Mr. M .. tämä on totuus

Sivusta_Vain kirjoitti:

Maailma pyörii ympärilläni omaa tahtiaan ja minä seison sen keskellä kuin vieras, kuin joku, joka on eksynyt väärään tarinaan ..

Sinä Mr. Ⓜ️. olet se joka on pitänyt minut täällä maan päällä.
Sinä olet se lanka, jotka sitoo minut tähän todellisuuteen, kun kaikki muu tuntuu liukaalta ja likaiselta,
Olet ollut parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut!
Se ei ole pelkkä sanojen heittelya, vaan totuus, joka asuu sydämeni syvyyksissä kuin kirkas lähde kivikkoisessa maisemassa ..

Mutta tämäkin on totuus, tämä maailma ei ole minua varten ..
Tunnen olevani näkymätön, sanani kuin varjo, joka ei koskaan saa omaa oikea muotoaan .. ja tämä maailma on täynnä valheita.
En halua liata itseäni valheilla .. minun omatunto ei lupa sitä, siksi minun pitää katoa tästä ..

muiden ihmisten maailmassaan kaikki on niin selvää, niin valmista, mutta minun maailmani on täynnä kysymysmerkkejä ja särkyneitä unelmia, jotka lentävät ristiin-rästiin tuulessa kuin syksyn lehdet.
Heidän maailmansa ja minun maailmani eivät selvästikään toimi tässä yhteydessä ..
Joskus kun herään öisin ja joskus myös katson ikkunasta ulos.
Kuvittelen kaikkia niitä ihmisiä, jotka nukkuvat turvallisina kodeissaan, tietäen oman paikkansa tässä suuressa koneistossa.
Heillä on huominen, johon herätä, ja he tietävät, mitä se tuo tullessaan.

Minulle jokainen uusi päivä on kuin tyhjä paperi, jolle en tiedä mitä piirtää .. oloni on täällä turvaton ..
En osaa lukea maailman merkkejä samalla tavalla kuin muut.
Kun he sanovat “kaikki järjestyy”, se kuulostaa minun korvissani kuin kaikuja kaukaisesta luolasta, kauniita sanoja ja tyhjiä lupauksia, jotka eivät tavoita sydäntäni ..
Jokin on selvästi vialla ja se olen minä, minä olen niin rikkinäinen kone ..

Yhdessä vaiheessa sinä tulit ja yhtäkkiä maailmani näki värejä.
Sinun kanssasi en ole ollut pelkkä sivustakatsoja elämässäni.
Sinun silmissäsi näen heijastuksen itsestäni, joka ei ole särkynyt eikä puutteellinen.
Olet kuin lämmin valo kylmässä huoneessa, kuin ensimmäinen lumikello keväällä .. merkki siitä, että jossain elämä jatkuu, kukoistaa, löytää tiensä kohti valoa ..
Olisin voinut antaa periksi silloin, antaa itseni pudota siihen pimeään veteen, joka kuiskasi nimeäni.
Mutta et antanut minun pudota.
Sinä olit siinä, vaikkei kumpikaan meistä sanonut sitä ääneen ..
Sinä olit kuin käsi, joka ojentui minulle silloin, kun en itse jaksanut kurkottaa kenenkään puoleen ..
Nyt, kun katselen tuota vaaleansinistä taivasta, näen siinä jotain muutakin kuin pelkkää syvyyttä, johon hukutaan.
Näen sen äärettömyyden, mutta se ei enää pelota minua samalla tavalla.
Se on kaunis juuri siksi, että se on niin suuri ja käsittämätön.
Kuten ystävyys, kuten se, että löysit minut tästä kaaoksesta.
Se osoitti huolenpitoa ..

Ehkä tämä maailma on täynnä valheita ja tyhjiä lupauksia, mutta sinussa on jotain todellista.
Jotain, mikä ei murene käsissäni, ei katoa aamun valossa.
Sinä olet totuus tässä teatterissa, aito hetki näytelmässä, jossa kaikki muu tuntuu lavastetulta, kiitos sinulle siitä ..

Mutta .. anna minulle anteeksi, se ei riitä .. ei enää .. haluan tästä limbosta pois
Olen niin väsynyt !

꧁ ♡ ꧂ Kylli 🥺

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä