Oon ollut nyt noin 1,7 vuotta työttömänä. Töihin pääsy alkaa olemaan yhtä todennäköistä kuin lottovoitto. Ammatillinen koulutus ja lisäksi korkeakoulukoulutus löytyy, rikosrekisteri puhdas enkä hullukaan ole. Silti näin. En edes yritä päästä enää töihin.
Ongelmana on että työmarkkinat ovat järjestelmän alaisia ja koska järjestelmä on osoittautunut sekundaksi niin pitäkööt tunkkinsa. Olen elävä todiste siitä että järjestelmä on flawed. Kyllä hävettää ihmiskunnan ja eritoten päättäjien puolesta. Puistattaa. Viimeisimmälle (ali-)"ihmis"ryhmälle peräänkuuluttaisin seuraavan sanoman: Just f*ck off and die ;D.
Niinkuin Breaking Badissa kun Walterin poika kehotti isäänsä päättämään päivänsä, samanlaisia fiiliksiä tässä näin. Eli: Jos kerran tietoisesti tuhoat tätä maailmaa niin silloin sun on yksinkertaisesti vain parempi t*ppaa ittes, jottet enää pysty tuhoamaan lisää tätä maailmaa. Ja veri on värjätty systemaattisesti kätösiinne hallitus hallitukselta etenkin tämän vuosituhannen aikana.
Ongelmana on että työmarkkinat ovat järjestelmän alaisia ja koska järjestelmä on osoittautunut sekundaksi niin pitäkööt tunkkinsa. Olen elävä todiste siitä että järjestelmä on flawed. Kyllä hävettää ihmiskunnan ja eritoten päättäjien puolesta. Puistattaa. Viimeisimmälle (ali-)"ihmis"ryhmälle peräänkuuluttaisin seuraavan sanoman: Just f*ck off and die ;D.
Niinkuin Breaking Badissa kun Walterin poika kehotti isäänsä päättämään päivänsä, samanlaisia fiiliksiä tässä näin. Eli: Jos kerran tietoisesti tuhoat tätä maailmaa niin silloin sun on yksinkertaisesti vain parempi t*ppaa ittes, jottet enää pysty tuhoamaan lisää tätä maailmaa. Ja veri on värjätty systemaattisesti kätösiinne hallitus hallitukselta etenkin tämän vuosituhannen aikana.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Tee vapaaehtoistyötä, pyydä kursseja työkkäristä. Tee jotain alemman tutkinnon omaaville sopivaa työtä. Ole valmis tekemään melkein, mitä vain. Hio ansioluettelot ja hakemukset tekoälyä hyödyntäen. Ole optimistinen. Olen itse aikanaan tehnyt korkeammalla koulutuksella matalamman koulutuksen työtä ja kiivennyt sitä kautta kiinni työelämään. Älä jää paikoilleen. Tärkeää on, että tulee aktiivinen kuva ja aktiivisuus antaa positiivisen signaalin. Manifestoi itsellesi työhön pääsy. Näe itsesi työssä, tee siitä selviö, jota kohti olet menossa. Uskon, että jos toimit näin, olet pian työssä ja lopulta aina paremmissa töissä.
Koulutusjärjestelmä on puutteellinen. Useampia ihmisiä kiinnostaisi opiskella ja myös oikeasti valmistua mikäli tutkinnon suorittamisen myötä olisi luvattu suojatyöpaikka. Mutta näinhän ei ole vaikka pitäisi. Uskoni opiskeluun on laskenut huimasti. Suojatyöpaikassa ei olisi mitään väärää koska kaikki toimii muutenkin hyvä veli-systeemiä noudattaen. Eli ahkeria ihmisiä ei palkita vaan jätetään valmistuttuaan oman onnensa nojaan ja loppu on Herran haltuun.
Lisäksi osalla opiskelijoista opiskelijastatus saa aikaan sen että he saavat liian vähän yhteiskunnalta avustuksia. Kyllähän idioottikin näkee että inflaatio on jo rampauttanut yhteiskuntia. N*tsit toistavat itseään, historiaansa.
Olen muutenkin kriittinen ajattelija mikä on osa persoonaani niin tiedostan kyllä vaipuvani negaatioon ja apatiaan tavallista herkemmin. Tämä on kuitenkin seurausta siitä että vaatimustasoni hyvinvoinnille ja elämälle ovat myös tavallista kohonneemmalla tasolla. En tyydy vähään. Minun pitäisi olla joku kuuluisa yhteiskuntakriitikko kun en edes välittäisi tipan tippaa mistään minua kohtaan kohdistetusta kritiikistä.
