Tarinani on kovin tavallinen: haluan eron miehestäni 15v liiton jälkeen. Riitoja ei ole, ainakaan suurempi, ei liioin viina tai väkivalta suhdetta uhkaa. Mutta muutakaan ratkaisua en tiedä, sillä mitään yhteistä meillä ei ole, omaisuutta ja lapsia lukuunottamatta.
Olen tästä tuhannet kerrat yrittänyt miehelleni puhua, mutta hänen mielestään luulen liikoja parisuhteelta ylipäätään. Olen jopa kuullut hänen suustaan sanat: "Avioliitto ei rakkautta tarvitse, se on yhteiskunnallinen instituutio veronmaksajien aikaansaamiseksi." Minä kun kaipaisin liittooni muutakin kuin yhteistä taloutta ja kaunista kulissia.
Muutama päivä sitten hän kertoi lukeneensa gallupin tai tutkimuksen, jossa 50% naisista haluaa rikkaan (hyvätuloisen tai jopa miljönäärin) miehen, ja ovat sillä rahan voimalla millaisessa avioliitossa tahansa. Kerrompa vielä, että olemme malliesimerkki keskiluokkaisesta tilastoperheestä, ja se minulle riittäisi loistavasti ainakin talouden osalta.
Nyt kysyisin, että tietääkö kukaan tästä "tutkimuksesta"? Missä moinen oli luettavissa?
Entä sitten...olenko outo lintu, kun tahtoisin tuntea yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja jotain muutakin kuin sisko&veli-suhdetta?
Olen tästä tuhannet kerrat yrittänyt miehelleni puhua, mutta hänen mielestään luulen liikoja parisuhteelta ylipäätään. Olen jopa kuullut hänen suustaan sanat: "Avioliitto ei rakkautta tarvitse, se on yhteiskunnallinen instituutio veronmaksajien aikaansaamiseksi." Minä kun kaipaisin liittooni muutakin kuin yhteistä taloutta ja kaunista kulissia.
Muutama päivä sitten hän kertoi lukeneensa gallupin tai tutkimuksen, jossa 50% naisista haluaa rikkaan (hyvätuloisen tai jopa miljönäärin) miehen, ja ovat sillä rahan voimalla millaisessa avioliitossa tahansa. Kerrompa vielä, että olemme malliesimerkki keskiluokkaisesta tilastoperheestä, ja se minulle riittäisi loistavasti ainakin talouden osalta.
Nyt kysyisin, että tietääkö kukaan tästä "tutkimuksesta"? Missä moinen oli luettavissa?
Entä sitten...olenko outo lintu, kun tahtoisin tuntea yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja jotain muutakin kuin sisko&veli-suhdetta?
Vastaukset 7
Vanhimmat
elikkäs olen 30v ja ns.kyllästynyt arkeen ja sen pyörittämiseen.
Sillä erolla että mieheni tunnusti vuosi sitten olleensa seksi suhteessa ystäväni kanssa.Annoin sen anteeksi ,mutta koko ajan toivon että se jäis kiinni ja mulla olisi joku kunnon syy jättää se.
Lapsia meillä on jokunen ja yhdessä ollaan oltu kohta 16 vuotta.Eli olin täys kakara kun aloimme kimpassa olemaan.Ja jotenkin uskon että siinä on yksi syy,miks haluaisin eron.
En kokeilujani ole päässy kokeilemaan.
Tuo patee ihmisiin, kasviin. elaimiin. Niin myos tunne elamaan. Mitas jos yrittaisit aina tullen mennen sanoa pari kaunista ja hyvaksyvaa sanaa puolisollesi. Kittaa hanen tekemistaan pienista asioista, vaikka olisivat kuinka arkisia. Nayta sanoin ja teoin ( esim. taputus olkapaalle tai laske katesi hanen hartioilleen hanen istuutuessa) etta arvostat hanen osuuttaan yhteiselamassanne. Onhan han lastesi isa! (vai onko?)
Saat huomata etta ajan kanssa han alkaa aivan huomaamatttaan vastata samalla mitalla takaisin ja siita onkin hyva jatkaa romanttiselle puolelle. Eihan liittonne ole yhdessa paivassa tuollaiseksi muuttunut, tee toita sen eteen etta saat sen korjautumaan entiselleen.
Muista "eihan kukkokaan kaskysta laula". Vahan vaivannaolla ja toisen lampimasti hyvaksymisella ja arvostuksella saat ajan kanssa ihmeita aikaan.
Ajattele myos lapsiasi: on vaarin repaista heilta isa vain sen takia kun sina et haaaaalua olla hanen kanssaan! Lapsesi haluavat kumpakin vanhempaa jokapaivasieen elamaansa.
