Olen 19v. tyttönen enkä ole kertaakaan seurustellut saati suudellut. Olenko ainoa vai onkohan tämä ilmiö yleinenkin? Välillä epätoivo valtaa minut. Mitäpä jos en rakastu koskaan.. huoh.. toisaalta olen myös kuullut että hyvää kannattaa odottaa... miten on?
Kohtalotovereita?
******
111796
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
sen oikean löydät.
kannattaa pitää. Eikö tyttö19 olekin inhottavaa, kun osa kavereistasi seurustelee ja lääppivät poikaystäväänsä sinun nähden. Niin että pahaltahan siinä sitten tuntuu, kun itsellä ei ole ketään ja toiset saavat nauttia elämästä.
Älä heitä elämääsi hukkaan.
totta kumpikin juttu, kiitos niistä... joka tapauksessa toivossa on hyvä elää!
Mielenkiintoista miten sukupuolten ajatusmaailmat menee ristiin. Minä vuoden vanhempana mietin mitä jos en ikinä saa tietää miltä yhdyntä tuntuu. Rakkaus on jotain muuta, en koe sitä reaalimaailman objektina, en haikaile sitä.
Yhdyntä on vain biologiaa ja sillä ei ole mitään tekemistä tunteiden kanssa, elämän jatkuminen vain tarvitsee sitä. Mutta ei hätää, lisääntymiskyvyttömillekin on tässä maailmassa paikkansa - pitää osaltaan yhteiskuntaa pystyssä jotta toiset voisivat kaikessa rauhassa lisääntyä.
Rakkaus on tunnetila, jota seuraa epätoivo. Oikeassa olet, ei sen perään kannatakaan haikailla. Toivottavasti sitä vastaan kehitetään rokote.
mä olen 23 olen ollu 5 vuotta yksin jos et ole mikään pullukka ja olet nätti naamasta niin saat miehen, mutta jos olet pullukka niin hanki harrastus.. käy vaikka juoksemassa "suolla" yksi kerta laihduttaa 4 kiloa.. ja sen kun teet 5 kuukauden ajan niin olet hoikka... nainen
Kyllä sen yhden kuntoilukerran (rankankin) vaikutus painoon lasketaan grammoissa. Korkeintaan nestehukka voisi niin paljon painoa pudottaa mutta se taas ei ole terveellistä.
Elä tollasia murehdi oot noin nuori,tääl ikisinkku ja samassa tilanteessa mies 31v et silleen.......=)
Itse olen 20, enkä myöskään ikinä seurustellut (ja suudellutkin viimeksi vain 4 vuotiaana... ;D)
Parin jätkän kanssa olen tosin treffeillä käynyt, toinen "sokkotreffi" ja toisen tapasin kaverin kautta, mutta kumpikaan ei kyllä kyllä ollut "se oikea" (joita tietenkin voi olla useampiakin...), meillä ei ollut mitään yhteistä enkä heihin ollut ihastunut.
En tiedä olenko koskaan ollut rakastunut, mielipuolisen ihastunut ainakin. Olen vain niin hemmetin ujo etten ikinä kehtaisi mennä juttelemaan tyypin kanssa johon olen ollut ihastunut - valitettavasti.
Itseni lisäksi tunnen yhden ikäiseni tytön, joka ei ole ikinä seurustellut (yhdenyön juttuja hänellä sitävastoin on aika monta...).
Kieltämättä epätoivo on minunkin mieleeni alkanut hiipiä... Tavallaan olen jo varautunut siihen että tulen elämään 70-vuotiaana yksin kerrostaloyksiössä yhdeksän kissani kanssa, naapureita yökaudet ovisilmästä tirkistellen...
Siltähän se tuntuu että kaikki muut seurustelevat, muuttavat yhteen ja alkavat jo pikku hiljaa saada lapsiakin, ja sukulaisetkin kyselevät jatkuvasti että "jokos sinä tuot poikakaverisi meille näytille?". Lisäksi kaverit yrittävät väkisinkin saada minua yksiin omien poikakavereidensa kaverien tms. kanssa. Raivostuttavaa... ja masentavaa! ;D
Olen päättänyt vain odottaa, vaikka tällainen "vanhapiika" olenkin. Tiedän kyllä milloin olen edes ihastunut johonkin mieheen ja milloin en, ja olen vakaasti päättänyt että ellei tällainen mies ihastu minuun niin olisi turha mennä yhteen jonkun muun kanssa vain sen takia "ettei ehkä ketään parempaakaan koskaan tule...".
Joka tapauksessa, et siis ole ainoa. :-)
"Siltähän se tuntuu että kaikki muut seurustelevat, muuttavat yhteen ja alkavat jo pikku hiljaa saada lapsiakin, ja sukulaisetkin kyselevät jatkuvasti että "jokos sinä tuot poikakaverisi meille näytille?". Lisäksi kaverit yrittävät väkisinkin saada minua yksiin omien poikakavereidensa kaverien tms. kanssa. Raivostuttavaa... ja masentavaa! ;D "
Tuttua tekstiä. Vaikea järjestää nykyään kavereitten kanssa aikaa kun tuntuu olevan muut interestit tärkeämpiä krhm tyttöystävät vaikkapa. Ja mukava mennä sukujuhliin tms. kun serkuilla ja muilla sukulaisilla on toinen käsipuolessa, itse saapastelet taas yksin. Ja vielä niitä iänikuisia "kyllä minä jo sinun iässä" ja "miksi ei ole?".
Niin ja kirjoittajalle että täällä on 21v mies joka ei kanssa ole koskaan seurustellut tai ollut minkäännäköistä tyttökaveria. Alkaa jo pikkuhiljaa pulpsahtamaan pintaan niitä ajatuksia tulevaisuudesta ja pitäisi jo tutustua johonkin kun perheen perustamis vietti on aika suurella.
Ja mukava mennä sukujuhliin tms. kun serkuilla ja muilla sukulaisilla on toinen käsipuolessa, itse saapastelet taas yksin. Ja vielä niitä iänikuisia "kyllä minä jo sinun iässä" ja "miksi ei ole?".
-joo ihan sama juttu, on se mielenkiintoista kuinka epäreilusti onnen anti täälä jaetaan... no kauheaa se on, ku saapastelee ja serkut ja sukulaiset ja (saamari) mumma kyselöö jotta missä se sun tyttöystävä on? hmm.. perkeles... ei tosin saa sitte huonoa tasoa ittellensä valita..