(Suomennettuna): "Jos olet oikeassa ja tiedät sen, älä koskaan pyytele anteeksi itseäsi. Totuus on silti totuus vaikka lähes kaikki muut olisivat eri mieltä." - Mahatma Gandhi. Jotenkin noin sen teesi kuuluu.
En tiedä, mistä suojatyöstä oikein kirjoitat. Tai ehkä tiedänkin, mutta joka tapauksessa. Puhun kaikenlaisesta sparraamisesta työnhakuun liittyen. Avun pyytämisestä ja vastaanottamisesta. Totuuksia on monenlaisia, oma totuutesi voi lopulta johtaa harhaan.
Nythän työvoimaministeri teki hartiawoimin töitä ettei kukaan pääse enää kouluttautumaan
On toiveajattelua että jokainen työtön pääsisi koskaan töihin ,kun on yli 300 000 työtöntä , ja 30 000 työpaikkaa .
Mene armeijaan, tai puolustusvoimille kysymään tekemistä löytyy siviileillekin kyllä :D
Nykyisin olen ideologisesti armeijatoimintaa vastaan, sillä omasta näkövinkkelistäni käsin se on failannut tehtävässään. Sotilasvallankaappauksia pitäisi olla muuallakin kuin ns. kehitysmaissa.
Tämän aloittajasedän stooreista päätellen mm asepalvelus on varsin traumaattinen kokemus.
Katso esim kommentti 13.19
Ei ollut aloittajalta se. Sen sijaan tämä viestini ja linkkini on, nyt kun tässä aletaan ihan kiviä kääntelemään: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010325003.html . Tuohon ei ole mitään kommentoitavaa, kuin suoraan jostain kieroutuneesta kauhuelokuvasta.
Menet niin jonnekin majurin luokse sanot että työtön ja tekemisen puute vaivaa..
Lihaa on tarjolla. Homo-orjaksi majurille pääsee vain ilmaiset varuspojat.
Majuri ja joku kapteeni katsovat että ompa erityisen motivoitunut työtön kun tulee meiltä kysymään töitä, niin pakko keksiä jotain hommaa hänellw :S
sitten kun saat jonkin hetkellisenkin jonkin työpaikan hyvä sanoa: from military forces of Finland, hommissa :D
..niin varmasti löytyy hommia siviileillekin mitä nyt yleensä varusmiehet tekevät, silloin sotilaat eli varusmiehet keskittyä vaikka tarkkuusammuntaankin..
"Ammatillinen koulutus ja lisäksi korkeakoulukoulutus löytyy, "
Ongelma voi olla siinä että muodollisesta koulutuksesta huolimatta, et osaa mitään sellaista, mitä vähän yksi ja toinen ei osaa. Tai sitten se osaaminen on alueelta, josta ei kuitenkaan kenelläkään ole maksukykyä. Onko osaamisessasi jokin terävin kärki, jonka voisi jalostaa tarpeelliseksi jollekin palkanmaksajalle?
Yksi hyvä ajatuskoe voisi olla miettiä kenelle möisit työtäsi, jos sinun pitäisi toimia yrittäjänä?
"Ongelmana on että työmarkkinat ovat järjestelmän "
Tuo ei ainakaan ole yleensä ihan paras myyntipuhe mennä kertomaan kuinka näet koko systeemin vääränlaisena.
Niin, tiedostan kyllä olevani tässä vaiheessa jo lost case. Pääasia että sain heittää lokani tänne suoleen. Valitettavasti koulutustaustani on sellainen että se toinen ala ei kiinnosta yhtään ja toinen ala on jo itsessään sellainen ympäripyöreä, vaikka siinäkin oli mukana spesialisoitumista. Ekstrovertit spesialistit pärjäävät työmarkkinoilla. Olisinpa narsisti, psykopaatti tai vastaava...
Ekstrovertit varmaan pärjäävät suhteellisesti paljon paremmin joidenkin rekryfirmojen haastatteluissa kuin sitten itse työmarkkinoilla.
Spesialisoituminen usein tapahtuu sitten vasta töissä. Ympäripyöreä koulutuskin voi olla ihan hyvä pohja. Mutta silloin tietysti itse työn syrjään kiinni pääseminen on se vaikein vaihe.
