Elämä hukassa...

Mä oon niin surullinen...En osaa elää ollenkaan..Oon naimisissa miehen kanssa jota en rakasta..kai.. mitä se rakkaus edes on? Ei se ainakaan voi olla riitoja,välinpitämättömyyttä,jalkarättinä olemista,yksin kotona istumista,toisten jälkien siivoamista,yksinäisyyttä,itkemistä,ikuista surua...Mies sanoo rakastavansa,mutta tosi vaikee uskoo käytöksen perusteella.Avioeropaperit vein viikko sitten.Lapsiakin on, ja sehän tästä vaikeeta tekee... Voi kun sais alottaa alusta elämänsä...olis paljon viisaampi nyt. Tuntuu etten selviä tästä mitenkään..Onko mulla edes oikeus olla onnellinen...? Olis unelmien täyttymys löytää mies,joka haluaa elämässä eteenpäin,siivoaa useimmiten jälkensä,veis edes kerran vuodessa elokuviin,tai olis edes kotona joskus... Itteeni mä tästä syytän,mutta miten voikaan olla ihminen typerä että ottaa elämäänsä miehen jonka kanssa ei oo tulevaisuutta.
3965
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

vuosi elää lasten kanssa yhdessä ilman miestä,ettei toista virhettään,ja tietää mitä haluaa.

Äänestä

on oikeus olla onnellinen.

Miehesi kuulostaa kovin välinpitämättömältä. Oliko hän aina samanlainen? Oletteko olleet kauan naimisissa?

Kokeilepas seuraavaa:

Kirjoita paperille kymmenen suurinta ongelmaa parisuhteessanne. Sitten kiikutat lapun miehellesi ja KÄSKET häntä lukemaan sen. Sitten miehesi joutuu ottamaan kantaa niihin asioihin KIRJOITTAMALLA (katsomatta samalla telkkua tms.).

Kokeile. Ehkä miehesi ei vain yksinkertaisesti ymmärrä, miten ja miksi kärsit?

Äänestä

Sinulla on ehdottomasti oikeus onneen!

Jos tuntui oikeasti noin pahalta niin teko oli oikea, silloin pitää tehdä teko joko suuntaan tai toiseen, ei voi jäädä vaan ja hyväksyä olemalla vaan...suhteesta täytyy pitää huolta vaikka arki hakkaa päälle myös kovaa, eli mikään itsestään selvyys sehän ei ole että tunteet pysyvät sisällä itsestään vaan eläminen on rakastumista uudelleen ja uudelleen ja vaikka just käydä leffassa ja pitää hyvänään, molemminpuolisesti.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


pieni lintu kirjoitti:

Mä oon niin surullinen...En osaa elää ollenkaan..Oon naimisissa miehen kanssa jota en rakasta..kai.. mitä se rakkaus edes on? Ei se ainakaan voi olla riitoja,välinpitämättömyyttä,jalkarättinä olemista,yksin kotona istumista,toisten jälkien siivoamista,yksinäisyyttä,itkemistä,ikuista surua...Mies sanoo rakastavansa,mutta tosi vaikee uskoo käytöksen perusteella.Avioeropaperit vein viikko sitten.Lapsiakin on, ja sehän tästä vaikeeta tekee... Voi kun sais alottaa alusta elämänsä...olis paljon viisaampi nyt. Tuntuu etten selviä tästä mitenkään..Onko mulla edes oikeus olla onnellinen...? Olis unelmien täyttymys löytää mies,joka haluaa elämässä eteenpäin,siivoaa useimmiten jälkensä,veis edes kerran vuodessa elokuviin,tai olis edes kotona joskus... Itteeni mä tästä syytän,mutta miten voikaan olla ihminen typerä että ottaa elämäänsä miehen jonka kanssa ei oo tulevaisuutta.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu