Kuollut sisältä, sitä mä olen. Ulos päin pakko näytellä että ei tunnu missään, ei satu yhtään. Mutta sisältä olen rikki. Aurinko paistaa, lapset riemuitsevat kesästä. Hei äiti, grillataanko tänään! Äiti, mennään uimaan!! Yritän hymyillä, se ei nouse silmiin asti. Illalla he taas kysyvät missä isi, milloin isi tulee taas? Ikävä ilmaantuu itkuna kun ei isi olekkaan lukemassa iltasatua ja suukottamassa hyvää yötä. Katson heitä ja minunkin tekee mieli vain itkeä, piiloutua maailmalta nuolemaan haavojaan. Miksi tässä kävi näin? Miksi sinä petit ja jätit? Kaikkien yhteisten vuosien jälkeen, miksi teit meille tämän? Miksi teit tämän lapsille?
Surun kesä
Rikkinäinen
1782
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vuosi taisteltiin ja yritettiin (Vaikka mies oli melkein valmis jättämään minut ja lapset) nyt mies ei jaksa epäilyjäni vaan aikoo kai lähteä mutta minusta ei toistaiseksi tunnukkaan niin pahalta.
Aika parantaa ja älä hautaudu vaan mene ihmisten ilmoille. Kyllä vuodenpäästä on helpompaa.