Minä en usko lainkaan tuohon hypetykseen, että ekstrovertit pärjäisivät introvertteja paremmin: ekstroverteille sosiaaliset suhteet ovat usein tärkeämpiä kuin laadukas työnjälki tai uudet innovaatiot. Usein suhteet ovat heille myös tärkeämpiä kuin sosiaaliset taidot.
Tärkeämpää kuin ekstroversio tai introversio ovat hyvät viestintätaidot. Ilman niitä ei ymmärrä muiden työn merkitystä organisaatioissa tai verkostoissa eikä pysty muotoilemaan omia tai organisaationsa tavoitteita selkeästi.
Työelämän verkostoitumisessakin tärkeintä on hahmottaa, miten oma organisaatio voisi hyötyä johonkin verkostoon kuulumisesta ja mitä oma organisaatio voisi tuoda verkoston muille jäsenille. Jollain small talkilla saadaan siinä ehkä puheyhteys auki, mutta vasta arvonluontiin liittyvät faktat ja niiden onnistunut toteuttaminen käytännössä (=eurot) määräävät sen, onnistuuko verkostoituminen vai ei. Kai tämä pätee myös yksilötasolla, mutta ainakin organisaatiotasolla.
🦄
Ei minulla omaa kokemusta kovin paljon ole. Viimeksi toistakymmentä vuotta sitten hain paikkaan, jossa ekan vaiheen haastattelua teki jonkin rekryfirman tyyppi, jolla nyt tuskin oli kovin valistunutta käsitystä mitä työssä tehdään ja millaisia ominaisuuksia siinä onnistuminen edellyttää. Pääsin kuitenkin tekemään soveltuvuustestin.
Mutta ihmettelen, jos tuommoisessa ekan vaiheen haastattelussa ei sujuvalla ja selväpäisellä esiintymisellä pysty antamaan sellaisen yleisluontoisen hyvän vaikutelman. Vaikka sitten itse työssä esiintyminen voi olla varsin epäolennainen osa ja onnistuminen riippuu ihan muista tekijöistä.
Ihan vast'ikään luin jostakin siitä, että myyntityössä ekstroverttius voi olla tavallaan rasite, koska tyyppi pitää siitä että saa olla äänessä. Ja sitten asiakkaan kuuleminen ja ymmärtäminen jää vähemmälle, vaikka juuri se on oleellista.
Kommenttini oli osoitettu paitsi sinulle myös sille, jolle sinä vastasit.
Käsittääkseni rekrytoinnit etenevät yleensä niin, että tärkeintä on kokemus ja substanssiosaaminen ja vasta sen jälkeen kommunikaatiotaidot ynnä muut pehmeät taidot. Riippuu varmaan vähän rekryfirmasta, mutta ensimmäinenkin kierros voi olla vielä vasta osaamisen ja kokemuksen kartoittamista.
Kyllä, myyntityössä ekstroverttiys voi olla rasite ja nimenomaan tuosta mainitsemastasi syystä. Ei se toki välttämättä sitä ole.
🦄
Jokainen pitkälti oman onnensa seppä. Jos olet terve, moni asia riippuu asenteesta, motivaatiosta ja lopulta ehkä nöyryydestä myös. Asennevammaisuus on vaikea vamma, koska se on pään alueella.
Kuulin tutulta ihmisestä, joka lähti yliopistotutkintopohjaisena (sairastuttuaan) opiskelemaan siistijäksi. Asenne sellainen, että mukavaa, kun saa itsenäistä työtä tehdä. Upea ihminen, hieno asenne!
Keksin prinsiipin: "Ennen join, jotta turrutin tunteeni. Nykyään juon, jotta tuntisin edes jotakin." - Minä. Paitsi vatutus, viha sekä mielialan lasku ovat kumminkin taustalla silloinkin kun ihminen kokee olevansa turta. Edelleen ap. Onhan tässä muutkin elämäni osa-alueet vähintäänkin vaiheessa kuin mitä aloituksessani mainitsin.
kukaan ei ikänä ole oman onnensa seppä, paitsi jos synty3essään annetaan vain 1 sentti kouraan ei muuta, ei perintöjä , silloin vo olla
kyllästyttää työttömyys niin no puulustusvoimilla voi löytyä tehtäviä työtä niin, kukaan, ihmeellistä jos kukaan ei ole kysynyt.
jos on joku niin majuri Ahonen, hän ottaisi kai meilellänkin työntekijöitä siviilipuolelta auttamaan, isdänmaallisis
https://www.ksml.fi/paikalliset/5967763
Ysärillä, kun kävin armeijan jälkeen sopivasti aikuiskoulutuksessa kemian prosessinhoitajan koulutuksen, niin tehtaat suorastaan repivät töihin.
