Miksi Torsten Steniuksen upeat oratoriot on unohdettu?

Miksei suomessa sävellettyjä oratorioita, joita esim. Torsten Stenius on säveltänyt lukuisia, kuten mm. suuri Jesaja-oratorio tenorille, soolokvartetille, kuorolle, orkesterille ja uruille, esitetä ja levytetä nykyään milloinkaan, ja johon oikeuttaisi niiden ylväs musiikki.

Eräästä Steniuksen oratoriosta, Martyrium S. Tarsicii v. 1962, on olemassa kantanauhatallenne.

Stenius oli ensimmäinen kuuluisaan katoliseen musiikkikorkeakouluun valittu pohjoismaalainen säveltäjä.

Ainut suomalainen perinteinen oratorio, joka on levytetty on orkesterisäestyksen sijasta levyllä uruille, sekä kuorolle ja solisteille sovitettu Ilmari Krohnin säveltämä suomen ensimmäinen oratorio.

Hänen Voittajat oratorionsa kritiikin mukaan on vielä sitäkin merkittävämpi.

Myös mm. Richard Mäkinen, Viljo Mikkola, Martti Hela ym. ovat säveltäneet oratorioita, ja ainut oratorio nimikkeellä varustettu suomalainen kuoroteos mikä on levytetty Krohnin ohella on Klamin Psalmus-oratorio.

Taitaa Pietari niminenkin oratorio olla levytetty eräältä nykysäveltäjältä.

Nyt kun kuuntelen tuota levytystä Krohnin oratoriosta Arenalle osasta, on todettava, että musiikki on kaikesta huolimatta vaikuttavaa ja dramaattistakin, vaikka en uskovainen olekaan.

Suurilla kuoroteoksilla on vankkumaton kuulijakuntansa, joten luulisi että mies nimeltään Torsten Stenius, joka sanoo musiikkinsa sulautuvan yhä enemmän mystiseen Kristus-elämykseen kiinnostaisi laajempaa yleisöä ja kirkkokansaa. Hänhän oli vihkinyt elämänsä kirkolle, kirkkomusiikille ja kristilliselle taiteelle. Bachinkin sanotaan antaneen hänelle vaikutteita Palestrinan ja gregoriaanisen kirkkolaulun ohella etc. Matkoillaan hän sai suuria elämyksiä mm. Olivier Messianen uruilla improvisointia kuunnellessa Pariisissa ja esim. Arturo Toscaninin johtamaa Verdin Requiemiä kuunnellessa Milanon La Scalan oopperassa.

5-osaista Jesaja oratoriota HS:n kritiikki suurelta osin ylisti ja se sai huomattavan menestyksen Bengt Carlssonin johdolla, saaden maininnan mm. taidokkuudestaan, tarkasta kirkkomusiikin ja vanhojen mestareiden tuntemuksestaan, sekä mielikuvitusrikkaista jaksoistaan ja todella vaikuttavista sivuistaan viimeisten osien ollessa ilmavampia ja vaihtelevampia. "Kokonaisuutena tämä suuri sävelteos on huomion arvoinen saavutus".