Mihin kansallisten symboliemme ja ikoniemme maine säveltäjinä p.erustuu?

Se on mielenkiintoista todeta että eräiden hyvin tunnettujen säveltäjien ylettömän suureksi kasvanut maine ja valtava määrä heidän tuotannostaan tehtyjä teosanalyysejä ja tieteellisiä tutkimuksia ei vastaakaan mittaluokassaan joka suhteessa näiden säveltäjien luoman säveltaiteen todellista arvoa ja musiikillista substanssia, vaan se saattaa olla suuresti ylimitoitettua heidän säveltaiteensa subjektiivisista mieltymyksistä puhdistettuihin todellisiin musiikillisiin kvaliteetteihin suhteutettuna. Mutta myös muiden suomen musiikin kaanoniin kuuluvien ja aikanaan paljon esitettyjen säveltäjien objektiivisin kriteerein arvioituihin musiikillisiin saavutuksiin verrattuna, ja jotka jäävät siitä huolimatta täysin edellisten suhteettoman suureksi kasvaneen maineen varjoon. Vaikka mainetta ajatellen suvereenien säveltäjien musiikki itsessään esim. viileässä, anakronistisessa ja arkaisoivassa klassismissaan ei tyylillisiltä pyrkimyksiltään ajankohtaisempiin säveltäjiin verrattuna millään muotoa sitä pitäisi edellyttääkään. Melartin Elementti sinfonian atonaalisesti sävyttyneet jaksot, polyrytmisyys, klusterit vst Sibban modaalisuus.

Kysymys koskeekin annetaanko taiteen olemukseen sisäänrakennettuna kuuluvan vallitsevia arvoja ja makutottumuksia kyseenalaistavan ja yhteiskunnallisia vääryyksiä paljastavan ominaisuuden näivettyä ja menettää purevuuttaan subjektiivisten ja yhteen ainoaan nimeen kohdistuvien ja massojen pelkästä perehtymättömyydestä ja syvällisen taidemusiikin historian tuntemuksen puutteesta ja musiikin viihdyttävästä osafunktiosta johtuvien mieltymysten takia, sekä populaarien trendien ja "diktatorisen ohjelmistoajattelun" kritiikittömästi hallita musiikillista ohjelmistopolitiikkaa, ilman niiden kriittistä tarkastelua ja tarkkoja ja uskottavia perusteluja niiden eksistenssin oikeutukselle, vailla paljon puhutun vallalla olevan moniarvoisuuden toteutumista, ja jossa ajankohtaisuuden vaatimusta ei pitäisi voida enää pitää relevanttina taidepolitiikkana, eikä sen vuoksi saattaa unohdukseen merkittävää musiikkia luoneita suomalaisia säveltäjiä näiden ultramoderneista, romanttisista tai uusklassisista tyylipyrkimyksistä huolimatta.