Kertokaa naiset

se on tietty miehestä kiinni pettääkö, kuten sanoit, samalla paikkakunnalla asuvakin voi pettää. minä ja poikaystäväni ollaan oltu vähän päälle kuukausi yhdessä (tunnettu yli puoli vuotta) ja hyvin menee, ainoat ongelmat tapaa olla mun omien korvien välissä. tietty on inhottavaa kun ei näe toista muuta kuin mesessä ja puheluiden kautta mutta sitten onkin taas ihanaa nähdä oikeasti.

Itse elin kaukosuhteessa poikaystäväni kanssa melkein kaksi vuotta. Helppoa se ei ollut, sillä nähtiin vain muutaman kerran kuukaudessa ja sit toki lomat oltiin yhdessä. Sit jossain vaiheessa meinattiin väsyä täysin siihen suruun, sillä sitähän se pääasiassa oli kun aina piti "erota" lyhyen viikonlopun jälkeen ja lähteä itkien kohti kotia... Lopulta päätettiin et joko erotaan tai sit hän muuttaa asumaan kanssani samalle paikkakunnalle (mulla koulut oli kesken, en olis itse voinut muuttaa). No, hän muutti kotikaupunkiini ja siis muutettiin yhteen asumaan. Nyt ollaan asuttu yhdessä yli vuoden verran ja hyvin menee. Ainoana murheena on että hänen ystävänsä ja vanhempansa jäivät toiselle puolelle Suomea, mut onneks heitäkin ehtii jonkun verran nähdä kun viikonlopuksi voidaan mennä heille kylään. Toisaalta joskus poden huonoa omaatuntoa siitä että hän ei voi mun takiani viettää aikaa vanhojen kavereidensa kanssa niin paljon kuin haluaisi...:(

Pettämistä ei tarvinnut pelätä. Rakkaani on jyrkästi pettämistä vastaan koska on itse saanut niin paljon paskaa niskaansa aiemmissa suhteissaan. Asioista puhuminen on todella tärkeää ja rehellisyys on kova sana. Tokihan sitä pienessä mielessä tuli toisinaan mietittyä kaikkea turhaa kun mielikuvitus loikki yön pimeinä tunteina. Mut itsensä kiusaamista se oli, täysin turhaa ja ajan haaskausta.

Pieniä seurauksia tuosta kaukosuhdeajasta on kyllä jäänyt... En millään haluaisi olla kullastani päivääkään erossa... Pientä takertumista se siis on aiheuttanut, mut rakkaus kukoistaa ja kaikki on hyvin :)

Voimia kaukosuhteessa eläville!