Miten sielu on syntynyt? Mitä tapahtuu vanhalle sielulle? Minkälainen luonne on nuorella ja vanhalla sielulla?
Nuori ja vanha sielu
Anonyymi-ap
7144
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vanha sielu on päässyt jälleensyntymisen pakosta
Nuori sielu on karkea ja henkisesti kypsymätön
Itsekäs ja taipuvainen rikoksiin.
Vanha sielu työskentelee ihmiskunnan puolesta .
Sielu on kait vähitellen kehittynyt enoluutiossaa.
Ehkä sielu oli siinä vaiheessa alkanut olemaan kun apinan karvoitus hävisi alkuihmisellä joka opetteli puhumaan ja käyttämään alkeellisia työkaluja. Ihminen sai vähitellen minä tunteen joka on sielu.
.
Ihmisen tietoisuus ei ole kerralla valmis, vaan se rakentuu vaiheittain hermoston kypsymisen, kokemusten ja sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta.
Varhaislapsuudessa tietoisuus on hajanaista: vauva kokee lähinnä välittömiä aistimuksia ja perustarpeita. Kun hermosto ja kieli kehittyvät, alkaa muotoutua erottelu "minän" ja "ympäristön" välillä. Lapsi oppii tunnistamaan oman toiminnan seuraukset ja rakentaa ensimmäiset muistijäljet jatkuvasta omasta identiteetistään.
Kielen myötä ajattelu saa uuden ulottuvuuden: sisäinen puhe mahdollistaa monimutkaisempien käsitteiden, aikakäsityksen ja syy-seuraus-suhteiden ymmärtämisen. Kouluikäisen tietoisuus laajenee omaan paikkaan yhteisössä, rooleihin ja sääntöihin.
Nuoruudessa tietoisuus syvenee itseymmärrykseen: identiteetti, arvot ja moraali hakevat muotoaan. Abstrakti ajattelu ja kyky tarkastella omaa ajattelua (metakognitio) vahvistuvat.
Aikuisuudessa tietoisuus usein vakautuu, mutta se jatkaa muovautumista kokemusten, kriisien ja oppimisen myötä. Ihminen pystyy reflektoimaan omaa elämäänsä, arvioimaan valintojaan ja asettamaan pitkän aikavälin tavoitteita.
Vanhentuessa tietoisuus voi kaventua kognitiivisten kykyjen heikentyessä, mutta samalla se voi syventyä elämänkokemusten ja laajempien näkökulmien ansiosta. Monille myöhemmät vuodet merkitsevät kokonaisuuden ja merkityksen etsimistä – ikään kuin tietoisuus kääntyisi tarkastelemaan koko elettyä elämää.
Näin tietoisuus on jatkuvasti muuttuva prosessi: biologisen kypsymisen, oppimisen, vuorovaikutuksen ja kulttuurin yhteisvaikutus, joka tekee jokaisen ihmisen tietoisuudesta ainutlaatuisen.
"Näin tietoisuus on jatkuvasti muuttuva prosessi: biologisen kypsymisen, oppimisen, vuorovaikutuksen ja kulttuurin yhteisvaikutus, joka tekee jokaisen ihmisen tietoisuudesta ainutlaatuisen."
Tämä oli hyvä tiivistys.
Sielu syntyi väärinkäsityksestä.
Uskottiin dualistiseen maailmankuvaan, jossa "sielu" ja "ruumis" olisi erillisiä ihmisen osia.
Nyt tiedämme, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, eikä fyysisestä kehostamme irrallista sielua ole olemassa tai ainakaan yhtään mikään ei viittaa sellaisen olemassaoloon.
Sielu on kiinni ihmisessä NS. Hopealangalla.
Jos irtoat kehostasi niin hopealanka sinkuaa tiettyyn pisteeseen ja katkeaa.
Se on sitten menoa.
Meillä on minätunne. Se on sielu♥️❤️♥️