneton?
tallaajainen
2506
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
olen nuori ja onneton silti vaikka siis seurustelen... mua rassa paljo.. neuvoja?
moi! mul on ollu aika paljo kans samanlaista kun sulla! =(itekseni itken,mut mun pahan olon huomaa kyl heti naamasta..tää arki on inhottavaa kun samat rutiinit toistuu päivästä toiseen. pitäs aina yrittää keksiä virikkeitä..(jos vaan keksis!)sitä tää elämä vaan on! mullaki tuntuu et löytäsin sen paremman ehkä jostain, mut sit saattaa myöhemmin mieli muuttua, kuten mulla jo pari kertaa on niin käyny..jaksamista sulle!