Erosimme 9 kuukautta sitten ja vieläkin olen aivan hajalla, en osaa olla yksin kotona koska itken vain kokoajan. Tiedän että takaisin ei ole paluuta mutta tämä kauhea ahdistus ja tuska on aivan sietämätöntä. Tuntuu kuin tulevaisuutta ei olisi enään edes olemassa ja en usko että kukaan minua huolisi. Miten ihmeessä pystyn jatkamaan omaa elämääni?
Miten päästä yli..
onneton
71951
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tiedän tunteen, itselläni vähän sama tilanne. Ei muuta kun ulkoilemaan ja touhuamaan paljon.
Jaksamisia sulle
3 viikkoa sit muutto erilleen.Viikon rypesin itsesäälissä sit rupesin miettiin et minä en ole tehnyt mitään väärää.Kannattaa tosiaan puuhailla jotain ajankuluksi ja lähtä vähän ihmisten ilmoille niin huomaa myös et se ex ei ole ainoa ihminen maailmassa.Kohtalo tovereita löytyy paljon ja puhuminen auttaa vaikka ihan ventovieraalle jos ei ole niitä sydänystäviä.
Käy lääkärissä. Uskoisin, että sinulle olisi apua mielialalääkkeistä. Masennukselta tuo kuulostaa. Itse olen eronnut kolme vuotta sitten ja muutamiin otteisiin masennus on saanut niin pahaan otteeseen, ettei ole näkynyt kuin mustaa edessä ja joka päivä on ollut silmät turvoksissa itkemisestä. Mielialalääkkeet ovat auttaneet. Toivon sinulle paljon voimia ja jaksamista. Tee asioita, joista nautit. Osta mansikoita, osta hömppälehti ja mene puistoon tai parvekkeelle lukemaan ja syvenny täysin johonkin muuhun ajateltavaan kuin eron tuskaan. Sen lupaan, että kyllä se helpottaa vielä. Mua on auttanut terapiassa käyminen, ystävät, työ, vyöhyketerapia, päiväkirjankirjoittaminen, matkustaminen, puhuminen, puhuminen ja puhuminen. Iso halus sinulle :)
Käy ihmeessä lääkärillä, jos elämä tuntuu noin vaikealta.
Mutta tässä muutama kova sana. Toiset ihmiset pitävät itsesäälissä kieriskelemisestä, silloin saa tiettyä huomiota. Eivät edes halua ottaa omaa elämää hallintaansa.
Ja lisäksi tuo kukaan ei minua huoli, niin luuletko, että parisuhde on ainoa vaihtoehto onnellisuuteen, täällä marssii todella paljon sinkkuja, jotka NAUTTIVAT elämästä.
... mutta se ottaa vähintää kolme vuotta elämästäsi ja siihen on syytä asennoitua vain hyväksyen.
Aikanaan kaikki helpottaa, mutta lääkkeillä en lähtisi pahaa oloa hoitamaan. Se tie voi olla loputon.
Puhu, puhu ja puhu.
Fisherin eroseminaari on asia, mitä voin vilpittömästi suositella. Sen avulla eroa työstetään askelma askelmalta ja kaikenlaisille tunteille annetaan lupa ja hyväksyntä.
On aivan normaalia pitää itseään kenellekään kelpaamattomana ja tulevaisuutta toivottomana.
Mutta usko, että se helpottaa kunhan aika kuluu. Anna itsellesi lupa surra, vihata ja tuntea katkeruutta. Kaikki se on käytävä läpi, jotta voi rakentaa elämänsä uudelleen ja ottaa hyöty tästäkin kokemuksesta.
Voimia.
Hei!
Erosin itse puoli vuotta sitten.Olimme yhdessä 11 vuotta.Itkin itsekin päivittäin ja ajattelin,että elämäni päättyi tähän eikä elämääni tule enää mitään mikä voisi kiinnostaa.Kävin lääkärissä ja sain mielialalääkkeet ja kävin myös juttelemassa erosta lääkärin kanssa useampaan kertaan.Täytyy vain antaa itselle lupa itkeä, mutta myös lähteä liikkeelle katselemaan muita ihmisiä,harrastamaan,tekemään asioita joita et kenties voinut tehdä kumppanisi kanssa.Kyllä sinä selviät,nouset itsesäälistä ja huomaat, että maailma on ihania ihmisiä täynnä,muitakin kuin ex-kumppanisi.Itse neuvoisin sinua näin aluksi menemään lääkäriin.
Onnea matkaan, vielä se aurinko paistaa sinullekin :)
ja en ole vieläkään selvinnyt siitä. Suren, itken ja murehdin sitä kuin se olisi tapahtunut eilen. Minut petettiin hyvin pahasti mutta silti rakastin exääni. Ero on erittäin vaikea asia kenelle tahansa ja siksi ihmettelen kuinka joillekin julkiksille se voi olla niin helppo. Ei se ole helppo kun tunteet ovat pelissä.