Nykyaikana taitaa työllistymisessä tarvita myös rutkasti onnea, ellei ole suhteita. Silloin ysärillä oli myös vuoden jälkeen tapana vakinaistaa. Sekin on muuttunut.😠
>simiti<
Taidan alkaa Walteriksi, johon aloituksessani jo viittasinkin. Jännämiehen elämää, sitä tässä muutenkin janoan. Tunnetta, että olisin elossa. Huumemyönteisyys on muutenkin yhteiskunnallinen trendi ja suoraan sanoen hyve, vaikka siitä rangaistaankin. Muotoillaan asia niin että se on olevinaan hyve. Vastailen tässä milloin minnekin. Ekstroista ja introista sen verran että ekstrot panostavat julkisivuun ja ovat sosiaalisesti dominantimpeja kuin introt. Tästä syystä heidät valitaan helpommin työelämään.
Pätevyyksistä en osaa sanoa noiden ryhmien välillä mutta vaikka ekstrovertit olisivatkin vähemmän tuottavia kuin introt niin kynnys sille että annetaan potkut on niin korkea, ettei sillä ole isossa kuvassa varmaan juurikaan merkitystä. Töihin pääseminen on se todellinen kynnys, aivan kuten ihmissuhteiden alkuvaihe. Tutustumisen jälkeen on helpompaa. Eli jos ihmisellä on tarve todistella itseään muille niin silloin siitä on hyötyä. Mulla on todella vähän tarvetta todistella itseäni kenellekään, oikeastaan se tarve on olemassa vain itseäni kohtaan.
Aika jolloin hallituksen alkutavoitteena oli + 100 000 uutta työllistä, ja luvut osoittavat kohta luvun olevan muutaman vuoden jälkeen -100 000 työllistä.
Se ei ole kovin hyvä yhtälö kansalaisille.
AV
Nuori mies!.. Tai nainen. Kärsit vain globaalia angstiaa. ☝️
Tämä yhteiskuntakärjestyksemme on nyt vain tällainen, vähän mätä ja toimimaton. Tunnemme kyllä tuskan, mutta kovin kyvyttömiä olemme korjaamaan mitään.
Voimia ja halit🤗 😘
Joo, ei kiitos, en tule töihin Issille, PV:lle, Manpowerille, valtiolle.. ja työnnä se Varma sanonko minne..
Siis Valuutusyhtiölle. Jotenkin ajattelin, ettet olisi ollut niin kieroontunut 🥺
Nykyään monilla aloilla on paljon vähemmän työpaikkoja, kuin mitä alalle koulutetaan ihmisiä. Ylitarjontaa siis. Silloin omalta alalta saa työpaikan vain joko onnenpotkun tai suhteiden kautta.
Itselläni oli aikanaan tuo tilanne, mutta pääsin omaan alan tehtäviin kiinni tekemällä ensin vuosia matalamman tason tehtäviä ja etenin siitä. Lisäksi siihen vaikutti onnenpotkut.
Kyllä se vähän kirpaisee kun on esim. nykyisessä työpaikassa olen vierestä seurannut, kuinka jotkut ovat päässeet suoraan oman alan töihin heti valmistuttuaan. Tosin olen huomannut, että minulle on ollut mielettömän paljon etua siitä, että olen tehnyt matalamman tason tehtäviä, koska ymmärrän käytännöt, ilmiöt ja taustat laajemmin, ja pystyn hyödyntämään niitä nykyisessä asiantuntijatyössäni. Aloitin uusissa tehtävissä hiljattain ja työparinani on henkilö, joka pääsi tehtävään vastavalmistuttuaan ja huomaan, että hän kamppailee työtehtävien haltuunotossa paljon enemmän. Muutkin ovat ilmeisesti huomanneet sen, koska kollegat kääntyvät ensisijaisesti minun puoleeni ja haastavammat tehtävät ohjataan minulle. Eräs toinen saman tason asiantuntijatehtävissä oleva ilmeisesti veetuilee työparilleni palavereissa ja yrittää nolata hänet vaatimalla häneltä sillä hetkellä vastausta johonkin asiaan, jota hän ei voi ulkomuistista tietää (kun vasta aloitti tehtävässä), vaan hänelle pitäisi antaa aikaa etsiä vastaus. Kyseessä varmaankin juuri kateus siitä, että tämä toinen henkilö on joutunut aloittamaan pohjalta, kun vastavalmistunut pääsi heti hyväpalkkaiseen tehtävään. Eiköhän tuollainen asenne karise, kun työpari on pari vuotta kerryttänyt osaamistaan ja näyttänyt kyntensä myös epäilijöille. Siihen asti yritän tukea työpariani parhaani mukaan.
Mutta tsemppiä ap:lle! Jos et onnistu löytämään oman alan töitä, niin minä opiskelisin itselleni toisen ammatin sellaiselta alalta, jolta ainakin löytyy töitä (esim. lähihoitaja). Eipähän ainakaan tarvitse loppuelämäänsä pyöritellä peukaloitaan ja olla työkkarin toimenpiteiden kohteena. Voi sitten keskittyä vapaa-ajalla mielekkäisiin harrastuksiin ison uran sijaan.
-sivusta
Kivasti ja elämän makuisesti kirjoitut. Tätähän se juuri on.
Etkö ole aloittaja laiska, niin kuin kokoomus ja persujen eliitti sanoo? Sinultahan pitää leikata.
Ballsit vai? Sehän on muotia, kuten tuo yksi linkkinikin itsessään todistaa. Valtaapitävillä tahoilla ei ole mitään kosketuspintaa tosielämän kanssa. Ne ei ymmärrä sitä että ihmiselo perustuu hyvin pitkälti olosuhteiden summiin ja että eri elämäntilanteisiin ja mielentiloihin ajaudutaan sen sijaan että kaikki olisi yksilön tietoista valintaa ja vapaan tahdon tulosta. - Ap.
Nii juu- mitä mieltä olette persuja kannattavat viranomaiset- onko ”eliitti” teidän puolella, eli onko tai oliko lakkoaikeet bluffia teiltä, kuten persujen kaikkien kansanosien syleily vaalien aikaan?
Chernobyl oli hyvä sarja. Karu, kuten todellisuuskin. Tässä klippi. https://www.youtube.com/watch?v=A-6Qj3n_NtA . Kuvastaa sekä maailman sotaisuutta että mahdollista symboliikkaa. Ihmiskunta tulee löytämään itsensä vielä tuosta tilanteesta. Jätän detaljit muiden spekuloitavaksi. Oma ajattelu tekee hyvää muutenkin etenkin nyt kun tekoälyltä on helppoa hakea vastaukset kaikkeen. - Ap.
hiukset kannattaa ajella jos menee armeijalle hommiin jo ennaltakin... minulla on 2 konetta on Braun sekä Philips millä... kotipaturijuttujamillä ajelen heh..
Philips von Braun -yhdistelmäkoineisto
Halvalla saa ajokoneet ja parran voi ajaa siinä samalla. Kerran yritin huijata armeijassa kun oli lomien lähtö enkä ollut ajanutkaan naamani karvoja. Skappari kuitenkin huomasi sen ja jouduin menemään tupaani äkkiä höyläämään itseni.
joku majuri soitti minulle kunlaitoin soittopyynnön.. vastasin jotain : onko sinulla vähän pieni pippeli kun tänne soittelet... sanoi ahaa: puolustusvoimat eivät tule ottamaan sinuun enää yhteyttä... tuli selväksi
mutta okeasti niin väärinkäsitystä ja sittemmin tein paljonkin hommia puolustusvoimille...:D
niin en ole puolustusvoimien pomoottori, kerron vain joatain.
Mun keinoni välttää työttömyyttä on ollut aina työn tekeminen 😉
Ei vaan ihan oikeasti. Hae mitä vaan työtä, niitä hyonosti palkattuja halveksittujakin. Katsos kun ihan jokaisesta työstä oppii jotain, mitä voi hyödyntää muissa töissä. Rohkeasti ja ahneesti kimppuun vaan. Tee pätkätöitä, jopa osa-aikatyötä, ihan mitä vaan.
Noista voi hetkellisesti ottaa jopa vähän rahallisesti takkiinsa, mutta mitä sitten, jos haluaa olla kärkipäässä sitten kun ikioma ala vetää taas.
Joskus opetettiin mielestäni väärin, ettei pitäisi ottaa vastaan muita kuin "arvolleen" sopivia töitä. Sellainen arvojärjestyskulttuuri on mennyttä maailmaa (paitsi kuulemma sairaaloissa ja puolustusvoimissa ei). Nykyään toimari kerää roskat lattialta ohi mennessään, kun duunarit takovat rahaa.