Joo, näinhän se tietysti on. Avioliitto ei kestä hoidotta. En tiedä mistä meillä on osattu siitä hoitamisesta pitää huolta, mutta pian tulee 21 vuotta täyteen ja aina vaan palaa isolla liekillä. Mutta ei aina ole helppoa ollut. Mutta jotenkin on löytynyt aina halua yrittää enemmän. Minä muuten olen se miespuoli.
N40:lle en osaa neuvoja antaa. Aika kylmältähän tuo miehesi tuntuu. Oli tuollaista tutkimusta tai ei, se on joka tapauksessa tilasto eikä kerro yksittäisestä liitosta yhtään mitään.
Oliko teillä alun alkaen hyvä suhde? Jos oli, ehkä sitä voisi vielä lämmittää edellisen kirjoittajan ohjeilla. Tietysti on niin, että siihen hommaan tarvitaan kaksi, mutta toisaalta ihan tiukasti ei heti alkuun kannata tasapuolisuutta vaatia. Ajan kanssa kaveri joko lähtee mukaan tai sitten ei. Mutta älä tätäkään ylisuorita, ettei tunnu teennäiseltä.
Älkää hyvät ihmiset menkö naimisiin ennen kolmeakymmentä!! Rällätkää, kokeilkaa ja seikkailkaa siihen asti niin eipähän tarvitse katua sitten vanhempana, kun ei ole tullut mitään kokeiltua. Tässä taas tyyppiesimerkki teini-ihastuksensa kanssa naimisiin menneestä ihmisparasta. No itsepähän olette osanne valinneet, hyvää loppuelämää!!
Kiitos kaikille vastanneille!
Yritän ottaa opikseni, ja mietiskelen tosissani omaa suhtautumistani.
On totta, että on kurja viedä lapsilta toinen lähivanhempi, mutta kyllähän kouluikäiset tällaisen suhteen jo ymmärtävät. Kun ei rakkautta ole, ei sitä ilmasta noin vain saada.
Muuten geo: Vaikka meninkin naimisiin muutaman vuoden alle kolmikymppisenä, ehdin kyllä tutkia maailmaa ihan riittävästi.
Aloittaja, et voisi olla enempaa vaarassa uskotellessasi itsellesi etta lapset ymmartavat vanhempien valisia suhteita.
Kuinka maailmassa se voisi olla mahdollista, ethan sina itsekkan sita oikein nayta tajuavan ja olet kokenut ja elanyt monta vuosikymmenta kauemmin kuin lapsesi!
Lapsenne ovat taysin syyttomia teidan oikutteluihin, on hirvea vaaryys odotta heidan ymmartamystaan ja laittaa heidat karsimaan!
Te vahnhempina voitte kayttaytya taysin sivistyneesti ja kohteliaasti toisianne kohtaan. Lapsenne TARVITSEVAT seka isan etta aidin. Te olette heille esimerkkina ohjaamassa opintiella ja elaman vaiheissa. Nyt se viela on helppoa kun lapset ovat pienia, nuoria. Teidan kummankin vastuu kasvaa heidan tullessa 15,16,17,18vuotiaiksi. Se ehka on kaikkein kriittisin aika nuoren elamassa ja he ovat ansainneet kaiken sen avun ja tuen jota MOLEMMAT vanhemmat pystyvat antamaan.
Kun lapsenne ovat omillaan, sitten on eri asi mita teette. Mutta siihen saakka tukekaa toisianne ja varmistakaa etta kotinne pysyy kotina lapsillenne. Olettehan he tietoisesti ja tarkoituksella tanne hankkineet.
Muistakaa AINA etta lapset tulevat ensimmaisiksi.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että lapset tarvitsevat molempia vanhempia.
Sen sijaan, en ole samoilla linjoilla kanssasi siitä, etteivätkö lapset huomaisi vanhempien erimielisyyksiä. Kyllä lapset lukevat tarkkaan eleet ja ilmeet ja kodin ilmapiiri on heidän kasvunsa kannalta olennaisempi kuin kauniit sanat tai kulissit.
Olen vahvasti sitä mieltä, että jos vanhemmat eivät tule toistensa kanssa hyvin toimeen, on lapsille parempi, että he asuvat vain toisen rakastavan vanhemman kanssa ja kotona on hyvä olla kaikkien, myös sen vanhemman. Siksi lapsen etu on myös vanhempien etu, lapset ensimmäiseksi.
Oletkohan mieheni? Hänen lapsuudessaan ei ollut tapana erota, joten heillä asui virtahepo olohuoneessa koko lapsuuden ajan. Siksi minun on kovin vaikea ymmärtää hänen kantaansa välillä.