Tuolla keinolla mulla on aina ollut töitä. Ja teen joka homman aina niin hyvin ja tosissani kuin kykenen.
Toinen tosi hyvä keino pysyä rattailla on työvoimapoliittiset koulutukset. Ainakin työnantajat pitävät niitä pilipalikursseja parempana kuin kotona mojumista.
Ylipitkiä määräaikaisia sopimuksia ei kannata solmia, mikäli aikoo palata omalle alalleen. Nollasopimuksia ei saa tehdä koskaan.
xLiner
Ja kannattaa aina varautua pahimman varalle hyvissä ajoin. Ei mitään typeriä lainariskejä eikä muita osamaksuhölmöilyjä. Rahaa säästöön silloin kun sitä on, niin voi sitten lähteä harrastamaan töitä vaikka kahden tunnin työmatkan päähän jos lähempänä ei ole mitään 😛 Noi keikat voi olla hyviäkin seikkailuja.
xLiner
Suomi on riistoyhteiskunta tätä nykyä.
Tällä tyylillä kadotetaan ammattitaitoa, tietotaitoa, motivaatiota.
Vilma
Suosittelisin aloittajalle kuitenkin jotain kansanopiston kursseja.
Pariin työtön voi saada tukea.
Niissä ryhmissä v o i olla ihmisiä, joilta v o i saada apua, tietoa, vinkkejä.
Työharjoittelupaikka työviksestä olisi jonkinlainen alku.
Vaikeaa tuohon tuumia, kun itse oon ollut koko elämäni 99% töissä, tai koulussa/intissä.
Pieni työttömyyshetki oli intin jälkeen ja menin jollain työmarkkinatuella harjoitteluun, sitten siitä oppisopimukselle ja sieltä taas maitojunalla tekuun. Sitä jaksoin pari vuotta ja sitten menin siihen talonmiesfirmaan suoraan töihin vakkariks pariks vuodeks...sit sain paremmsn paikan alakohtaisesta firmasta, missä olin 10 vuotta ja siitä sujuvasti nykyiseen, missä oon ollut 12 vuotta.
Itse näen tämän sellaisena "kraindaamisena". Pitää tehdä työtä, että saa parempaa työtä. Harva saa sellaisen työpaikan mihin on opiskellut... vaikka olis kuinka kouluja käynyt. Sellainen "nälkä" pitää näkyä, että haluaa haasteita ja lähtee niitä kohden "step by step" kulkemaan.
Nykyisessä työssä olen tiimini ehdoton osaaja. Muut vielä oppii tälläiseksi. Osa on hypännyt hommiin vähilläkin opeilla ja vaihtelevalla menestyksellä tulevat siinä mukana. Minusta itsestäni olisi jopa aika epävarmaa olla tälläisessä mukana tuolla kokemuksella. Koulun penkiltä saa kyllä oppia, mutta ei kokemusta.
Oletko jo kysynyt töitä Puolustusvoimilta vai pelottavatko he?
Ojia kaivamaan natoaitaa varten itärajan tuntumaan? Kas kun ei jaloillani miinoja polkemaan :D. Tavallaan toivoin että aloitukseni olisi jo unohdettu. Jos saisin pakkailla armeijavarusteita niin sitä hommaa jaksaisi tehdä kauemminkin. - Ap.
Mä taas oon huomannu, että noi vuokrapalveluliikkeet on hyviä. Tietenkin katsoa sellanen missä ei oo palkan maksun kanssa ongelmia. Kannattaa pyrkiä hyvinä aikoina listoille ja tehdä hyvä vaikutus, niin hommia riittää matalasuhteessakin. Ite oon tehny, niin työntekijänä kuin alempana johtajana.
Suomen ongelma on yrittäjä vastainen ilmapiiri. Ja se että yrittäjiä ajetaan poliittisin päätöksin siirtämään toimintaa ulkomaille. Verotuksen pitäisi palkita työllistäjiä ja verottaa enemmänkin tulosta. Tällöin saatas tasapuolisuutta työllistävien oikeiden firmojen ja käytännössä ulkomailla toimivien välille. Monet tunnetut suomalaisfirmat on käytännössä enää pöytälastikkofirmoja, eikä toimintaa suomessa enää ole.
jaa tarjosivat hänelle yöitä kuin arvasinkin... joa ktstt geg
Kunta palkkaa metsureita, ainoastaan Italiassa.😁
Uhriutuminen on pidemmän päälle perceestä, vaikka voikin tuntua hyvältä ja voimaanuttavalta.